Ja välillä on vaan päiviä, jolloin mikään ei onnistu

Day 40 - Anjuna, Calangute, Chappora
Yöllä näin tosi outoa unta. Olin tullut takaisin Suomeen ja äiti valitti minulle aivan kaikesta. Muistan vain hokeneeni, että asiat ovat omiani eivätkä kenenkään muun. Ärsytti silti. Kun heräsin niim mietin hetken, missä olen. Joten äidille muistutukseksi Suomeen tullessani: ei valituksia!
Aamupalalle Guruun. Tarjoilija unohti soodan ja masala chaissa meni varmaan 30min, sillä olivat onnistuneet polttamaan maidon. Tulin guesthouselle takaisin ja ajattelin pestä pyykkiä. Pikkupyykit oli ihan kiva pestä, pyyhkeet eivät niin kivoja. Kuitenkin nekin on pakko pestä, kun hiekka tarttuu jokaiseen huokoseen. Sitten kun suihkussa käy, on täynnä hiekkaa taas. Otti hieman fyysisen kunnon päälle tuo käsin pyykkäys. Happi pihisi keuhkoissa ja päässä alkoi heittää. Pesin samalla myös Luckyn. Juuri kun aattelin urakan olevan ohi tajusin, että peittokin pitää vielä pestä. Sen saaminen puhtaaksi oli sitten aivan toinen tarina. Kun väänsin sitä kuivaksi, sekoittui rulla haaremihousuihini. Niinpä housuissani oli kirjaimellisesti kiinni pitkä pötkylä, haarojen kohdalla. Yritäpä siinä sitten nauraa, kun happi ei kulje. Oli kuuma, joten menin suihkuun. Kun tulin suihkusta tajusin, että olin juuri pessyt pyyhkeeni! Noh, äsköisiin haaremihousuihin kuivaus ja niiden pesu sen jälkeen. Pesin lattiankin. Kas vain, 10min ja sisäsiisti koira lorottaa lattialle. Huokaus. Pyykit kouraan ja ulos kuivumaan. Matkalla tiputan koko kasan multapenkkiin. Olipa tuokin arvattavissa. Tämä vain on niitä päiviä, kun tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja laskea 500. Kun silmät avaa sitä toivoo, että kaikki olisi unta. Nyt märkä Sanna lähtee kohti Calangutea ja illalla kohti Morjimbeachia.
**************myöhemmin**************
Calangutessa pyörähdetty. Olipas ahdistava paikka. En ajatellut, että turistirysät saisivat karvani noin pystyyn, mutta tuo paikka ahdisti yli kaiken. Liikaa ihmisiä ja ennen kaikkea liikaa länkkäreitä! Kävin shishakaupassa ostamassa uuden shishapiipun. Edellisen tiputin lattialle ja lasipullo meni rikki. Nyt olen korvannut sen Gatorade-pullolla. Aika McGyver olo! Kotipolttoinen Gatorade alkaa kyllä ärsyttämään, joten nyt uusi pullo ja uutta tupakkaa. Ajattelin kokeilla lakritsia, colaa, purkkaa ja guaranaa. Let's taste!
Ajeltiin takaisin Chapporaan Arupin baarille. Matkalle poikettiin pienelle sivupolulle, mistä pääsi ison mäen päälle. Napsin myös koko matkan kuvia, niin kohta näette kaiken, mitä minäkin. Ainakin melkein! Tulipas taas aikamoinen intia-slogan luotua: "in Finland we call that 'pelto'. In India we call that 'mainroad'. Arupin baari on kiinni tänään, mutta meilläpä on VIP-ilta.
Olin juuri kirjoittamassa, että N viihdyttää kaikkia roikkumalla katossa ja jonglööraamalla. Noh, samainen mies seisoi 15min oviaukossa ja kaatui siitä suorilta jaloilta maahan. Tuloksena koko leuka auki ja baarin lattia veressä. Sain siis olla taas hoitaja. Ambulanssia ei tietenkään voi soittaa. Jännä juttu, kun miehellä on pupillit mykiön kokoiset. Että tällaista tänne. Ja kello on vasta viisi. Huhhuh.
Loppuajan maalasin Arupille hinnastoa baariin. Vieressäni istui kaksi lasta, joita pidin silmällä ja joiden kanssa puhuin. N:n kaveri B pyysi minua auttamaan N:n paikkauksessa. Tämä siis oli tullut tajuihinsa. Ei siinä muuta, kuin käsien desinfiointi, haavan desinfiointi ja pikaliimalla haava kiinni. Yleistä Intiassa. Tervetuloa tänne! Alkaa CV karttumaan tällä reissulla! Tänäänkin tuli siis oltua baarimikko, artisti, lapsenvahti ja hoitaja samaan aikaan! Suomessahan pääsen minne vaan duuniin tämän jälkeen!
Nyt vihdoin suihkunraikkaana guesthousella. Nyt syömään jätkien kanssa ja sitten kohti unta pikku hiljaa. On tässä päivässä ollut jo tarpeeksi ja enemmänkin!