Risti kaulassa pelastaa kaiken

Day 62 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji

Mitään siitä ajoissa nukkumaan menosta tullut. Lähdettiin katsastamaan Shiva Valleyn reivit. Skootterilla oli kylmä ajaa ja pää alkoi särkeä paikalla. Jump jump iski vain takaraivoon.

Tajusinpa tuossa lukiessani blogia, että eilisen päivän sekoitin tyystin, kun kirjoitin kaksi kertaa saksofoonista. Ja Panajin olen kirjoittanut kahdella eri tavalla! Mutta tottukaa! Sekoittuu puhuttu kieli kirjoitettuun!

Kello oli soimassa klo 9am. Olin koko yön nähnyt unta, että olisi jo tämä aamu. Aamulla olin myös Juholle sanonut, että aurinko paistaa ja paistoihan se! Torkuttiin tunti ja 40min, hampaiden pesu ja lähdettiin ajamaan Samovarille, missä Påreshin piti vaihtaa pyörä. Hän saapui paikalle ja sanoi, että vaihtoon menee 20min. Päätettiin lähteä syömään aamupalaa sillä aikaa. Käveltiin jonkin aikaa ja eksyttiin hieman hienompaan paikkaan, cafe Lambrettaan. Tilattiin bruchetat ja syötiin rauhassa. Haettiin pyörä Samovarilta ja heitettiin Lucky Arupillr hoitoon päiväksi ja jatkettiin kohti hippimarkkinoita viimeistä kertaa. Juho sai tilattua sitaralle kuljetuksen Suomeen ja lähdettiin skoballa ajaen kohti Mapusaa. Mapusassa hypättiin bussiin, jossa oli todella outo torvi! Voitte kuvitella lyhyen, n. 10s kestävän sävelmän torven äänenvoimakkuudella! Kuitenkin oli suhteellisen miellyttävä bussimatka. Bussi ei ollut täynnä ja ikkunat auki oli mukavan viileä.

Panajissa käveltiin suoraan poliisiasemalle, missä poliisi jo muistikin minut. Saa kyllä luvankin muistaa! Hän sanoi, että minun pitää rekisteröidä viisumini niin, että 7päivän sisällä poistun maasta ja meillä kun on junaliput jo ensi maanantaiksi. Hetken väännettyämme poliisi kertoi, että meidän pitää mennä tapaamaan isoa pomoa. Mukava nuori barettihattuinen mies johdatti meidät metallinpaljastimien ja aseistettujen miesten ohi yläkertaan ilmastoituun huoneeseen, missä iso mies istui ja katsoi televisiosta jalkapalloa. Pystyin kuvittelemaan ison lihavan sammakon istumassa lasittunein silmin lumpeella ja välillä napaten kärpäsen suuhunsa. Hän ei edes vilkaissut meihin päin. Oli siinä naurussa pitelemistä! Varsinkin, kun kirjaimellisesti näin sen sammakon! Mies kysyi, miksi olemme siellä ja allekirjoitti paperit. Kun hän sai kirjoitettua kaikki 12 paperia, hän katsoi minua silmiin ja kysyi: "are you catholic?" Sopersin olevani luterilainen ja jouduin käsitettä selittämään pitkään, kunnes mies totesi: "like in Switzerland!" Kutakuinkin näin. "We believe in Jesus, God and Holy Mother!" Näytin krusifiksia kaulassani ja mies nyökkäsi hyväksyvästi. Juuri kun olimme lähdössä mies vielä kysyi Juholta, onko Suomessa paljon kaloja ja miehet vaihtoivat kalatarinoita. Huokaus ja takaisin alas.

Alhaalla mies selitti, että edelleen pitää poistua 7päivän sisällä maasta. Mitä ihmettä? Selitimme uudestaan tilanteen ja mies ohjasi hänen toiselle pomollensa, jolta saimme loppujen lopuksi tietää, että minun tarvitsee kirjoittaa kirje, jossa selitän miksi poistun maasta ja ottaa lentolippuni kopion, niin asia on kunnossa. Perjantaina kutsuu siis taas Panaji.

Poliisilaitokselta hetken hysteerisen nauramisen jälkeen mentiin istumaan Lavazzaan kahveille. Olihan aikaa vielä 3h näytöksen alkuun.

Kierreltiin ympäri Panajia, kunnes Arup ilmoitti koirien rähisevän keskenään. Niinpä jätettiin teatteri välistä ja bussilla takaisin Mapusaan ja sieltä skoballa hakemaan Lucky ja guesthouselle. Oasiksessa käytiin vielä illalla netissä pikaisesti.

En tiedä yhtään minne suuntaan ottaa askelia. Tuntuu, että aina tulee seinä vastaan joltain sivulta. Ehkä asiat järjestyy vielä. Nyt kohti guesthousea ja punkkaa!

Ketutusta ja kuumuutta

Day 61 - Anjuna, Vagator, Mapusa

Herättiin taas melkein ajoissa, klo 130pm. Hups. Hiukset eivät meinanneet asettua. Olin jo melkein unohtanut hiuskriisini. Aamupalan jälkeen heitettiin Lucky Arupille päiväksi ja lähdettiin katsomaan, pyörisikö Mapusan teatterissa joku näytelmä, joka voitaisiin katsoa. Tarvitsen sen ennakkotehtävää varten kouluun. Mapusan teatterille saavuttuamme huomasin, ettei näytelmiä ole, kuin seuraavan kerran 17.päivä. Kala Academiassa Panjimissa pyörisi kyllä näytelmä huomenna klo 730pm. Sinne siis!

Käytiin kyselemässä junalippuja eteenpäin kohti Bangalorea. Lähdetään ensi maanantaina yöjunalla Vascosta ja ollaan aamupäivästä siellä. Sitten on viikko aikaa sumplia minne haluamme. Madras on pakko nähdä, mutta sieltähän lento lähteekin. Käveltiin kilometrin verran musiikkikaupalle, missä kuolasin saksofoonien ja viulujen perään. Oli kuuma ja ärsytti kaikki. Eniten ehkä tuleva yö sleeperissä, jossa tiedän jäätyväni pystyyn, vaikka päällä olisi 20villapaitaa. Ehtiihän sitä kuumetta sairastamaan sitten sen 9h Lontoon lentoasemalla. No big deal. Kun tultiin takaisin matkatoimistolle, serverit olivat kaatuneet. Nyt odotellaan X-aikaa, että saadaan viralliset junaliput kouraan. How lovely.

Käveltiin Mapusassa olevaan musiikkiliikkeeseen, (Kimmolle tiedoksi jos lukee niin LAADUKKAASEEN!), ja kuolasin saxophooneja. Takaisin liikkeeseen, junaliput kouraan ja menoksi. Ajettiin guesthouselle pyörähtämään ja vaihdoin vaatteet ja pyörän keula kohti Arupia. Matkalla pysähdyttiin ja Juho soitti Påreshille (pyöränvuokraaja) ja sovittiin, että hän vaihtaa pyörän takarenkaan huomenna. Arupilla soittelin hetken kitaraa ja juteltiin Warrenin kanssa. Lucky oli syönyt riisiä niin paljon, että oli pallo. Guesthousella kumpaakin otti niin paljon päähän, ettei paljoa puhuttu. Päätettiin lähteä Sound of wavesiin nettiin. Matkalla irrotin vetoketjun lompakosta ja ravintolassa ei ollut sähköä. Mitäpä päivästä enää puuttuikaan? Guesthousella pilkoin ruuan, pyykkäsin ja olin menossa pesemään koirasta kirput. Sain koiran kylpyhuoneeseen, kunnes Luckyn vesihepuli iski ja sen kynsi upposi kirjaimellisesti varpaani läpi vanhasta haavasta. Olisin voinut itkeä kivusta. Juuri kun olin saanut varpaan menemään kiinni! Nyt kun sen vielä pitäisi olla kunnolla kiinni, kun lähtee rinkka selässä vaeltamaan viikoksi. Hyvää ruokaa ja kunnon suihku ja mieli oli jo parempi.

Huomenna Hippimarkkinat, Panaji, teatteria ja viisumitaistelut. Huhhuh. Nyt unta palloon! Kerrankin kello on vasta 12..

Ennakkotehtävät...

Day 61 - Anjuna, Vagator

Aloitan tämän kirjoittamisen jo yöllä, koska päässä on ajatuksia, mitkä pitää kirjoittaa ylös kello on 2am, eikä hirveästi nukuta. Väsyttää kyllä, mutta ei nukuta. Onneksi kuitenkin näin päin. Nyt olen keskimäärin joka yö mennyt nukkumaan kolmen aikaan aamuyöstä, eli Suomen aikaan puoli kaksitoista. En halua edes ajatella sitä, jos olisin mennyt täällä nukkumaan illalla yhdeksältä. Voi sitä väsymyksen määrää Suomessa!

Unohdin kertoa yhden tosi hauskan jutun toissapäivältä! Kun Juho oli etsimässä avaimiaan ja minä istuin ylhäällä skoban päällä,( ja näytin varmasti samalta kuin orava, jolla on käpy jäässä,)luokseni tuli "baba" eli pyhä mies. "namaste, namaste" ja armoton höpötystä kieltä, josta minulla ei ollut hajuakaan. Sitten mies tokaisee: "shanti, shanti" ja lähtee kävelemään. Shanti tarkoittaa rauhaa. Totaalinen rauhan tunne voidaan siis lyhentää kahteen sanaan. Aika hienoa, Baba jatkoi matkaansa Vagatorin kukkulalle ja Juho väitti minulla olevan auringonpistos. Ja pyh!

Olen huomannut, että Suomenkieli kangertelee edelleen. Sanajärjestykset on mitä sattuu. Kai englanti pahasti puskee alitajuntaan. Jännää. Itse kun en ole pitänyt itseäni mitenkään hyvänä englannissa ja täällä kaikki kehuvat sitä, jopa britit.

Nyt yritän nukkua ja jatkan tätä päivitystä aamulla (päivällä), kun herään,

******************************************

Heräsin yhdeltä päivällä. Aamupalaa ja hiukset rullalle. Oli jotenkin huono olo. Heitti päästä ja kädet tärisi. Syötiin ja lähdettiin Oasiksen nettiin. En päässyt hakemaan kouluihin, kun sivut olivat niin tukossa. En taida pystyä töihin tänään. Jos kohta ajaisi Arupille ja kysyisi asiaa.

Arup sanoi, etten näytä kovin hyvältä ja käski ottamaan rauhassa tänään. Niinpä vaihdettiin sound of Wavesin internetin ihmeelliseen maailmaan. Saatetaan Juhon kanssa lähteä jo aiemmin Goalta ja pyörähtää muutama muukin Intian paikka läpi. Katsoo, miten junia menee.

Tuli taas huono olo. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani, kun istuin ja tuijottelin pääsykoetehtäviä, joiden pitäisi olla Suomessa 15.3 mennessä. Nielaisu. Itse olen vasta 20.3 Suomessa. Millä ihmeellä saan kaikki paperit vetämään ajoissa? Guesthouselle takaisin ja ruuan laittoon. Sain kirjoitettua kaksi ensimmäistä pääsykoetehtävääni, kolmannen kirjoitan huomenna ja sitten katsotaan, minne mennään. Eli huominen päivä on pyhitetty Mapusalle ja teatterille!

Nyt ruokaa jälleen ja sitten alkaa leffailtae Life Of Pi. Tänään kyllä varmasti ajoissa nukkumaan.

speedbreaker = hyppyri!

Day 60 - Anjuna, Vagator

Viime yönä ei kauheasti nukuttukaan. Polteltiin ensin vesipiippua monta tuntia ja sitten päätettiin lähteä Vagatoriin istumaan vielä. Lucky oli innoissaan. Se yritti pyydystää rapuja, mitkä vipelsivät hiekalla. Oli kiva katsella iloista koiraa. Loppujen lopuksi oltiin guesthousella joskus aamuyöstä viiden aikaan. Klo 7am muistan heränneeni ja katselleeni auringonnousua ikkunasta. Tai sitten se oli unta. No, jos se olikin unta, niin kaunista se jokatapauksessa oli.

Heräsin päivällä puoli kaksi siihen, että Lucky kitisi korvan juuressa. Juho oli herännyt ja lähtenyt tekemään aamupalaa. Käytin koiran ja harjasin hampaat. Oli kauhean rauhallista jotenkin.

Lähdettiin Oasikseen taas netin ääreen istumaan. Junalippuja ei saatu varattua, mutta lentoliput kylläkin. Hyh, 20h sleeperissä Chennaihin, sieltä lento Heathrown lentokentälle ja siellä odottelen 9h seuraavaa lentoa Helsinkiin. Voi olla hieman väsähtänyt olo Suomen päässä.

Käytiin ostamassa iso pussi vihanneksia naurettavaan 100Rs hintaan. Suomessa samainen pussi maksaisi lähemmäs 5e! Oxfordin kautta hakemaan kananmunia ja limua ja sitten guesthouselle pyörähtämään. Ajettiin Arupin luokse ja käveltiin yhdessä isossa porukassa Vagatorin rannalle, (minä, Juho, Arup, Lucky, Pixie ja Doll). Matkalla olkapääni osui vieressä olevan puskan oksaan ja päälleni satoi sentin mittaisia tulimuurahaisia! Sain onneksi kaikki pyyhittyä pois. Hieman on silti vainoharhainen olo, että joku on rastojen joukossa. Onneksi Suomessa ei ole tulimuurahaisia ainakaan tässä mittakaavassa! Nappailin paljon auringonlaskukuvia vaihteeksi! Miehet aikovat kalastaa, kun vesi nousee tarpeeksi. Koirat juoksivat rannalla yhdessä ja leikkivät rantahietikossa. Kävelin meressä ja tuntuu, että se teki ihan hyvää varpaalleni. Kyllähän se paremmalta näyttää, mutta hiton kipeä edelleen. Rakensin sen päälle kolmella ohuella laastarilla turvaverkon ja nyt haava pääsee hengittämään, mutta on suojassa hiekalta. McGyver iski jälleen!

Hullua, kuinka intialaiset pelkäävät koiria. Lucky kävi katsomassa yhtä intialaista miestä ja herranen aika kun hän huusi! Kuin pikkutyttö! Pientä koiraa, joka on hädin tuskin miehen pään kokoinen.

Huomenna lähdetään varmaankin Calanguteen ja Bagaan päin hakemaan pari geokätköä! Pitäähän sitä täälläkin harrastaa, kun nyt kerran on mahdollisuus. Kauhean vaikeita kätköjä täältä ei löydä, mutta enpä tiedä onko kätkön löytäminen hiekasta ikinä helppoa.

Ajettiin eilen skoballa ja ajoin hieman liian kovaa hidasteeseen. Totesin vain Juholle: "anteeksi. Ajoin vähän liian kovaa tohon hyppyriin." kyllä, Sanna-Suomi-Sanna - sanakirja pelaa Intiassakin! Pitäisikö seuraavakso kirjoittaa Sanna-Hindi-Sanna - sanakirja ja myydä kovalla hinnalla fleamarketilla?

Kalaa ei tullut ja minulle tuli huono olo. Oli jotenkin kauhean sekava ja huono olo. Joko yksi tulimuurahainen oli päässyt pistämään tai minulla oli vain yksinkertaisesti verensokeri alhaalla. Tiedä häntä. Käväisin kiskan kautta ostamassa Mars-patukan ja ruvettiin tekemään ruokaa. Tänään ruokalistalla nuudeleita ja erilaisia kasviksia. Kaipa sitä pitäisi yrittää mennä nukkumaan vähän aiemmin tänään. Huomenna on taas työpäivä edessä.

Johtopäätös: ei Juholle avaimia!

Day 59 - Anjuna, Calangute, Vagator

Nukuin huonosti taas. Heräilin vähän väliä enkä löytänyt kunnon asentoa. Aamulla taas tutut aamutoimet. Poikkeuksena Essi, joka soitti vähän ennen klo 12. Pyörän selkään hops ja kohti Calangutea. Calangutessa käytiin shishakaupassa ostamassa lisää shishatupakkaa ja sieltä ajeltiin Bagabeachille. Ranta oli todellakin tupaten täynnä turisteja, joten käännyttiin vain kannoillamme ja ajettiin suoraan little Vagatorille. Rannalla näkyi ties minkälaista vaeltajaa. Yksi nainen otti yläosattomissa aurinkoa ja mies juoksi stringit päällä rannalla. Intiassa! Siinähän sitten ihmettelevät, kun intialaiset tuijottavat.

Lentoni Suomeen lähtee 20.3. On aika laittaa asiat kuntoon Suomessa ja palata työhön. Se tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta nyt. Tosin 20h matka Chennaihin sleeperissä ei hirveästi naurata. Pitää vain kietoa hiukset rullalle huivin sisälle ja mennä sillä. 20.3 olenkin jo Suomessa klo 16:20 ja sitten kohti uusia seikkailuita. Sitä ennen tosin pitäisi mennä tappelemaan viisumista Panajiin. Kiinnostus 10+.

Oltiin juuri kiivetty hiton korkeat rappuset ylös rannalta, kun Juho huomasi, ettei löydä pyörän avaimia mistään. Mielessä kävi: "ei nyt. Jooko, ei tällä hetkellä." Olin väsynyt, oli älyttömän kuuma ja varpaani särki. Ei muuta kuin, että Juho lähti samat rappuset alas etsimään avaimia ja itse jäin koiran kanssa ylös. Lämpö teki taas ikävää. Välillä oli kuuma ja välillä palelin. Juho palasi tyhjin käsin ja soitettiin respasta pyörän vuokraajalle, että tarvitsemme vara-avaimen. Hän kertoi, että tulee puolen tunnin päästä. Johtopäätös: ei Juholle avaimia.

Istuttiin ja nautittiin auringosta Ocean Bliss Resort ravintolassa. Tai no nautittiin ja nautittiin, kun kumpaakin otti päähän niin hitosti. Paikka oli kyllä nätti. Pitää joku muu päivä tulla ihan nauttimaan paikasta. Vuokraaja tuli ja ilmoitti uuden avaimen maksavan 60Rs. Noh, euro sinne tai tänne. Ilmoitti myös vaihtavansa ensi tiistaina pyörän takakumin. Intialainen vieraanvaraisuus kunniaan!

Guesthousella kylmään suihkuun, (sähköt olivat poikki, joten ei lämmitystä.) Sitten jos skarppaisi itsensä Oasiksen internetin ihmeelliseen maailmaan ja katselisi vähän junalippuja.

Junalippusivu ei tietenkään toimi. Taitaa intialaisilla olla lauantai myös. Ja lento on jo täynnä mitä ajattelin. Niinpä odottelen varmaankin Lontoossa konetta melkein 9h ja olen Suomessa klo 2320. Heathrow here I come!

Nyt kohti guesthousea, ruokaa ja nauttimista. Goan aurinko lämmittää yhä.

Mallinmuutos!

Älkää häiriintykö mallinmuutoksista! Nyt olen tyytyväinen, mutta saa moittiakin, jos haluaa! Tämän päivän teksti tulee vähän myöhässä, maybe huomenna! Henna, ole kärsivällinen!

Mähän sanoin, että vaan mulle käy huonosti!

Day 58 - Anjuna, Vagator, Siolim

Heräsin pirteänä ja aurinkoisena. Näin ainakin Juho sanoi. Koira ulos ja aamupalan tekoon. Mietittiin pitkään, mitä tehdään, kun neljältä kuitenkin alkaa jo työt. Päätettiin loppujen lopuksi ajaa Morjimbeachille muutamaksi tunniksi. Matka alkoi hyvin, mutta Siolimin kohdalla pyörä alkoi tuntua oudolta ja hidasteiden jälkeen pyörä alkoi falskaamaan. Alettiin katsella pyöräkorjaamoa, mutta niitä ei heti tullut vastaan. Ajoin hitaasti ja varovasti ja yht äkkiä lähti rengas lopullisesti paikaltaan. Juho ja koira hyppäsi kyydistä ja itse yritin varovasti jarruttaa niin, ettei pyörä kaatuisi. Sain pyörän pysäytettyä ja varvas oli koko matkalta auki. Varmaankin myös hiusmurtuma, koska en sillä pysty kävelemään. Juho talutti pyörän korjaamolle ja minä linkkasin perässä. Pyörän sisäkumista oli venttiili irti! Sitähän minä en maksa! Ei johtunut millään lailla minusta! 400Rs mies pyysi, mutta kummallakaan ei ollut rahaa mukana. Juho jätti ajokorttinsa pantiksi ja lupautui illalla tulla maksamaan, kun minä olen töissä. Vähän tässä kiroaa elämää, kun koko hiton varvas on niin kipeä, ettei mitään pysty tekemään.

Tultiin Oasikseen istumaan nettiin. Kuumuus puski taas päin ja varvas jomotti. Ei kiva ollenkaan. Nyt pitäisi skarpata kohti töitä.

Töissä olin alkuun pihalla kuin lumiukko. Arup lähti käymään asuntoa katsomassa ja jäin itsekseni. Hetken päästä ilmestyi seurue: "two kingfishers, sprite and coconut fenny." vein oluet ja spritet ja aloin etsimään fennypulloa. En löytänyt. Onneksi Arup ilmestyi ja kaivoi baarin alta pullon. Että näin sitä viinaa myydään! Ilta meni kitaraa soitellen, piirtäen ja höpisten. Kaiken kaikkiaan oikein mukava työpäivä! Loppuillasta tuli yksi tummaihoisten seurue, joka kiitteli englanninkieltäni. "oh you have such a good english!" Juho liittyi kymmeneltä seuraan ja juttelimme nelistään, (minä, Arup, Juho ja eräs aussimies Warren), Intiasta, musiikista ja eläimistä. Warren oli oikein viehättävä vanhempi mies, jonka nuorin lapsi oli minun ikäisenä. Hän oli "myöhästynyt" lennolta, koska oli unohtanut passinsa ja jäi siksi pidemmäksi ajaksi tänne, kuin oli suunnitellut. Kuulemma hyvin onnekas epäonni.

Varvas on kipeä. Pirun kipeä suorastaan. Se tykyttää jatkuvasti ja kipeyttää koko jalan. En edes halua avata tuota pakettia jalassani.

Nyt sain vatsan täyteen Juhon tekemää ruokaa ja nyt operaatio haavanpuhdistus. Sitten kutsuu taas peti ja huominen päivä voi alkaa.