Risti kaulassa pelastaa kaiken

Day 62 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji

Mitään siitä ajoissa nukkumaan menosta tullut. Lähdettiin katsastamaan Shiva Valleyn reivit. Skootterilla oli kylmä ajaa ja pää alkoi särkeä paikalla. Jump jump iski vain takaraivoon.

Tajusinpa tuossa lukiessani blogia, että eilisen päivän sekoitin tyystin, kun kirjoitin kaksi kertaa saksofoonista. Ja Panajin olen kirjoittanut kahdella eri tavalla! Mutta tottukaa! Sekoittuu puhuttu kieli kirjoitettuun!

Kello oli soimassa klo 9am. Olin koko yön nähnyt unta, että olisi jo tämä aamu. Aamulla olin myös Juholle sanonut, että aurinko paistaa ja paistoihan se! Torkuttiin tunti ja 40min, hampaiden pesu ja lähdettiin ajamaan Samovarille, missä Påreshin piti vaihtaa pyörä. Hän saapui paikalle ja sanoi, että vaihtoon menee 20min. Päätettiin lähteä syömään aamupalaa sillä aikaa. Käveltiin jonkin aikaa ja eksyttiin hieman hienompaan paikkaan, cafe Lambrettaan. Tilattiin bruchetat ja syötiin rauhassa. Haettiin pyörä Samovarilta ja heitettiin Lucky Arupillr hoitoon päiväksi ja jatkettiin kohti hippimarkkinoita viimeistä kertaa. Juho sai tilattua sitaralle kuljetuksen Suomeen ja lähdettiin skoballa ajaen kohti Mapusaa. Mapusassa hypättiin bussiin, jossa oli todella outo torvi! Voitte kuvitella lyhyen, n. 10s kestävän sävelmän torven äänenvoimakkuudella! Kuitenkin oli suhteellisen miellyttävä bussimatka. Bussi ei ollut täynnä ja ikkunat auki oli mukavan viileä.

Panajissa käveltiin suoraan poliisiasemalle, missä poliisi jo muistikin minut. Saa kyllä luvankin muistaa! Hän sanoi, että minun pitää rekisteröidä viisumini niin, että 7päivän sisällä poistun maasta ja meillä kun on junaliput jo ensi maanantaiksi. Hetken väännettyämme poliisi kertoi, että meidän pitää mennä tapaamaan isoa pomoa. Mukava nuori barettihattuinen mies johdatti meidät metallinpaljastimien ja aseistettujen miesten ohi yläkertaan ilmastoituun huoneeseen, missä iso mies istui ja katsoi televisiosta jalkapalloa. Pystyin kuvittelemaan ison lihavan sammakon istumassa lasittunein silmin lumpeella ja välillä napaten kärpäsen suuhunsa. Hän ei edes vilkaissut meihin päin. Oli siinä naurussa pitelemistä! Varsinkin, kun kirjaimellisesti näin sen sammakon! Mies kysyi, miksi olemme siellä ja allekirjoitti paperit. Kun hän sai kirjoitettua kaikki 12 paperia, hän katsoi minua silmiin ja kysyi: "are you catholic?" Sopersin olevani luterilainen ja jouduin käsitettä selittämään pitkään, kunnes mies totesi: "like in Switzerland!" Kutakuinkin näin. "We believe in Jesus, God and Holy Mother!" Näytin krusifiksia kaulassani ja mies nyökkäsi hyväksyvästi. Juuri kun olimme lähdössä mies vielä kysyi Juholta, onko Suomessa paljon kaloja ja miehet vaihtoivat kalatarinoita. Huokaus ja takaisin alas.

Alhaalla mies selitti, että edelleen pitää poistua 7päivän sisällä maasta. Mitä ihmettä? Selitimme uudestaan tilanteen ja mies ohjasi hänen toiselle pomollensa, jolta saimme loppujen lopuksi tietää, että minun tarvitsee kirjoittaa kirje, jossa selitän miksi poistun maasta ja ottaa lentolippuni kopion, niin asia on kunnossa. Perjantaina kutsuu siis taas Panaji.

Poliisilaitokselta hetken hysteerisen nauramisen jälkeen mentiin istumaan Lavazzaan kahveille. Olihan aikaa vielä 3h näytöksen alkuun.

Kierreltiin ympäri Panajia, kunnes Arup ilmoitti koirien rähisevän keskenään. Niinpä jätettiin teatteri välistä ja bussilla takaisin Mapusaan ja sieltä skoballa hakemaan Lucky ja guesthouselle. Oasiksessa käytiin vielä illalla netissä pikaisesti.

En tiedä yhtään minne suuntaan ottaa askelia. Tuntuu, että aina tulee seinä vastaan joltain sivulta. Ehkä asiat järjestyy vielä. Nyt kohti guesthousea ja punkkaa!