"Jännittääkö?"
"Pelottaako?"
"Noh, alkaako tulemaan matkakuume?"
Mutta ei. Ei oikeastaan tunnu juuri miltään. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että lähtee, kun työkaverit toivotti hyvää loppuelämää. Aika karua loppujen lopuksi.
Muutaman päivän päästä raahaan itseni, täyden rinkkani ja elämäni Helsinki-Vantaan lentokentälle. Istun tyytyväisenä kentän baariin ja tilaan lasillisen shamppanjaa ja nautin. Kun pääsen lentokoneeseen ja näen valot pimeässä kaupungissa voi olla, että hieman itken. Sen jälkeen on tie auki taivasta myöten. Ja hieman siitä eteenpäin.
Suunnitelmat eivät ole juurikaan muuttuneet. 2.1 laskeudumme Delhiin aamulla ja siitä seikkailemme aikataululla X kohti Goaa. Käyn ostamassa ainakin kitaran ja sarin Delhistä. Juna olisi vaihtoehto nähdä, vaikkakaan ei varmasti kaikkein mukavin fyysisesti tai henkisesti. Kulttuurillisesti kyllä. Lentäen pääsisi aivan liian helposti. Goalla riippumatto kiinni palmuihin ja kitara käteen.
Toivon, että vihdoin löydän sen syyn ja tarkoituksen elää, mitä olen etsinyt monta vuotta.
