Suomi ja harmaa kevät

  Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa blogiini siitä, millaista on ollut palata takaisin Suomeen Intian lämmöstä. Murrosvaiheet ovat kuitenkin aina suhteellisen kiireisiä, eikä siihen ole ollut aikaa. Tänä aamuna avasin sähköpostini ja siellä odotti mukava yllätys; minua pyydettiin kirjoittamaan olotilaani nyt Suomeen palattuani! Päätin siis samantien avata koneen ja kirjoittaa ylös kaiken, mitä nyt olen palatessani ajatellut ja kokenut.

  Kun kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, olin umpijäässä ja kuumeessa. En meinannut jaksaa nostaa rinkkaani hihnalta. Täysin odotuksiani vastaan, rinkkani oli selvinnyt ehjänä ja ilman tullin avauksia koko vaihdosta! Hieman musta se tosin oli, sillä lentokoneesta oli jotakin ihme mustaa tomua irronnut. Heihei oranssi rinkkani! Ulos ovista pimeään iltaan ja kylmään sellaiseen. Saatoin olla suhteellisen koominen näky polvipituisissa haaremihousuissani ja polvipituisessa takissani ja huivissani. Kylmä tuuli iski vasten kasvoja ja hieman masensi jo heti alkuun. Autoon päästessäni tuijottelin vain hämmästyneenä ikkunasta ulos ja luin kaikki kyltit ääneen. Herranen aika, täällä on suomeksi kirjoitettu kaikki kyltit!

  Ensimmäinen järkytys taisi olla kauppakeskus seuraavana päivänä. Suuntasin Itäkeskuksen Herkkuun ja seisoin varmaankin 15min tuijottaen karkkitiskiä. Täällä oli niin paljon karkkia ja niin erilaisia! Intiassa, kun kaikki karkit olivat lähinnä pullaa tai keksiä, (kaupoista vaihtorahoina saadut karkit tosin olivat vain limalöllöjä!) Muutaman päivän päästä olin jo sitä mieltä, että Suomen talvi on ihan mukava. Kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä ja pakkanen kiristi kivasti poskia. En ole ikinä pitänyt talvesta ja ajattelin, että pidän siitä vielä vähemmän Suomeen palatessani, mutta kai minussa pieni pohjoismaalainen asuu jossakin syvällä.

  Intiasta minuun tarttui kyllä yksi tapa: indian headnod. Välillä se on melkeinpä rasittavaa, ja välillä en edes itse huomaa sitä. Olen myös alkanut kiinnittämään huomiota intialaisiin Suomessa. Tuntuu, että kaikkialla on intialaisia. Myös insidevitsit puskevat läpi. Aina, kun jotain outoa tapahtuu, voi sanoa: "because of India!" Samoin mm. seuraavat lauseet: "In India we have no electricity!" "Stupid foreigner!" "Oukies!" "No problem!"

  Pahinta oli kuitenkin murrosvaihe, jota edelleen käyn läpi. Ei ole mitään pysyvää tällä hetkellä. Koulujen pääsykokeet iskee päälle ja ne tulevat pitkälti määräämään sen, minne muutan. Työt täytyi hakea uudestaan ja säätää koko elämä kirjaimellisesti uudestaan. Kerrassaan hämmentävää aikaa. Kellolla ja kalenterilla on taas väliä. Intiassa oli aivan sama, mikä päivä tai paljonko kello oli. Nyt kello ja päivämäärät määräävät taas koko elämääni. Ahdistavaa.

  Joku saattaisi kysyä, miksi sitten palasin Suomeen. Suurin syy oli varmasti pääsykokeet. Olen aina halunnut päästä teatterikorkeakouluun opiskelemaan ja nyt hain sinne melkeinpä hetken mielijohteesta. Hetke mielijohteesta, koska en ole ikinä uskonut olevani niin hyvä, että minun edes kannattaisi lähteä hakemaan sinne. Nyt kuitenkin laitoin paperit vetämään ja pääsin pääsykokeisiin! Toinen syy oli varmasti psyykkinen puoleni. Tuntui siltä, etten pysty täysin ruumiin ja sielun voimin nauttimaan hetkestä, jollen korjaa ensin kaikkea, mikä minua alitajuisesti painaa.

  Kaikinpuolin kaipaan Intiaa ja sen hälyä. Se on jäänyt pysyvästi sydämeeni ja aion taatusti matkustaa sinne vielä takaisin! Seuraavaksi kolutaankin sitten Pohjois-Intia läpikotaisin!

  Tämä taitaa olla matkablogini loppu. Se kulki mukanani pitkään ja se kehittyi jollakin asteella päiväkirjakseni, joka piti kiinni todellisuudessa ja ajantajussa. Nyt on aika sinetöidä se ja palauttaa se hyllyyn muiden aarteiden joukkoon.

Takaisin sivistyksen pariin

Day 76 - Lontoo, Helsinki

Lentomatka oli yllättävän mukava. British Airwaysin henkilökunta oli mukavaa ja ruoka tarjottiin kaksi kertaa. Lisäksi sai snacksilaukun syötäväksi reissulle. Ainoa miinus oli päälle puskeva flunssa. Kurkku oli niin kipeä, ettei pystynyt nielemään kunnolla ja lentokoneen ilmastointi ei parantanut asiaa ollenkaan. Palelin koko reissun, vaikka minulla oli kaksi peittoa päällekkäin. Sai siinä jotenkin nukuttua. Lähinnä tosin koiranunta. Ja katsoin leffankin!

Aamulla oli olo aika hysteerinen. Vieressämme istuva italialainen mies kirosi Intian maan alimpaan rakoon ja sanoi joutuvansa takaisin vielä kuukauden päästä työjuttujen takia. Hänen mielestään oli "bullshittiä" sulkea kännykkä lennon ajaksi, eikä se kiinni kyllä ollutkaan.

Lentokoneesta ei päästy ihan heti ulos, sillä jokin muu kone oli meidän paikallamme ja jouduimme odottamaan sen hinausta pois. Koneesta ulos astuessa ei ihme kyllä ollut kylmä. Viileähkö pikemminkin. Hyppäsimme terminaalibussiin, jonka kuski oli hyvin stereotyyppinen britti, joka ilmoitti täällä olevan lämmin, sillä täksi päiväksi oli luvattu lunta. Päästiin terminaali 3, josta hyppäsimme bussiin, mikä kuljetti terminaali 5. Hullua! Tajuttiin, ettei aikaa olekaan enää kauheasti, ennen kuin Juhon lento lähtee, joten käveltiin portille 24, joka olikin jo auki. Viimeiset haikeat hyvästelyt ja äkkiä pois portilta. Kiitokset aikaerolle, ei jetlagille! Palasin vähän matkaa takaisin, jossa olin nähnyt pianon! Koko kolme kuukautta olen etsinyt pianoa Intiasta ja nyt se löytyy Lontoosta. Soitin yhden ainoan biisin, jonka muistan ulkoa ja menin istumaan ja tappamaan aikaa isompaan aulaan. Vielä 7h lennon lähtöön. Flunssa ei nyt helpota oloa kyllä yhtään!

Luin kirjaa, pelasin läppärillä ja kävelin ympäri terminaalia. Harkitsin syöväni jotain, mutta minulla on liian huono olo siihen. Kuume on varmaan päällä. Palelen mielettömästi. Päädyin laittamaan napit korville ja käpertyä takkiini ja shaaliini. Neljä tuntia vielä. Tai no, kolme ja puoli tuntia. Sitten pääsen porttien sisäpuolella ja olen lähempänä kotia. Enpä olisi ajatellut sitä kaipaavani. Nyt on vain niin huono olo, että kaipaisin kunnon untuvapeittoa ja lämmintä suihkua. Selänkin onnistuin napsauttamaan jotenkin. Jokainen liikahdus sattuu. Voi välilasku, minkä teet!

Torkuin puolitoista tuntia. Saman verran vielä edessä, huoh. Olen niin jäässä, kuin ihminen vain ikinä voi olla. Tärisen. Menee olo melkein eilisen Chennain lentokentän odottelun yli. Onneksi vasta melkein. Eikä yhtään lohduta se, että koneessa on vielä kylmempi. Voi Intian aurinko, missä olet!

Pääsin vihdoin kirjautumaan nettiin ja sain kulutettua aikaa, Luojalle kiitos! Kävelin hetken ympyrää ja tuli lämpimämpikin. Alkaa olo tuntua taas uudelta ihmiseltä melkein. Tai no sanotaan vähän käytetyltä! Kohta aukee portti ja pääsee koneeseen. Seisoin informaatiotaulun alla ja tuijotin lentoja, josta näen mikä on porttini. Paikalle tuli lentokentän opas, (näytti intialaiselta tai sitten päässäni on edelleen paljon Intiaa!), ja naureskeltiin aikamme sitä, kuinka varashälyttimet piippasivat joka kaupassa samaan aikaan! Ensimmäinen ihminen Intian jälkeen, joka kutsui minua 'miss' eikä 'madam'!

Tällä hetkellä top-lista Suomessa:
-Nenäliinat
-Särkylääkkeet
-Lämmin suihku
-Pehmeä sänky ja lämmin peitto
-Kahvi
-Pyjama

Nyt koneeseen ja kohti Suomea!

16 tuntia ihmemaassa

Day 75 - Chennai, Guindy

Heräsin yöllä siihen, että palelin. Oikein tärisin. Hetken päästä oli kuuma. Pyörin tunnin verran sängyssä ja luovutin ja menin suihkuun. Kello oli vasta 340am ja herätys olisi klo 5am. Niinpä makoilin hereillä ja herätin Juhon ja juteltiin aamu. Käveltiin Marinabeachille katsomaan auringonnousua. Alkuun näytti pahasti siltä, että smog estäisi parhaimmat näyt, mutta rantaan päin kävellessä huomasimme, että kyllähän se sieltä pilkahtelee. Heti aamusta oli kauhea tohina. Ihmiset olivat kyykyssä tarpeillaa ympäri katuja, bussit ja riksat kulkivat ja lehmät sekä koirat juoksivat kadulla. Intia herää aikaisin.

Marinabeachilla tilanne oli aivan toinen. Kodittomat nukkuivat rannalla ja kesti ikuisuus kävellä aivan rannan juureen. Aallot löivät voimalla rantaan ja huomasi heti, ettei rantaa ole kyllä uimiseen tehty. Jäi siis Bengalinlahti saavuttamatta!

Käveltiin tutulle kahvikiskalle ja juotiin aamukahvit ja käytiin vielä kiskan kautta ostamassa juotavaa. Edellisiltana tilaamamme riksa odottikin jo guesthousen edessä meitä. Ei muuta kuin rinkat sisälle ja menoksi. 16km lentokentälle riksan kyydissä ei todellakaan ollut miellyttävää, mutta olin niin väsynyt, että puoliksi nukuin sen matkan. Lentokentällä suuntasimme 'international departures'-ovelle, jossa vartija katsoi lippumme ja ilmoitti, että pääsemme sisälle vasta 20.3 eli keskiyöllä. Noh. Hetken pyörittyämme ja kyseltyämme saimme tietää, missä on matkatavaroiden säilytyspaikka. Mitä vielä, tavaroiden säilytys olisi maksanut 100Rs/laukku. Niinpä kävelimme takaisin lentokentälle ja pääsimme sisälle saapuvien lentojen odotusaulaan. Toiseen kerrokseen hissillä kamoinemme ja jäimme istumaan ikkunoiden eteen, josta näkyi kiitoradalle. Tai olisi näkynyt, jollei lasi olisi ollut niin likainen. Ompelin laukkuni kasaan ja tuskallinen 16h odottelu alkoi. Väsytti mielettömästi, mutta minnekään ei miellyttänyt lähteä rinkkojen kanssa seikkailemaan. Vielä, kun muutenkin oli niin rikki joka paikasta. Hysteria alkoi iskeä ja nauraminen alkoi sattua. Vielä 12h ja päästään lähtevien lentojen aulaan, jippii.

Päätettiin kuitenkin lähteä seikkailemaan ja etsimään halvempaa ruokapaikkaa. Lentokentän kaikki ravintolat olivat todella ylihinnoiteltuja. Vietiin siis rinkat säilytykseen ja maksettiin 200Rs siitä lystistä. Kysyttiin riksakyytiä viereiseen kylään, minne on matkaa 2km. Riksakuski ilmoitti summaksi 400Rs! Hypättiin siis bussiin ja sanottiin, että menemme minne vain, minne bussi vie. Päädyttiin Guindyyn. Kaikki intialaiset tuijottivat kuin hullua, kun kaksi länkkäriä roudasi kamojaan siellä päin. Kukaan ei puhunut englantia, edes riksakuskit. Jalkapöytäni on varmaan jälleen murtunut, kiitos rasitusmurtuman, ja jokainen askel oli kuin olisi puukon iskenyt jalkapöydästä läpi. Käveltiin aikamme, tuloksetta. Paikassa oli vain tehtaita ja koulutuskeskuksia. Otettiin riksakyyti ja hän vei meidät pienen kielimuurin jälkeen paikkaan, jossa oli montakin ravintolaa. Helpotus, tosin liian aikainen sellainen. Kaikki ravintolat olivat kiinni tähän aikaan. Jatkettiin siis kävellen jälleen matkaa, yrittäen vähän väliä kysyä tietä epätoivoisesti johonkin, missä on ruokaa. Viimein yksi englantia puhuva 'bisnessmies' neuvoi meidät isoon rakennukseen, joka näytti lähinnä ostoskeskukselta. Sisään mentiin vartioiduista porteista ja tiedot otettiin ylös. Paikka oli jonkinlainen tutkimuskeskus myös. Jokapaikassa pyöri hienosti pukeutuneita intialaisia henkilökortit kaulassa. Päästiin aulan läpi ja isossa hallissa oli ainakin viisi eri ruokapaikkaa. Vihdoin ruokaa! Ja mitä vielä! Vain korttimaksu. Kyllä itketti, myönnetään. Ulos keskuksesta ja takaisin lentokentälle. Söimme siis kalliissa lentokentän ravintolassa. Ruoan jälkeen hain apteekista vahvempia särkylääkkeitä, kun en kunnolla pääse kävelemään, ja menimme takaisin istumaan aiempaan paikkaan. Jos nyt vaikka kahvia ja leffa läppäristä. Vielä 6h ja päästään lähtevien lentojen aulaan. Ja samoilla silmillä mennään.

Koukutuin pelaamaan jotain ihme peliä läppäristä ja aika kului suhteellisen nopeasti. Ei enää väsyttänyt niin paljon, mutta kipeys alkoi tulla läpi. Oli kylmä ja kurkkuun koski. Kahvia vain kiskasta jatkuvasti. Viimein kello tuli 12am ja päästiin lähtöselvitykseen. Olin varautunut viisumisotaan rekisteröintini kanssa, mutta niinpä niin: eihän kukaan edes kysynyt minulta mitään papereita. Naureskelivat vain lävistyksilleni. Nyt lentokoneeseen ja kohti Lontoota. Jos vaikka muutaman tunnin saisi nukuttua.

Hassel, hassel!

Day 74 - Chennai

Heräsin automaattisesti klo 8am, mutta käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Olin koko yön nukkunut huonosti. Painajaiset ovat palanneet. Great. Puettiin päälle ja maksettiin guesthousemme. Ikävä yllätys oli, että check-out olisi klo 715am ja koneemme lähtee vasta klo 04am. Saadaan kyllä tavarat jättää guesthouselle, mutta mitä teemme koko päivän ja yön? Menen taas samoilla silmillä kaksi vuorokautta.

Juhoa ärsytti sitara ja yritti käydä myymässä sitä musiikkikaupassa, mutta pyysivät tulemaan takaisin neljältä. Siispä lähdettiin käymään syömässä Hotel Firdousessa. Kumpaakin otti niin paljon päähän, ettemme puhuneet juuri lainkaan. Kuinka voikaan kaikki ärsyttää niin paljon.

Otettiin ulkopuolelta riksa Pondybazaarille. Liikenne oli kaoottista. Tai no onhan se aina, mutta nyt se oli vieläkin kaoottisempaa. En olisi voinut uskoa kirjoittavani tätä edes. Autot ja skootterit menevät kaikista ohi, kunhan vain mahtuvat. Hetken mentiin riksalla vastaantulevien kaistalla ja poliisi iski edessämme ajavaa skootterikuskia bambukepillä.

Käveltiin Pondybazaarilla jonkin aikaa ja osteltiin viimeiset tuliaiset. Käytiin kahvilla intialaisessa hieman isommassa kahvilassa, mitä ei tyhminä länkkäreinä osattu käyttää. Jatkettiin matkaa riksalla Expressavenuelle, joka oli valtava ostoskeskus! Kuin Forum keskellä Intiaa. Luettiin paikallisesta lehdestä, että Räikkönen oli voittanut jonkun skaban. Hyvä Räikkönen! Käytiin myös paikallisessa 'Prismassa' ostamassa teetä.

Käveltiin aikamme takaisin guesthouselle päin ja törmättiin kahteen suomalaiseen. Siis suomalaiseen Chennaissa! Kaupungissa, missä olemme nähneet viikon aikana ehkä 3 länkkäriä. Okei myönnetään, että tämä on iso kaupunki, mutta siltikin.

Guesthousella levähdettiin hetki ja lähdettiin käymään optikkoliikkeessä hankkimassa lasit minulle. Törmättiin samoihin suomalaisiin ja luvattiin istua iltaa yhdessä. Optikkoliikkeessä sain lasit, jotka sain hakea kahdeksalta illalla. Juho kävi teetättämässä sitaralle kankaisen laukun ja mentiin pakkaamaan kamat valmiiksi huomista varten.

Puoli kahdeksan aikaan suomalaiset koputtelivat oveemme. Ja lähdimme syömään. Hain optikkoliikkeestä lasini ja käytiin syömässä. Väsymys alkoi painaa, joten kävimme vielä yhdet mehut juomassa vieressä olevassa kiskassa. Nähtiin uusi liikenneonnettomuuskin. Neljä intialaista miestä saman moottoripyörän kyydissä tuli nurkan takaa ja kaatui kyljelleen. Yhden jalka jäi pyörän alle, eikä hän pystynyt astumaan sillä. Hetken mietin jo, pitäisikö olla "taas" hoitaja ja käydä kysymässä tarvitaanko apua, mutta tilanne oli muutenkin niin säätöä, että päätin antaa olla. Niinpä guesthouselle ja unta palloon, mitä ei loppujen lopuksi sitten tullutkaan niin helposti. Päädyttiin katsomaan intia-tvstä wild things 2. Näin viimeinen virallinen ilta Chennaissa.

Life of Pi-jalanjäljillä

Day 73 - Chennai - Pondicherry

Herätyskello soi klo 5am,  mutta päädyttiin sulkemaan se. Ei saatu kummatkaan nukuttua kovin hyvin ja niinpä päädyttiin nukkumaan vielä muutama tunti. Klo 8am soi kello ja sitten väkipakolla ylös. Käytiin juomassa kahvit ja hypättiin bussiin. Pääbussiasema oliin kauempana kuin luultiin. Lonely Planet väittää paikkaa sekavaksi, mutta ei se sitä ole. Pitäisi kirjoittaa uudestaan koko lounari. Kaikki puhelinnumerot ja hinnatkin ovat jo vaihtuneet.  Löydettiin bussi Pondicherryyn tai niin kuin paikalliset sanovat: "Pondy." nyt 3,5h bussissa.

Kun maisemat pyyhältää ohi, on hauska huomata, että kaiteisiin/seiniin maalatuttujen kasvojen silmät, on melkein kokonaan raaputettu pois. Pelottavaa. Nähtiin myös eläintarha matkalla. Jos sinne kävisi tie huomenna.

Saavuttiin Pondycherryyn. Ensivaikutelma oli, kuin mikä tahansa muukin kylä. Otettiin riksa bussiaseman läheltä pondyn Notre Damelle ja käveltiin siitä rantaan. Ajateltiin, että intialaiset tulevat varmaan lomalle "pikku-Eurooppaan" Pondyyn. Kadut olivat puhtaita ja kaupunki oli aivan täynnä länkkäreitä. Oltiin kummatkin aika väsyneitä, joten mentiin syömään suhteelliseen kalliiseen ravintolaan. Juhon kanasalaatissa ei ollut salaattia ollenkaan, mutta kyllä se täytti.

Käveltiin rannalle ja katsottiin muutama yleinen nähtävyys, mm. Gandhin patsas, (ihan kuin niitä ei muuten täällä näkyisi.) käytiin juomassa masala chait, ei niin hyvät sellaiset, ja syötiin jätskiä rannalla. Lounarista bongattiin markettipaikka ja lähdettiin sinne päin kävelemään. Vieressä seisonut riksakuski turhautui, kun emme tulleet kyytiin: "always walking, why walking? Walking,walking,walking!" Tarkoitus oli kävellä puiston läpi, mutta emme päässeet, sillä portit oli lukittu. Niinpä teitä myöden marketeille.

Marketit olivat kuin mitkä muutkin Mapusan tai Bangaloren marketit. Kauppoja kauppojen vieressä. Olisi sieltä kai jotain löytänyt, jos olisi jaksanut etsiä, mutta kuumuus pakotti eteenpäin. Aamulla ennen kymmentä oli jo +30. Niinpä riksa bussiasemalle ja Chennaihin menevään bussiin. Matkalla nähtiin myös pommiryhmän auto. Onkohan jotain tapahtunut?

Bussissa alkoi mieletön rähinä. Alkuun lapsi alkoi huutaa ja sitten puolet intialaisiata ryntäsi bussin etuosaan. Kaikki huusivat poliisia ja kun päästiin eteenpäin, painoi bussikuski kaasun pohjaan. Näin paikallisbusseissa.

Yritin nukkua. Eihän tästä mitään tule. Jokaisesta pompusta pompahdan 3m ilmaan ja herään siihen. How lovely.

Ajettiin jonkinlaisen mellakan läpi. Katu oli täynnä ihmisiä ja yksi isokokoinen intialainen mies kävi bussissaa katsomassa, ennen kuin päästi ketään sisään. Hämärää. Erittäin. Bussiin lappasi muutama ihminen lisää ja yksi seisoi kyydissä muutaman minuutin. Sanasotaa käytiin kiivaasti. Sitten lähdimme taas jatkaman. En tiedä, mitä tapahtui. Bussimatka kesti odotettua kauemmin ja oltiin vasta 10pm takaisin Chennaissa. Seikkailtiin Chennain bussiasemalla tovi ja etsittiin oikeaa bussia. Hypättiin lennostakin yhden bussin kyytiin, mutta se ei enää liikennöinytkään. Viimein oikeaan bussiin kohti Triplicanea. Bussi oli tupaten täynnä ja matka kesti pienen ikuisuuden. Oltiin kummatkin väsyneitä ja jokainen paikka rikki ja Juho oli lisäksi kipeä. Ei hirveän hilpeä reissu ollut. Niinpä guesthouselle suihkuun ja suoraan nukkumaan.

"ei toi varmaan kauhean kallis paikka oo!"maharadza ovella...

Day 72 - Chennai

Pondicherry jää tänään välistä, kun herättiin niin myöhään. Herättiin kuitenkin suht aamulla kymmenen jälkeen ja tilattiin chait huoneeseen. Aurinko paistoi, mutta tavallaan väsytti vielä. Vaatteet päälle, hiukset rullalle ja tien päälle taas. Saatiin respasta ohjeet, miten löytää bussiasemalle ja sinne päin kävi matka. Käytiin hienon näköisessä hotellissa syömässä, verensokeri oli kummaltakin laskenut mielettömästi. Ajateltiin, ettei paikka voi olla kauhean kallis mutta a/c ja maharazda avaamassa oven. Hups.

Hypättiin vauhdista bussiin, mikä vei meidät basaarialueelle. Lisää kauppoja kauppojen perään, mutta halvempaa kuin yksittäisissa keskuksissa. Aikamme käveltyämmee todettiin, että lähdetään jo Triplicaneen päin, kun on niin kuuma. Sain jonkinasteisen lämpöhalvauksen ja aikamme seikkailtuamme, päästiin takaisin guesthouseen. kävin pikasuihkussa ja nukahdin.

Heräsin siihen, että Juho ilmoitti menevänsä kauppaan. Pakko kai yrittää nukkua. Jos huomenna se auringonnousu!

Teurastomoita ja kookospähkinöitä

Day 71 - Chennai

Herättiin yhdentoista aikaan ja käytiin kahvilla teetuvassa. Päämäärää ei ollut, mutta päätetttiin lähteä keskustaa katsomaan. Taisteltiin muutamasta riksakyydistä ja saatiin halpa kyyti, jonka kyytiin hypättiin.

Teurastamoiden haju alkaa etoa. Varsinkin, kun niiden edessä on ämpäreittäin kanojen päitä. Ei se näky vaan se haju.

Käveltiin elephantgaten kohdilla pienillä kaduilla. Joka paikassa oli pieniä kojuja kojujen jälkeen. Uutta nähtävää olisi kiva saada, ihan vain senkin takia, että jalat alkavat olla jo aika rikki. Olkapää myös.

Tultiin syömään Ravi Mehra's Delhi Hoteliin. Tilattiin puoliksi thali ja siinä oli kyllä syötävää kerrakseen. Juho meinasi oksentaa korianterimaidosta. Kaikkea ne täällä tarjoaakin. Käsienpesu sitruunavedessä, suunraikastimet suuhun ja takaisin kuumuuteen.

Yritettiin saada polkupyöräriksaa, mutta se ei vienyt niin pitkälle. Sitten yritettiin bussia, mutta ei tiedetty, mistä lähtee oma bussimme. Päädyttiin siis taas riksaan. Käytiin kyselemässä vuokrattavia pyöriä, mutta täällä vain myydään tai ostetaan. Niinpä vaatteiden pesu ja välikuolema guesthousella. Huomenna ajateltiin katsella auringonnousua ja sitten kohti Pondicherryä!

Juho lähti käymään nettikahvilassa ja itse löhösin sängyssä. Kun Juho tuli takaisin, yritettiin rikkoa kookospähkinää shishan hiileksi. Masentava yritystän se oli. Ei niinkään sen rikkominen vaan polttaminen. Lähdin käymään nettikahvilassa itsekin ja ostettiin vähän intialaisia karkkeja. Ärsyttävää, kun ei shisha toimi, mutta tällä on mentävä.

Nyt nukkumaan ja aamulla auringonnousu.