Kuumuus ja Goan ötökät

Day 41 - Anjuna, Mapusa, Chapora
Aamupalan jälkeen iski armottoman huono olo. Jotenkin joka aamu kiroan sitä, että syön. En ole Suomessa aamiaista tottunut syömään, eikä se täälläkään mikään itsestäänselvyys ole. Niinpä takaisin guesthouselle tekemään pientä välikuolemaa. Oli yllättävän idyllinen olo: miellyttävän viileä tuulettimen ollessa päällä ja koira nukkui kiinni kainalossa. Vaikka oli huono olo, oli samalla jotenkin oikea olo siinä hetkessä.
Lähdettiin Juhon kanssa skootterilla kohti Etelä-Anjunaa, mutta juuri kun sain skootterin käyntiin, alkoi jalkaa vihlomaan mielettömästi. Skootteri sammuksiin ja kenkä pois. Kas vain! Tulimuurahainenhan se siellä oli napannut hampaillaan kiinni ihan kunnolla! Sattuu muuten pirusti niiden purema. Sattui koko loppu reissun vielä. Etelä-Anjunalla kävin varaamassa kampaamoajan keskiviikolle. Nainen oli todella mukava hollantilainen ja kauhistui kuullessaan, että haluaisin ruskeat hiukset. Niinpä ylihuomenna minulla on pitkät vaaleat rastat! Ah, I'm so in love!
Matka jatkui kohti Mapusaa. Fiilistelin taas koko ajomatkan. Oli lämmin, ehkä turhankin lämmin. Mittari näytti aamulla +40. Tuuli humisi korvissa ja lehmät maleksivat kadulla. Torvet soivat. Sitä eli hetkessä täysin! Käytiin pyörähtämässä muutamassa matkatoimistossa ja lopulta saatiinkin halvalla junaliput Hampiin torstaille. Kerala, here we come! Aamujuna tosin klo 710am. Noh. Siinäpä sitten kuunnellaan "chai-huutoja" koko aamun. Kävin samalla myös apteekista ostamassa vihreitä (!!!) päänsärkylääkkeitä. 40Rs, kallista tavaraa. Päänsärky ei vaan jostakin syystä hellitä, vaikka muuten on täysin terve olo.
Nyt uusi välikuolema. Liian kuuma ja lihakset jumissa. Katsotaan, mitä illalla vielä saa aikaan. Yritän ainakin mennä johonkin wifi-paikkaan, että voin tehdä yhden pelkän kuvapäivityksen. Kännykän kautta, kun ei voi kuvia lisätä ja tällä nyt olen blogia kirjoittanut. Eläköön teknologia! Ps. Haluan katsoa muumeja ja 8mm koru meni tänään läpi.
Käsittämätön olo! Ihan hyperaktiivinen! Toisaalta join espresson. Tai no, kaksi. Nyt kohti Arupin baaria ja sitten syömään 6-packiin!
Lainasin sitten N:lle skootteria "5minuutiksi". Nyt on mennyt puoli tuntia. Alkaa vähän pelottaa pikku hiljaa, saanko ollenkaan pyörääni takaisin. Haluaisin kyllä jo lähteä syömään ja suihkuun. Olo täällä on kuin saunassa! Ja nyt on pirusti ötököitäkin. Kaikki syö minua. Jalat ovat täynnä arpia, kun olen repinyt puremat auki. Näkyy hyvin rusketuksen alta.
Täällä ollessa tottuu muuten ötököihin. Yksi aamu löysin muroistani jonkin pienen ötökän. Nostin sen vain pois ja jatkoin ruokaani. Proteiinia! Samoin kaikki hämähäkit! Tulkoon ja menköön. Ei haittaa.
Käytiin syömässä 6-packissa. Oli kyllä mielettömän hyvää ruokaa, pakko myöntää. Kuitenkin ärsytti kaikki aivan mielettömästi. Ja edelleen. Pilvetön taivas tänään. Hitto vie, mikä ärtymyspiikki.

Ja välillä on vaan päiviä, jolloin mikään ei onnistu

Day 40 - Anjuna, Calangute, Chappora
Yöllä näin tosi outoa unta. Olin tullut takaisin Suomeen ja äiti valitti minulle aivan kaikesta. Muistan vain hokeneeni, että asiat ovat omiani eivätkä kenenkään muun. Ärsytti silti. Kun heräsin niim mietin hetken, missä olen. Joten äidille muistutukseksi Suomeen tullessani: ei valituksia!
Aamupalalle Guruun. Tarjoilija unohti soodan ja masala chaissa meni varmaan 30min, sillä olivat onnistuneet polttamaan maidon. Tulin guesthouselle takaisin ja ajattelin pestä pyykkiä. Pikkupyykit oli ihan kiva pestä, pyyhkeet eivät niin kivoja. Kuitenkin nekin on pakko pestä, kun hiekka tarttuu jokaiseen huokoseen. Sitten kun suihkussa käy, on täynnä hiekkaa taas. Otti hieman fyysisen kunnon päälle tuo käsin pyykkäys. Happi pihisi keuhkoissa ja päässä alkoi heittää. Pesin samalla myös Luckyn. Juuri kun aattelin urakan olevan ohi tajusin, että peittokin pitää vielä pestä. Sen saaminen puhtaaksi oli sitten aivan toinen tarina. Kun väänsin sitä kuivaksi, sekoittui rulla haaremihousuihini. Niinpä housuissani oli kirjaimellisesti kiinni pitkä pötkylä, haarojen kohdalla. Yritäpä siinä sitten nauraa, kun happi ei kulje. Oli kuuma, joten menin suihkuun. Kun tulin suihkusta tajusin, että olin juuri pessyt pyyhkeeni! Noh, äsköisiin haaremihousuihin kuivaus ja niiden pesu sen jälkeen. Pesin lattiankin. Kas vain, 10min ja sisäsiisti koira lorottaa lattialle. Huokaus. Pyykit kouraan ja ulos kuivumaan. Matkalla tiputan koko kasan multapenkkiin. Olipa tuokin arvattavissa. Tämä vain on niitä päiviä, kun tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja laskea 500. Kun silmät avaa sitä toivoo, että kaikki olisi unta. Nyt märkä Sanna lähtee kohti Calangutea ja illalla kohti Morjimbeachia.
**************myöhemmin**************
Calangutessa pyörähdetty. Olipas ahdistava paikka. En ajatellut, että turistirysät saisivat karvani noin pystyyn, mutta tuo paikka ahdisti yli kaiken. Liikaa ihmisiä ja ennen kaikkea liikaa länkkäreitä! Kävin shishakaupassa ostamassa uuden shishapiipun. Edellisen tiputin lattialle ja lasipullo meni rikki. Nyt olen korvannut sen Gatorade-pullolla. Aika McGyver olo! Kotipolttoinen Gatorade alkaa kyllä ärsyttämään, joten nyt uusi pullo ja uutta tupakkaa. Ajattelin kokeilla lakritsia, colaa, purkkaa ja guaranaa. Let's taste!
Ajeltiin takaisin Chapporaan Arupin baarille. Matkalle poikettiin pienelle sivupolulle, mistä pääsi ison mäen päälle. Napsin myös koko matkan kuvia, niin kohta näette kaiken, mitä minäkin. Ainakin melkein! Tulipas taas aikamoinen intia-slogan luotua: "in Finland we call that 'pelto'. In India we call that 'mainroad'. Arupin baari on kiinni tänään, mutta meilläpä on VIP-ilta.
Olin juuri kirjoittamassa, että N viihdyttää kaikkia roikkumalla katossa ja jonglööraamalla. Noh, samainen mies seisoi 15min oviaukossa ja kaatui siitä suorilta jaloilta maahan. Tuloksena koko leuka auki ja baarin lattia veressä. Sain siis olla taas hoitaja. Ambulanssia ei tietenkään voi soittaa. Jännä juttu, kun miehellä on pupillit mykiön kokoiset. Että tällaista tänne. Ja kello on vasta viisi. Huhhuh.
Loppuajan maalasin Arupille hinnastoa baariin. Vieressäni istui kaksi lasta, joita pidin silmällä ja joiden kanssa puhuin. N:n kaveri B pyysi minua auttamaan N:n paikkauksessa. Tämä siis oli tullut tajuihinsa. Ei siinä muuta, kuin käsien desinfiointi, haavan desinfiointi ja pikaliimalla haava kiinni. Yleistä Intiassa. Tervetuloa tänne! Alkaa CV karttumaan tällä reissulla! Tänäänkin tuli siis oltua baarimikko, artisti, lapsenvahti ja hoitaja samaan aikaan! Suomessahan pääsen minne vaan duuniin tämän jälkeen!
Nyt vihdoin suihkunraikkaana guesthousella. Nyt syömään jätkien kanssa ja sitten kohti unta pikku hiljaa. On tässä päivässä ollut jo tarpeeksi ja enemmänkin!

Tärähdyksiä yössä

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiaiselle Sound Of Wavesiin. Sieltä saatiinkin villi idea lähteä ajamaan Morjimbeachille Arambolille päin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja nautin taas skootterilla ajosta. Kylät vilistivät ohi ja mietin, että niitä pitäisi kuvata. Tuntuu, ettei kukaan tiedä, mitä näen päivittäin. On vaikeaa kuvailla intialaisrta kulttuuria. Ehkä parhaiten sitä kuvailee sanonta: incredible India! Se vain on niin totta.
Morjimbeachia kutsutaan myös venäläisten kyläksi, sillä se on aina täynnä venäläisiä. Eikä nytkään ollut poikkeus. Jokainen kaupustelija höpötti alkuun venäjää. Ranta oli kuitenkin hieno! Pitkästä aikaa tuli fiilis, että tämä vain on niin hienoa! Pitkä, vaaleaa hiekkaa täynnä oleva ranta. Rannalla simpukoita ja meritähtiä. Hetken aikaa otin aurinkoa ja sitten kutsui meri. En ole ikinä ollut niin kauhean kiinnostunut uimisesta, mutta nyt tajusin nauttivani siitä. Vesi keinutteli mukanaan ja aaltojen yli pystyi "hyppimään". Olisin voinut kellua ikuisuuden meressä. Yksi intialainen aiheutti naurunpyrskähdyksenkin, kun vedestä pois kapusin. Hän istui rantahietikossa, mahaansa asti vedessä ja vilkutti minulle. Odotin jo intialaisten maireaa "Nice hair"-kommenttia, mutta tämän sijasta mies tokaisikin: "very nice beach!" (mistä tulikin mieleeni: hiukseni on pinkit! Eivät oikeastaan enää edes ne. Aurinko on polttanut osan jo ihan vaaleiksi. Huokaus.)
Morjimbeachilta ajeltiin Arupin baarille, missä eräs brittimies N, piti baaria pystyssä. Samainen mies lauloi minulle serenadin syntymäpäivänä ja samainen mies myös työnsi pölyhuiskun sinne, minne aurinko ei paista. Kyseli kauheasti, koska juhlitaan syntymäpäiviäni. Olen hänelle edelleen virallisesti "the birthday girl". Lovely.
Anjunaan takaisin ja törmättiin Tuomakseen "keskustassa" ja guesthousen kautta suihkuun. Suihkun jälkeen tuli pakottava tarve lähteä ostamaan kosteusvoidetta ja ostin samalla myös hiusvärin. Jos tässä joku päivä saisi aikaiseksi värjättyä taas. Huomasin myös polttaneeni poskipääni. En tiennyt sen enää olevan mahdollista. Olen jo niin ruskea!
Poikien kanssa käytiin syömässä Omissa ja siitä skoottereilla kohti Arporan yömarkkinoita. Markkinoiden kohdalla Arporassa yksi taksikuski ajoi kauniisti kylkeen lähtiessään ruuhkassa ohittamaan. Ei painanut torvea ollenkaan. Hitto, kookoksestako nämä ajokorttinsa saavat?! Saatiin pyörä parkkiin ja kumarruin lähellä olevan puun ali. Enpä tajunnut toisen oksan takana olevan toista oksaa ja iskin pääni aivan täysiä puuhun. Hetken aikaa taisin itkeä ja nauraa samaan aikaan, ennen kuin sain skarpattua itseni. Markkinoilla pyörittiin aikamme, mutta alkoi tulla huono olo ja heittää päästä. Jep, aivotärähdys. Poikettiin Arupin baarin kautta ja sieltä sitten kohti sänkyä. Kyllä särkylääkkeet kelpasivat! Kävin muuten ostamassa särkylääkettä paikallisesta apteekista. 25Rs. Eipä ainakaan budjetti siihen kaadu!

Lucky

Day 36 – Anjuna, Assagao

  Aamupäivästä en jaksanut enää maata neljän seinän sisällä. Ei voi sanoa, että tauti olisi mennyt pahemmaksi, sillä keuhkot ovat jo ihan ok kunnossa. Nyt vaan särkee leuka sen sijasta. Vasen puoli leuasta on ihan jumissa. Kunnolla ei pysty syömään mitään ja vasen puoli päästä särkee aivan tuhottomasti. Nimimerkillä purkillinen paratabseja/vrk. Ajelin siis Animal Rescue Centeriin Assagaoon. Ulkoilutin neljä pentua ja juuri kun olin lähdössä, oli respassa nainen koiranpennun kanssa. Nainen oli Israelista ja kertoi, että oli pelastanut pennun Arambolista ja hänellä lähtee lento huomenna takaisin Israeliin. Kysyi, tunnenko ketään, joka voisi pitää hänestä huolta ja sanoin, että pentu voisi kanssani olla sen aikaa, kun täällä olen. Niinpä nappasin koiranpennun mukaani ja hänestä tuli Lucky. Raukka on pentuna murtanut tassunsa ja nyt varoo sitä aika ajoin, mutta muuten aivan ihana pentu.

  Ajelin ARC:ltä Vagatorin rannalle, missä pojat olivat ottamassa aurinkoa. Makoiltiin rannalla hetki ja sitten kaupan kautta guesthouselle. Tuomas ja Pete jäivät kiinni poliisiratsiaan ja köyhtyivät 100₨. Nukuin tunnin ja sitten käytiin vielä syömässä Gurussa. Tuomas ja Pete tulivat hetkeksi iltaa istumaan ja sitten mentiinkin jo nukkumaan. Jotenkin oli koko päivä vienyt voimat.

  Välillä tulee sellainen olo, että voisin napata lennon heti takaisin Suomeen. Ei kai tässä muuten mitään vikaa olisi, mutta sairastaminen alkaa ärsyttää pikku hiljaa. Tuntuu, että olen koko ajan kuin viulunkieli. Välillä ei tee mieli puhua mitään, kun pelkään sanovani ikävästi jollekin. Noh. Toivotaan, että tämä alkaa tästä helpottaa. Muuten pitää lähteä taas uudestaan sairaalaan. 

Lisää vuosia

Day 35 – Anjuna, Chappora

  Aamulla herätessä Juho kiikutti minulle kakun! Nimenomaan, kakun! Olin ihan puulla päähän lyötynä ja unessa vielä, kun öisin nukkui niin huonosti. Siinäpä syötiin sitten kakkua Goalaisittain, (lue: Leathermanilla leikattuna ja sormin!), ja lähdettiin Omiin syömään aamupalaa. Päivä oli tuulinen ja suhteellisen kylmä normaaliin lämpötilaan verrattuna. Käväistiin hippimarkkinoilla pyörähtämässä ja ostamassa lisää hiiliä vesipiippuun. Takaisin tullessa jäätiin istumaan rannalle katsomaan merta. Näytti melkein samalta, kuin Suomen syysmyrskyt. Taivas oli tumma ja nyt vihdoin muistan miltä pilvet näyttävät.

  Illalla kävin vielä pyörähtämässä Arupin baarilla, missä Arup kovaan ääneen kuulutti minulla olevan synttärit. Huokaus. Sain ”kukan” ja join yhden Maazan, mikä on muuten tosi hyvää kylmänä. Vähän niin kuin mangosmoothieta. Illalla vietettiin aikaa Tuomaksen ja Peten kanssa ja taas sitä oltiinkin vanhennuttu vuosi. Jännää, kuinka aika menee. 

Aika kuluu...

Day 34 – Anjuna, Calangute, Chappora

  Heräsin myöhään. Yhden jälkeen vasta. Aamupalalla pyörähdin Sound of Wavesissa ja sain otettua lääkkeet samalla, mitkä pitää ottaa ruuan jälkeen. Sitten ajelin Calanguteen päin. Aurinko paistoi kivasti ja tuuli humisi korvissa. Tuli taas hetkellinen Intia-rakkaus. Tykkään tästä kaoottisesta liikenteestä täällä. Siinä on jotain samaa, kuin itsessäni. Hektisyyttä ehkä? Tulin samalla ajatelleeksi palmuja. Ne ovat täällä itsestäänselvyys. Sitten, kun palaan Suomeen, ne alkavat tuntua unelta. Jännää.

  Kävin paikallisessa supermarketissa ostamassa peiton, pari tyynyliinaa ja alleviivaustussit. Nyt en vihdoin palele öisin! Tämän jälkeen kävin vielä työpaikalla ihastelemassa koiranpentuja! En kestä! Nuo otukset murtavat sydämeni. Guesthouselle palatessani luin hieman pääsykokeisiin, mutta ajatukset alkoivat harhailla. Niinpä käytiin Avalonissa syömässä Tuomaksen, Peten ja Juhon kanssa. Siinä syödessä tuli puheeksi Arupin baari ja päätimme ajaa vielä sinne.

  Chapporassa meno oli lupsakkaa. Baarissa oli meidän lisäksi muutama brittimies, joista yksi nappasi kitaran käteensä, (jossa oli jäljellä enää neljä kieltä), ja hyppäsi tasanteen alle laulamaan minulle serenadia. Toivottavasti elämäni ensimmäinen ja viimeinen! Komediaa ainakin riitti. Istuin Arupin pihalla ja silittelin Dixietä, Dollya ja kahta kissanpentua samalla, kun juttelin Arupin äidin kanssa. Ilta meni mukavasti ja lähdin nukkumaan takaisin guesthouselle.

  Taas yksi päivä takana Goalla. Aurinko paistaa edelleen ja tuuli soi korvissa. Kohta huomaan olleeni täällä kaksi kuukautta, sen jälkeen kolme. Voi kuinka aika rientää…

Pneumonia

Day 33 – Anjuna, Chappora, Vagator

  Nukuin huonosti ja palelin koko yön. Aamulla Arup kyseli, kuinka voin ja sanoi, että minun pitäisi mennä lääkäriin. Niin olin menossakin. Kävin skoballa kaupassa ostamassa mehua ja kun tulin takaisin guesthouselle siivosin hieman. Kun laitoin pyykkejä kuivumaan ulos narulle, tuli ihmeen hyvä fiilis. Näin sen pitää mennä. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Ainoa mistä huolehdin oli, että pyykit tulevat narulle.

  Siivoamisen jälkeen alkoi kuume varmaankin taas nousta. Välillä oli mielettömän kuuma ja välillä kylmä. Silloinkin, kun oli kuuma, olin aivan kananlihalla. Luin melkein 100sivua lisää pääsykokeisiin. Nekin olisivat toukokuun lopussa, jos satun pääsemään niihin. Epätoivoista räpeltämistähän se on, mutta täällä on ainakin aikaa lukea! Nukuin ihan pienen hetken ja sitten lähdinkin metsästämään sairaalaa.

  Sairaala löytyikin suht kivuttomasti. Juho ajoi minut skoballa sinne. Hoitajilla oli keskenään hauskaa respassa. Naureskelivat ja sain eteeni rekisteröintilomakkeen. Kun kysyin, mitä tarkoittaa ”next of kin”, hoitajat nauroivat ja osoittivat Juhoa. Juurikin näin. Loppujen lopuksi lääkärille, joka ilmoitti minulla olevan keuhkokuume/-tulehdus. Sain kuudet lääkkeet mukaani, mm. antibiootteja ja astmalääkkeitä. Sitten minut ohjattiin toiseen huoneeseen, missä hengittelin höyrynä jotakin lääkettä aikani. Oli suhteellisen pehmoinen olo, eli enpä tiedä, mitä tuli hengiteltyä. Koko lysti maksoi 1150₨ eli n. 16€. Eipä siis ollut kallista. Ja hinta sisälsi kaikki lääkkeet. Hoitaja vielä huuteli perään: ”oh, your hair is pink!”

  Käväisin Arupin baarilla ilmoittamassa, että olen kunnossa. Arup selitti siitä, kuinka jokaisella on jossain ihminen, joka rakastaa. Sanoi myös, että pitää oppia rakastamaan itseään, jotta voi rakastaa toista niin. Hämmennys. Ja sitten guesthouselle nukkumaan. Jos vaikkapa uni tulisi edes vähän paremmin.