Tutkimusmatkailija ms. Kumpulainen palveluksessanne!

Day 57 - Anjuna, Mapusa, Aldona

Yö oli taas helpompi nukkua. Näin unta, että olin reilaamassa Essin kanssa ja piti vaihtaa junaa Gobista Kobiin. Hämmentävää.

Aamupala ja koira ulos as usual. Sitten alkoikin viimeisen "vapaapäivän" suunnittelu. Huomenna alkaa työt. Ei jaksanut taaskaan rantaa, joten nappasin Goan kartan käteen ja alettiin suunnitella reittiä jonnekin. Pari yksinäistä kylää itä-Goassa näytti kutsuvilta. Ne pitäisi nähdä! Kamera kaulaan, koira syliin and off the road!

Ajettiin Mapusaan ja sieltä napattiin kivan näköinen tie, mitä pitkin lähdettiin ajamaan. Päädyttiin selvästi vähän paremmin tienaavien intialaisten lähiöön. Talot olivat isoja ja hienoja upeine puutarhoineen. Jokaisessa pienessä kylässä oli iso valkoinen kirkko ja kalastaja kuivasi katkarapuja tiellä. Aika oli jotenkin pysähtynyt. Tai oikeammin sitä ei enää ollut.

Minulle alkoi tulemaan huono olo, joten lähdettiin takaisin Anjunaan. Varmaankin jonkinasteinen lämpöhalvaus. Vihanneskaupan kautta ja guesthouselle. Moppasin vielä nopeasti lattian ja kävin suihkussa ja sitten kutsui peti. Jos sitä hetken nukkuisi.

Heräsin seitsemältä illalla ja skarppasin itseni Oasikseen nettiin. Tilasin letun ja teetä ja heräilin hieman. Pitäis seuraavaksi mennä laittamaan vielä ruokaa ja sitten voisi vaan relax. Huomenna kun nuo työt vielä alkavat.

Hiekka polttaa varpaita

Day 56 - Anjuna, Morjim

Kerrankin nukuin hyvin, enkä edes käyttänyt kemiallisia lääkkeitä. Näin silti ihmeellisiä unia. Olin Justin Bieberin keikalla isolla stadionilla ja jotenkin päädyin backstagelle. Siellä manageri käski minun sanoa Bieberille ennen keikkaa jokin espanjalainen lause, jota en enää muista. Kun sanoin tuon hänelle ennen keikkaa, hän keskeytti keikkansa ja juoksi omaan sviittinsä, jonne jouduin menemään perässä ja puhumaan hänet pitämään keikan. Mitä ihmettä?

Aamupalan jälkeen kohti rantaa taas. Ensimmäinen kerta Goalla ollessani, kun jätän hippimarkkinat väliin. Aurinko paahtaa taas pilvettömältä taivaalta ja hiekka polttaa varpaissa. Melkeinpä tekee palovammoja jalkapohjiin. Onneksi tuulee. Kuumuus ei tunnu painostavalta nyt.

Ajattelin alkaa kirjoittaa taas uutta blogia, minne kirjoitan kaikki asiat, mitkä painaa. Joskus kirjoittelinkin sellaista, salattua tosin. Nyt alan kirjoittamaan samanlaista julkisena, kunhan vain jaksan aloittaa. Tämänkin blogin kirjoittaminen on suhteellisen työlästä.

Perjantaina olisi ensimmäinen virallinen työpäivä klo 4pm-11pm. Minä baaritiskin takana! Miettikääpä sitä! Voin jo kuvitella tilanteen:
"can I have one tequilabomb?"
"yes.. So it's tequila and...?"
No. Ainakin myyn erikoisia drinkkejä jos ei muuta!

Rannalta ajettiin kaupan kautta taas suihkuun ja sieltä kohti Oasiksen netin ihmeellistä maailmaa. Juho oli unohtanut lompakkonsa kauppaan ja haettuamme sen sieltä, oli joku ottanut löytöpalkkiota 400Rs. Pieni hinta, kun kaikki muu oli kuitenkin tallessa. Oasiksessa oli kylmä! Vaikka minulla oli farkut päällä, niin palelin. Enää tunti niin leffa on latautunut ja päästään viettämään leffailtaa, (jep tosi intialaista.) Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Menninkäinen vai maahinen?

Day 55 - Anjuna, Calangute, Baga, Sinquerim, Candolim

Heräsin taas neljän aikaan aamuyöstä aivan paniikissa. Näin kauheita unia. Ei unet ennen ole saaneet minua näin tolaltaan, mutta nyt ne tuntuvat ikäviltä. Makoilin jonkin aikaa ja yritin olla nukahtamatta, etten herää taas uneeni. Kohta tämä menee siihen, etten nuku. Ei hyvä.

Sähköt oli poikki yöllä ja jossakin välissä ne rävähti päälle. Tuuletin alkoi pyöriä katossa ja vessaan syttyi valo. In India we have no electricity!

Aamu alkoi taas koiran kanssa ulkona käymisellä ja aamupalalla. Selvisi myös, että kaivovesi on juotavaa. "good water in well!" niinkuin Ravi kertoi. Ravi on siis omistajan poika, josta ehkä aiemmissa postauksissa on ollut jotain juttua.

Mietittiin pitkään, mitä tehdään tänään. En halunnut lähteä rannalle, sillä paloin eilen poskipäistäni niin paljon. Niinpä päätettiin lähteä vain ajelemaan jonnekin. Ajettiin Bagan ja Calanguten läpi ja pysähdyttiin kiskalta ostamaan juotavaa ja itse kävin apteekissa pyörähtämässä. Sain vihdoin ostettua unilääkkeet, 100Rs. Toivotaan, että vihdoin saisin nukuttua. Kiskalla naismyyjä puhui todella hyvää englantia! Ihan hämmennyin. Toivotteli namastet ja jatkettiin matkaa. Päässä soi viime yönä kuunneltu Dr. Bombayn S.O.S. Jos ei olisi ikinä tullut Intiaan, ei tuo biisi olisi niin hauska. Mutta nyt! Ei herranen aika! Kuunnelkaapa aikanne kuluksi. Juuri tuollaista englantia täällä puhutaan ja yritetään ymmärtää.

Pysähdyttiin Sinquerimin rannalla ja tavattiin taas uusi suomalainen. Hänkin oli tutustunut intialaiseen sairaanhoitoon, kun oli joutunut makaamaan sairaalassa viisi päivää haimatulehduksessa. Kuulemma vain sydänkohtaus on kivuliaampi. Ajettiin ylös Fort Aguadalle ja käveltiin linnoituksessa. Hampin jälkeen se ei tuntunut oikein miltään. Luckylla oli kuuma ja itseänikin vähän painosti kuuma aurinko, mikä porotti suoraan kirkkaalta taivaalta. Ajettiin vielä alas
Goan vankilalle. Ahdistava paikka, mutta toisaalta ei näyttänyt mitenkään mahdottomalta paikalta karata. Nythän sieltä oli joku murhaaja juuri karannut. Piileskelee nyt jossakin päin Arporaa. Kyläläiset ovat sanoneet, että ottavat kohta ohjat itse käsiinsä, koska Anjunan poliisi ei tee mitään. Että tällaista tänne.

Guesthouselle taas suihkuun ja läppärin kanssa kohti Oasista. Oasiksessa vierähti taas tovi ja sitten ruokaa tekemään. Jollakin tasolla on fiilis ihan maassa. En sitten tiedä miksi. Mutta ehkä nuo lääkkeet auttaa nyt ainakin nukkumisen kanssa.

"älä tule siihen eteen, voi pyhä lehmä!"

Day 54 - Anjuna, Morjim, Vagator

Yö meni taas valvoessa. Täydenkuunjuhlan trance iski korviin koko yön rannalta ja nukahdin aivan yllättäen. Heräsin aamulla klo 7am ja kyllä, trance pauhaa yhä. Koira ulos, pyykinpesu, hampaiden harjaus ja aamupalaa. Jos tänään saisi vähän enemmän aikaan kuin eilen.

Skootteri alle ja kohti Morjimbeachia. Minulle tulee kyllä ikävä sitä, että skootterilla pääsee tasaisella tiellä 80km/h. Pimeällä ajaessa vauhti ja yön äänet rauhoittavat kivasti. Toisaalta Suomessa ei ikinä voisi ajaa liikenteessä niin kuin täällä. Morjimilla oli taas mielettömän kuuma. Eipä ainakaan tarvitse Suomessa valittaa kuumaa kesää kun täällä on niin jumalattoman kuuma. Ja hyttysiä. Ei ole ikinä jalat ollut niin täynnä arpia kuin nyt täällä.

Tänään pitäisi käydä vielä Arupin baarilla sopimassa työvuoroista. Ja ehkä mennä istumaan taas illaksi internetin ihmeelliseen maailmaan ja ylläri ylläri, tekemään lisää työhakemuksia!

Ajettiin Arupin baarille ja sovin tekeväni töitä aina ma, ke ja pe klo 4pm-11pm. Nyt pitäisi shakersetti vielä löytää niin olen pesunkestävä baarimikko! Putsasin samalla Arupin uuden kissan silmät ja korvat.

Arupilta ajeltiin guesthouselle. Matkalla meinattiin ajaa yhden lehmän päältä, joka oli päättänyt kävellä tien poikki juuri silloin. Kävin pitkässä suihkussa! Oli ihanaa, kun sai pestä kaikki hiekat pois päänahasta, (ei oo muuten helppoa rastoilla!) Suihkun jälkeen kuivattuani itseni, olin ihan yhtä hiekkainen kuin aiemminkin. Yhtä tyhjän kanssa! Nappasin läppärin mukaan ja lähdettiin ajamaan Oasikseen. Matkalla ajettiin hautajaiskulkueen läpi, akward. Oasiksessa sain taas vähän tulevaisuutta selvitettyä ja haettua kouluihin. Nyt odotellaan!

Haettiin Juhon onki guesthouselta ja ajettiin vihanneskaupan kautta Vagatoriin. Kaksi tuttua koiraa liittyi seurueeseen ja tuli perässä kallioille. Vesi oli niin alhaalla ettei tarvinnut kahlata. Aika oli taas pysähtynyt.

Nyt näyttää siltä, että tieni vie Tampereelle kun Suomeudun! ai miksi Tampere? Siellä on koulutus, mikä kiinnostaa (eläintenhoitaja) ja töitä tarjolla. Kai siitä myös syksyn aikana tuli jonkinasteinen koti. Teakkiin jos pääsisi niin olisi myös aika pala taivasta, mutta yrittänyttä ei laiteta! Ei se anna, jos ei otakaan!

Iltaruokaa ja shishaa ja peti kutsui.

Kuvapostailua osa 2

Tajusin, etten ole pitkään aikaan laittanut kuvia blogiin, koska lisään tekstit aina kännykän kautta. Nyt siis muutama kuva iloksenne ja piristykseksenne! 

Don't worry, be Hampi!

Or be happy :)

Morjimbeach

Hampi

Masterchef India

Lucky<3

Hampin kiviä

Junan sleeperclass

Hampia edelleen

Pyörä jätti tielle

Hampurin kylä

Vespuhvelit!

Juho @ Hampi

Hampissa ei ihan napannut enää

Sanna skarppaa osa... Liian mones tänään!

Day 53 - Anjuna

Näin yön aikana toinen toistaan ahdistavimpia unia. Valehtelematta varmaan 12 elokuvaa pyöri eilen SannaMTV:lla. Nukkuminen on ihan yliarvostettua. Lopetan sen kohta.

Aamulla herätessäni oli aivan mieletön päänsärky. Kaikki oli jotenkin ihan sumussa eikä mistään saanut otetta. Nappasin särkylääkkeen ja käytin koiran pihalla. Alkoi ärsyttää kaikki. Päänsärky tekee sen usein minulle. Juho teki taas aamupalaa, minä siivosin. Uusi Masala Chai oli hyvää. Kerrankin kunnon teetä aamulla.

Aamupalan jälkeen en saanut itseäni liikkeelle. Makasin vain sängyllä ja vuoronperään oli kylmä ja kuuma. Nappasin särkylääkkeen ja Juho lähti tekemään omiaan. Nukahdinkin pian. Kun heräsin oli ihan ok olo, vaikka maailma vielä pyörikin ikävästi. Skarppasin ja lähdettiin Avaloniin istumaan nettiin. Laittelin taas lisää työhakemuksia ja latasin muutaman uuden kuvan. Viereinen seurue poltteli ja kuusenhavujen tuoksu toi pienen koti-ikävän esiin. Jännä piirre. Vielä olisi tarkoitus käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Jos vaikka perunoita ja kukkakaalia taas tänään!

Netti meni poikki Avalonissa, joten siirryttiin Oasikseen. Matkalla yksi hiton murkku upotti taas hampaansa jalkapöytääni! Ai hitto vie, että sattuu!

Keväässä on jotain outoa. Aina keväisin mielialani laskee pohjamutiin. Tänään ei olisi kiinnostanut nousta ylös sängystä ollenkaan. Ei siihen mitään järkevää selitystä. Kun palaan Suomeen, tuo piirre on muutettava.

Musta päivänkakkara katossa

Day 52 - Anjuna, Vagator, Arpora

Mentiin nukkumaan puoli viiden jälkeen, hups. Puhuttiin paljon kaikesta ja ajattelin taas paljon. Jännää, kuinka yöllä vireystila muuttuu niin paljon. Katon tuuletin näyttää aivan päivänkakkaralta. Ainakin, jos on kynttilänvalossa. Se hymyilee pelottavasti ja se on täysin musta. Scary...

Koiran kanssa "aamulenkki" klo 1pm. Pihalla istui guesthousen omistajapariskunta, joiden kanssa jäin vaihtamaan muutaman sanan. Sitten aamupalaa taas vaihteeksi ja nyt jälleen välikuolema. Tänään ei rantaa. Ei jaksa olla niin kuumassa kauaa. Niinpä aateltiin lähteä käymään Vagatorin linnoituksella. Saan napattua samalla lisää kuvia täältä. Eihän niitä olekaan vasta kuin 500.

Lähdettiin ajamaan Vagatoriin päin, mutta oikaistuamme uuden reitin kautta, päädyimme Arupin baarille. Lucky pääsi purkamaan energiansa Pixien ja Dollyn kanssa ja minä nautin spritestäni. Näin ensimmäisen punkinkin täällä ollessani. Se kipitti tyytyväisenä pitkin käsivarttani. Hyi hitti vie ja kylmät väreet. Ei loppujen lopuksi lähdettykään linnoitukselle, kun oli niin kuuma. Pitää mennä joku päivä illemmalla.

Kaupan kautta guesthouselle hakemaan läppäri ja istumaan Oasikseen. Sähkökatko vei netin, joten yritin keskittyä kirjani kirjoittamiseen. Eihän siitä mitään tullut. Olen edelleen kirjoittanut vasta kaksi sivua. Palattiin siis guesthouselle ja nukuttiin päiväunet.

Herätyskello herätti oudoista unista klo 7pm. Olin nähnyt unta, jossa selitin äidille finanssikoroista. En edes itse tiedä, mikä se on. Ajettiin yömarkkinoille, jossq porukkaa oli vielä enemmän kuin aiemmin. Juho osti uutta chaita ja minä tingin itselleni ison laukun. Olin tyytyväinen. Kaupan kautta guesthouselle ja tee tulille.

Rastamonsuuni

Day 51 - Anjuna, Arambol, Morjim, Vagator

Aamupalat eivät vaan ole tehty minua varten. Joka ikinen aamu tulee ihan mielettömän huono olo, kun on syönyt. Joskus yritin totuttaa itseäni aamupalaan, mutta ei siitäkään tullut mitään. Se oli silloin armeijan aikaan 12/2008. Aamupalaksi söin silloin väkipakolla puuroa. Sitten kun polvi hajosi ja peruin armeijaan menoni, lopetin myös aamupalan. Täällä ollessa se on melkein pakko syödä, että jaksaa. Kai täällä on vaan niin kuuma.

Lähdettiin ajamaan Ashwembeachille, mutta jollakin ihmeen tavalla ajettiin koko rannan ohi ja päädyttiin Aramboliin. Kävin apteekissa ja sain vihdoin vahvempia särkylääkkeitä, joissa on mm. Belladonnaa. Ajeltiin siis Morjimille ottamaan aurinkoa. Mietin tänne ajaessani, että kun vihdoin pääsen Suomeen, haluan ihan ensimmäiseksi istumaan kahvilaan tai leffateatteriin. Vapaaehtoisia? Sisäistyn kai siinä sitten Suomeen!

Matkalla takaisin nähtiin ensimmäinen metsäpalo. Intialaiset kantoivat joukolla vettä sangoissa metsään. Ja oli tielle yksi sähköjohtokin tipahtanut. Kyllä Intiassa asiat toimii! Pysähdyttiin Oxfordissa ostamassa kananmunia ja leipää ja vihanneskojussa ostamassa, ylläri ylläri: vihanneksia! Guesthousella alettiin väkertää ruokaa. Oli kyllä sellainen masterchef India-fiilis, kun linkkarilla leikkeli sipulit, munakoisot, porkkanat, paprikat ja perunat. Mausteeksi garamia, soijaa ja masala chaita. Kyllä vain! Tuo tee kelpaa vain mausteeksi. Ei maistu yhtään masala chailta vaan currybroilerilta! Mitäköhän meille onkin taas myyty torilla!

Syötiin ja tiskattiin ja lähdettiin käymään Vagatorissa vielä kallioilla istumassa. "Pakopaikkaan" pääseminen olikin hieman odotettua vaikeampaa, sillä vesi oli noussut sen verran korkealle. Niinpä kahlattiin ja puoliksi uitiin kalliolle. Se olikin suhteellisen vaikeaa haaremihousuilla. Oli hieman kostea olo. Paikassa oli jotain outoa. Se ei enää ollut rauhoittava paikka vaan jotenkin painostava. Niinpä hetkisen istuttuamme päätettiin lähteä takaisin. Kenkäni hukkasin reissulla. Sinne menivät ne "keltaiset" ballerinat. Toisaalta poishan minä ne olin heittämässäkin. Skootterin penkki kastui housuista ja Lucky tutustui muutamaan uuteen koiraan Vagatorissa. Ei muuta, kuin kohti guesthousea ja unta palloon.

"Nyt niitä on ihan saatanasti ja ne on ihan vitun isoja!"

Day 50 - Anjuna, Vagator

Aamu alkoi taas harvinaisen huonosti. Yöllä heräsin siihen, että palelin. Käperryin toiseen peittoon ja nukahdinkin pian. Loppujen lopuksi heräsin siihen, kun koira tallusteli ylitseni. Ei kai siinä muuta, kuin vaatteet päälle ja koiran kanssa ulos. Juho rupesi tekemään aamupalaa ja minä siivosin. Sisäsiisti koira oli päättänyt toteuttaa itseään sängyn alle. Siinä siivotessani törmäsin valtavaan hämähäkkiin sängyn alla! En ole kertaakaan noin isoa nähnyt täällä. Hypähdin pois sängyn alta, mutta päätin antaa hämähäkin olla. Jospa se söisi ötökät pois. Kun menin pesemään hampaitani, iskin pikkuvarpaani aivan täysiä tuollaiseen kulmaan. Hetken ajattelin vain, että taas varvas murtu, ennen kuin alkoi tulemaan verta. Kulma oli leikannut pikkuvarpaan kynteni halki pituussuunnassa. Huokaus. Putsasin haavan ja syötiin aamupalaa. Anna lähetti viestiä, että menemmekö syömään yhdessä illalla. Kaipa mennään kokeilemaan beans me up-ravintola. Vegaaniruokaa!

Olin haltioissani eilen, kun löysin kaupasta appelsiinimarmeladia! Voi sitä riemua! On kyllä niin hyvää! Ja tajusin samalla, etten ole kirjoittanut mitään rahakulttuurista täällä. Kaupassa käydessä ei kassalla ole aina välttämättä antaa takaisin pientä vaihtorahaa. Niinpä yhden rupian sijasta saa yhden karkin. 5rupian sijasta taas purkkapaketin. Loogista? Tekisi mieli kävellä pankkiin karkit kädessä ja kysyä, voiko ne vaihtaa rahaksi.

Ei viitsitty rannalle lähteä, kun aikaa ei ollut niin mielettömästi ennen ruokailua. Niinpä suunta kohti Oasista ja wifin käyttöä. Sain laitettua paljon työhakemuksia sinne tänne. Melkein odotan jo työntekoa Suomessa. Essi ja Henna piristivät. Kiva palata Suomeen, kun tietää siellä olevan jonkun, joka oikeasti välittää. Love ya!<3 sampokin nähtiin pikaisesti. Sitten jälleen guesthousen kautta suihkuun. Päivällä on ihan tajuttoman kuuma nykyään. Odotan sitä jäätymiskuolemaa, mikä iskee Suomeen palatessa. Tarvin toppatakin!

Mentiin illalla Annan kanssa syömään beans me uppiin. Matkalla ihmettelimme ajaessamme sitä, kun vastaantulijat huutelivat "policepolice!". Asia selkeni Anjunan poliisilaitoksen kohdalla; ratsia. Kolme ihmistä ja koira skootterin päällä ja vielä länkkäreitä. Hetki kävi mielessä, että tästä ei selvitä. Poliisi viittoi pysähtymään, minä käänsin skootterissa kaasua. Poliisit jäivät sinne ja me selvisimme ilman sakkoja. Ravintola oli tosi laadukas ja hieno. Pöytien ylle oli katoksi levitetty verkko, ettei roskia tipu ruokaan. Söin "saetan sandwitchin" missä oli bbq-maustettua tofua leivän sisällä ja salaattia. Kun alkoi pimetä, paikan täytti kauniit valot. Anna oli vielä kipeä, joten ajoimme Annan takaisin guesthouselleen. Itse tulimme takaisin omaan kotiimme. Avasin Madventuresin kansainvälisen seikkailijan oppaan ja aloin lukemaan tarinoita ääneen. Hetken päästä katseeni etsiytyi lattialle ja näin valtavan tulimuurahaisen! Nappasin myrkytteen pöydältä ja suihkutin ainetta kaikkiin reikiin, mitkä näin seinän ja lattian välissä. Jatkoin ääneen lukemistani. Taas hetken luettuani, katseeni osui oikealle lattiaan; varmaankin 20 tulimuurahaista! Huudahdin ääneen sen, mitä otsikkokin kertoo ja nappasin 'All Out'-myrkytteen. Ruiskutin puolet pullosta muurahaisiin ja Juho hekotti sängyllä. Hetken päästä samainen mies nappasi pullon kädestäni ja höpötti jotain siitä, että kohta me myrkytymme. En olisi näin brutaali näille kyseisille pienille otuksille, mutta se yksi, joka iski hampaansa vapaaseeni, sai peace-asenteeni muuttumaan. Ääneenlukemiseni jatkui. Eikä aikaakaan kun sängyn alta kipittää 5cm pitkä torakka kylppäriin! Jep, taas olin oikeassa. Olisi pitänyt suihkuttaa vaan lisää myrkkyä.

Käytiin kävelyllä koiran kanssa. Hyvää harjoitusta koiralle, kun joutuu oppia seuraamaan. Nätistihän tuo tulikin. Meinasi käydä vain syömässä Sound of Wavesissa. Tarjoilijat naureskelivat, että kyllä koira tietää missä on hyvää ruokaa. Jännää kuinka intialaiset pelkäävät koiria. Isot miehet kiljuvat kun koira tulee jalkoihin. Sitten kun näkevät meidät koiran perässä, alkavat nauraa. Mitäs ovat potkineet ja hakanneet koiria täällä. Näin muuten pentujen emokoiran tänään. Virallisesti olen ristinyt sen Nipsuksi. Se ei enää ollut laiha eikä kapisen näköinen. Päivän kohokohta. Ihan sydäntä lämmitti.

Ajelin vielä Vagatoriin. Pääsin vihdoin "pakopaikkaani" asti. Fiilis. Kuu paistoi taivaalla ja istuin isoin valkoisen ristin juuressa kalliolla rannasta merelle päin. Niin pitkälle kuin silmä kantoi, näkyi vain meri. Aallot löivät rantakallioon. Mietin, mikä minua painaa? Jatkuvasti tuntuu pieni painon tunne jossakin syvällä. Ei sille ole mitään loogista selitystä. Se on jossakin syvällä alitajunnassa. Jos vain osaisi kunnolla itkeä, niin sen saisi pois. Mutta en osaa itkeä. Joten olen edelleen tässä samassa kiertokulussa. Saankohan korjattua itseni ennen paluutani Suomeen? Vain aika näyttää...

"Jorkki väitti, että..."

Day 49 - Anjuna, Morjim, Vagator

Aamulla herättiin joskus kymmenen aikaan. Tehtiin aamiaiseksi itse munakokkelia oliivien kanssa ja paahtoleipää. Kävin aamusuihkussa ja heräsin kunnolla. Oli hyvä olla. Kaikinpuolin.

Mietin viime yönä taas paljon kaikkea. Sitä, onko Suomi minulle se koti, jossa haluan asua. Tavallaan kyllä, tavallaan ei. Kaipaan paljonkin asioita Suomessa. Sitä, että voi kävellä videovuokraamoon ja vuokrata pari leffaa ja katsoa ne kaveriporukalla. Sitä tunnetta, kun kävelee vesisateessa kaupungilla. Hulluja päähänpistoja keskellä yötä. Geokätköilyä. Kai pystyn kuvitella asuvani jossakin kaupungissa Suomessa. Tampereella, Oulussa, ehkä Helsingissäkin. Kauhean vaikeaa, kun päätöksiä pitäisi tehdä melkein heti.

"parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin." Kuuntelin Juha Tapiota eilen illalla soittimesta. Parhaat vuodet olivat varmasti silloin, kun oli 15-17 vuotta. Sitä vain eli. Koulu oli se, mitä piti käydä, mutta ns velvollisuuksia ei ollut. Nyt kaikki on niin toisin. Mietin tosin myös sitä, kuinka kiltti lapsi olen toisaaltaan ollut. Nyt, kun on tavannut ihmisiä, sen vasta tajuaa. En minä vetänyt päätä täyteen salaa vanhemmilta. Toin koulusta hyvät todistukset aina ja kävin töissä ja treeneissä. Käytin koirat kotona aina ulkona, se oli kai jollakin asteella "kotityöni." eli olepas äiti nyt tyytyväinen!

Viime yönä hajottiin ihan totaalisesti. En enää muista, mitä sanoin Juholle, mutta Juho kuuli minun sanovan jotain Jorkista. Näen Jorkin päässäni sellaisena isona kaljuna miehenä joka ajaa työkseen asfalttia tai rekkaa. Karut kasvot, joissa arpia. Naurettiin sitä, että jos Intian poliisi pysäyttää, voi sanoa: "Jorkki said that there is a hospital!" (tämä nyt ei kuulostanut yhtään niin hauskalta, kuin tämä oli eilen!)

Kuitenkin. Aamupalan jälkeen lähdettiin käymään hippimarkkinoilla. Juho hommasi meille Masala Chaita ja itse ostin kaksi kaulakorua. (Ei ollut myyjä tyytyväinen tinkimääni hintaan. 300Rs kaksi korua. Kummatkin yksinään olisivat maksaneet yli tuon summan.) Toinen on tummasta kookoksesta tehty ja toinen sammakkokoru! Ensimmäinen sammakkoasia, minkä ostan! Olen melkeinpä ylpeä itsestäni! Markkinoilla oli pirun kuuma. Tuntuue että lämpötila vain kohoaa ja kohoaa joka päivä, mikä kyllä varmasti oikeastikin niin tekee. (Herranen aika, minkälaista suomea kirjotan. Ei tee englannin puhuminen hyvää ei.) Ostettiin tutulta hedelmäkauppiaalta vettä ja käytiin Orchardista ostamassa maitoa, paahtoleipää ja appelsiinimarmeladia! Kun päästiin guesthouselle pesin pyykit ja nyt on meneillään välikuolema, kun tätä kirjotan. Odottelen, että Juho saa pestyä omat pyykkinsä ja sitten skootteri alle ja kohti rantaa. Tällä kertaa kohteena Arambolin lähellä oleva Morjimbeach!

Pehmeää valkeaa hiekkaa silmänkantamattomiin, pilvetön taivas, aurinko ja tuuli. Juho kysyi, mikä päivä. En osannut sanoa. Keskiviikko ja helmikuu. Sekin on jo aika paljon tiedetty. Eipä ole kyllä ikinä ollut näin lämmintä helmikuuta. Kelpaa, en valita. Hyvä fiilis. Galenoksesta sain aineen ja energian vihdoin luettua ja nyt on sen suhteen vähän kevyempi fiilis.

Meri on ihana. En ole ikinä silleen välittänyt uimisesta, mutta täällä pelkkä vedessä oleilu on rentouttavaa. Voi vain olla ja hyppiä aaltojen yli. Uudestaan ja uudestaan. Ja vesi lämpenee koko ajan. Kuin linnunmaidossa uisi.

Kaupan kautta takaisin guesthouselle. Nappasin läppärin mukaan ja hurautettiin Oasikseen nettiin. Läppäristä loppui akku kesken kaiken, joten päädyttiin tekemään ruokaa. Juhon kortti ei vieläkään toimi, joten lähdin nostamaan omalta kortiltani rahaa ja Juho jäi ruokaa tekemään. Oli kiva ajella. Ajoin Vagatorin mäen päälle ja katselin auringonlaskua. Aika pysähtyi ja tunteet tulvi yli. Taas tuli hetkellinen fiilis: en halua takaisin Suomeen. Ei siellä ole minulle mitään. Ehkä hieman ahdisti. Ajoin pellon läpi alas ja takaisin kotiin, missä Juho oli tehnyt kukkakaalia ja valkosipuliperunoita. Guesthousen omistajan poikakin tuli myymään pilveä vaivihkaa! Jotenkin vetämätön olo nyt. Vatsa on täynnä ja on mukavan viileätä. Nyt voi rauhoittua iltatoimiin ja eiköhän tässä jossain välissä nukkumaankin.

Lehmä syö housutkin päältä

Day 48 - Anjuna

Heräsin yöllä kauheaan migreeniin. Puoli tuntia meni nousta maasta ylös ja nappaamaan keltaisia pillereitä. Aamulla heräsin ensin siihen, kun Anna nousi ylös. Juho heitti Annan guesthouselleen ja itse käytin koirat. Tukka sojotti, minne sojotti. Olin varmaan suhteellisen koomainen näky Juuson liian isot lipokkaat jalassa, tukka pystyssä, silmät sirrissä ja intialainen oloasu päällä. Toivotteli mummo kuitenkin huomenta. Takaisin sänkyyn könyäminen ja nukuin muutaman tunnin lisää. Aamutoimet, Galenos mukaan laukkuun ja kohti rantaa. Oikaistiin toista reittiä rannalle ja oikopolku kulki yhden pihan läpi. Mies pihalla neuvoi meidät rantaan ja yritti kovasti myydä pilveä. Näitä kaupustelijoita on täällä jokaisen kiven alla. Oli matkalla iso kasa lehmiäkin. Yksi niistä yritti kovasti syödä housut päältä. Käytiin aamupalalla rannan lähellä olevassa Shiv Nandi-ravintolassa. Suhteellisen halpa paikka. Cornflakesia ja paahtoleipää. Kovaa vauhtia yritän palauttaa itseäni takaisin vegaaniksi, joka olin ennen Intian reissua. Nyt olen syönyt vain vegeruokaa, mutta maitoa ja voita menee edelleen. Pikkuhiljaa tällä mennään.

Sunset barista otettiin aurinkotuolipaikat ja tilasin koko Intiareissuni parasta chaita. Ja samalla myös halvinta. Iso kuppi maksoi 35Rs. Avasin Galenoksen ja silmäilin ainetta ja energiaa ja luin muutaman luvun. Tänään ei vaan jaksa keskittyä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on kuuma! Kävin uimassa meressä. Mietin, millaista oli uida Suomessa meressä. En muista. En todellakaan. Suolavesi kirveltää haavoissa ja hiusten kuivumiseen menee taas viikko, mutta oli se sen arvoista. Rannan hiekka on niin kuumaa, ettei sillä voi enää kävellä. Aivan rannan tuntumassa voi, mutta muuten palaa jalkapohjat. Ja juuri, kun aattelin käyväni ostamassa lipokkaat ja luopuvani "keltaisista" ballerinoistani. Ne ovat aika elämänsä nähneet jo.

Guesthouselle ja siivousoperaatio! Pestiin lattia ja vessa ja roudattiin pöytä sisälle. Saatiin myös mummon pojalta lupa käyttää hänen keittiötään, eli tänään tehdään itse ruokaa! Suunnaksi Oasis ja sain laitettua kuvat nettiin. Sitten pitäisi lähteä ruokaa ostamaan Orchardista, mikä on toinen supermarketti täällä.

Ostettiin kaupasta vihanneksia ja pastaa ja guesthousella viritettiin kaasuliesi ja tehtiin itse ruokaa. Pari kertaa nauratti miettiessä, mitäköhän Evira sanoisi. Linkkari toimi puukkona ja voiveitsenä. Oli jännää pilkkoa sipulit, oliivit ja tomaatit linkkarilla. Kuitenkin tuli yllättävän hyvää ruokaa. Made in India!

Ruoan jälkeen kävin vielä Oxfordista ostamassa limua. Kun tulin kaupasta ulos, oli pihalla kaksi vuohea. Kummatkin tuijottivat minua ja niiden töpöt vipattivat. Rapsuttelin niitä hetkisen aikaa ja puhelin niille, ettei minulla ole mitään syötäväksi kelpaavaa. Sitten havahduin ja aloin nauraa. Sanoin ääneenkin vuohille: "nyt jos joku suomalainen näkisi ja kuulisi, että puhun vuohille!"

Mentiin aikaisin nukkumaan. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti hippimarkkinoita taas.

Jäätymiskuolema

Day 47 - Vasco Da Gama, Panaji, Anjuna

Yö oli aivan järkyttävä. Enpä paljoa nukkunut. Kuinka kylmältä voikaan tuntua 20 astetta?! Palelin koko yön, vaikka koira nukkuikin villapaidan sisällä. Minähän tulen jäätymään Suomeen. Ja ainiin. Olen taas varmaankin kipeä. Voi kunpa kello olisi jo 10am ja olisin omalla guesthousella nukkumassa. Siellä ainakin on lämmin. Sitten herään karuun todellisuuteen ja tajuan kellon olevan vasta 443am ja istuvani junassa keskellä jotain.

Hypättiin vasta Vasco Da Gamassa pois, vaikka liput virallisesti olivatkin Margaoon. Löydettiin heti asemalta onneksi paikallisbussi Panajiin, mutta se oli aivan täynnä! Seisoin 2/3 matkasta ja yritin kaikin voimin pitää Luckya sylissä ja yrittää itse pysyä pystyssä. Kädet tärisi unenpuutteesta ja nälästä. Niinpä, kun vihdoin päästiin Panajissa ulos, tartuttiin taksikuskin tarjoukseen ja lähdettiin kohti Anjunaa.

Guesthouselle suoraan ja siellä nukkumaan. Olin tullessani siirtänyt kortisoonituubin sängyn reunalle, että muistan rasvata palaneen nenäni, mutta tietenkin unohdin. Heräsin klo 11am ja lähdettiin aamupalalle sound of wavesiin. Unohdin rasvata nenäni, taas. Sieltä kaupassa käymään ja pyykkejä pesemään. Kaiken säädön jälkeen lähdettiin istumaan Sunset Bariin Annan kanssa. Oli kiva olla taas kotona.

Sunsetista jatkettiin matkaa Arupin baarille ja sieltä apteekkiin. Apteekkari totesi, että jos keltaiset pillerit ei auta, niin pitää lääkärille mennä. Huokaus. Näillä sit mennään. Kävin suihkussa ja sieltä lähdettiin skoballa ajelemaan kohti 6-packia syömään. Syömisen jälkeen mentiin guesthouselle istumaan iltaa. Loppuyön nukuin lattialla, kun tarjosin Annalle sängyn. Pakko kyllä myöntää, että oli mukavampi nukkua, kuin junan sleeperissä! Ja se on jo aika paljon se!

With an indian headnod

Day 46 - Hampi, Hospet, Hubli

  Näin todella outoa unta taas vaihteen vuoksi. Olin mäkissä töissä ja lapsuudenkaverini Henna oli siellä uutena vuoropäällikkönä. Minulla oli huono olo ja Henna antoi minulle potkut, koska palvelin niin hitaasti. Olipas stressaava uni. Henna, minulla on ikävä sinua!

Ennen yhdeksää kävi guesthousen omistaja koputtelemassa ovella ja kyselemässä aiommeko olla vielä yhden yön vai lähdemmekö. Ei muuta kuin kamojen pakkaus  ja syömään german bakeryyn aamiaista. Matkalla törmättiin taas suomalaiseen perheeseen kahden lapsen kanssa. Olivat olleet intiassa 1,5kk ja saman verran jäljellä. Jännää kuinka tänne ihmiset tulevat niin pitkäksi aikaa lomalle, verrattuna johonkin muuhun paikkaan.

Haettiin junaliput ja juteltiin perheen kanssa jonkin aikaa. Selvisi, että heillä on asunto Bagassa ja ovat tulossa samalla junalla Goalle kanssamme. Mentiin istumaan joen varteen nurmikolle ja aloin väkertämään ruohoseppelettä. Oli kuin Suomessa olisi istunut. Oli kuuma, linnut lauloivat ja istuin nurmikolla. Kun avasi silmät ja näki temppelit tajusi, ettei enää ollut Suomessa. Tein muutaman kärrynpyörän ja seisoin käsilläni ja sitten alkoi voimat loppumaan. Maailmasta katoaa värit, kun tulee liian kuuma. Se on tavallaan hienoa. Kuin katsoisi mustavalkoelokuvaa. Mentiin siis lähellä olevan guesthousen ravintolaan ja tilasin Maazan ja mango milkshaken. Oi tätä tunnelmaa!

Joen yli takaisin bazaarien puolelle ja bussia metsästämään. Kuultiin Jonilta ja Jennyltä, että täältä Hospettiin liikennöi "teatteribussi", mikä maksaa 20Rs ja jossa on isot ja hienot penkit sekä pöydät. Kiivettiin ihan jumalattoman kokoinen mäki ylös ja juuri ennen huippua tuli bussi vastaan, joka ajoi alas sinne, mistä juuri tulimme. Epic fail. No jäätiin istumaan rauniolle mäen päälle ja jäätiin oottamaan bussia. Polvi alkoi oireilemaan. Särkee aivan mielettömästi ja turposi taas. Huomenna ei taideta kävellä. Pakko löytää apteekki ja vahvoja särkylääkkeitä.

Bussimatka oli kyllä elämys. "teatteribussimme" todellakin näytti teatterilta sisältä. Sisällä oli pylväitä ja bussikuski oli aivan sekopää. Ratti kääntyi laidasta laitaan ja torvi soi. Olo oli, kuin olisi istunut ralliauton kyydissä, mutta ilman kypärää ja turvavyötä. Nyt todellakin näki, että Intian liikenteessä pätee ainakin yksi laki: suurin menee ensin. Tapasimme yhden italialaisen naisenkin, joka oli muuttanut Lontooseen.

Hospetin linja-autoasemalta kävelimme ehkä 1km verran juna-asemalle. Siellä tapasimme saman suomalaisen perheen kuin aiemmin Hampissa. Juttelimme heidän kanssaan ja rapsuttelin juna-aseman koiria. Tuli myös juotua hyvää chaita asemalla. Juna oli melkein tunnin myöhässä, intialaisilla kun ei koskaan ole kiire. Junassa taas yläpeti. Tässä mennään taas seuraavat 3h. Sitten vaihto Hublissa.

Kello on puoli kymmenen ja juna on kuulemma tunnin päästä vasta Hublissa. Toivottavasti ei tule kiire seuraavaan junaan. Nukahdin hetkeksi ja näin kauheata painajaista. Kun heräsin, en hetkeen saanut happea. Kamalin junamatka ikinä. Koira nukkui käteni päällä ja se lämmitti mukavasti. Oli kuin pieni kuumavesipullo olisi ollut kiinni kyljessäni. Kun käännyin selälleni ja katselin kattoon, olisin voinut kuvitella olevani laivassa veden alapuolella olevissa hyteissä. Hyi olkoon! Loppumatka tuijotettiinkin sitten älyttömän kokoista torakkaa, mikä juoksi ympäri junan lattiaa ja intialaiset ihmettelivät, kun tyhmät länkkärit syötti koiralle leipää.

Hublin asema oli suhteellinen järkytys. Laiturilla juoksenteli torakoita sinne tänne ja haisi... Hmm, aivan siltä itseltään. Istuttiin hetkeksi aloillemme ja nuori intialainen poika kyseli minne olemme menossa ja nimeä. Nappasin koiran syliin ja lähdettiin kävelemään ulos koiraa käyttämään. Matkalla poika ensin silitteli koiraa sylissäni hyvinkin viattomasti, kunnes ei enää silitellytkään koiraa vaan kouri rintojani. Hetken mietin, voinko tirvaista poikaa, kunnes tulin siihen tulokseen etten kuitenkaan. Ahdistusaalto. Melkein teki mieli itkeä, mutta päädyin vain keskittymään asemaan. Ulkoa sisälle ja laiturille odottamaan junaa, jossa törmäsimme taas samaan suomalaiseen perheeseen. Tilanne rauhottui. Onneksi en ole yksin liikenteessä. Juho blokkasi jätkät hienosti. Enää reilu 6h ja pääsee takaisin kotiin. Ainakin melkein. Ensin kutsuu Margao, sitten Mapusa ja sitten vasta Anjuna.

Myrskylyhtyjä ja neonvaloja

Day 45 - Hampi

  Eilen illalla syötiin white elephant - nimisessä paikassa. Pöydät oli koristeltu myrskylyhdyillä ja neonvaloilla - joulu on täällä vähän myöhässä, tai aikaisessa. Tarjoilija oli ihan sekaisin. Osasi kyllä englantia hyvin, mutta ei kyllä ollut nauttinut pelkkää aurinkoa. Tilattiin yhdet oluet ja tarjoilija kertoi, ettei niitä saa juoda täällä, sillä se on kiellettyä. Niinpä saimme oluemme ja ne piti kaataa tuoppeihin ja heittää tölkit piiloon heti tämän jälkeen. Vähän eri meininki kun Goalla. Maksoikin senkin edestä.

Nukuin yllättävän hyvin ja aamulla käytiin samassa paikassa hyvällä aamupalalla. Aamupalan jälkeen mentiin veneellä pois Hampin saarelta ja vuokrattiin basaarialueelta pyörä. Hinta oli korkeampi täällä, 250Rs. Bensa sitten maksoi sitäkin enemmän, 100Rs/litra! Järjetöntä! Otettiin kuitenkin pyörä ja kolme litraa bensaa ja lähdettiin ajelemaan. Tarkoitus oli lähteä Slothbear sanctuarylle, mutta kukaan ei osannut neuvoa meitä sinne, eikä englantia puhuvia ihmisiä juuri näkynyt. Niinpä ajelimme aika päämäärättömästi eteenpäin. Matkalla oli mm. Kuorma-autojen kulkue. Niiden torvet kuulostavat aivan tivolilta! Pysähdyttiin bensa-asemalle tankkaamaan ja siellä oleva mummo halusi tehdä Luckysta ruokaa! Olin järkyttynyt! Minun pieni koirani haluttiin syödä! Kauhean kiltisti yritin kieltäytyä ja nappasin koiran kainalooni. And off the road again!

Pysähdyttiin matkalla vielä parille temppelille. No, isoja kivikasojahan nämä ovat. Hienot maisemat täältä avautuu ja siinäpä se sitten on! 3h aikaa palauttaa pyörä. Katsotaan minne tie vie!

Käväistiin vielä ajelemassa viereisessä kylässä ja yritin löytää apteekkia. Eihän sellaista avoinna löytynyt. Muutaman poliisiratsiankin läpi ajettiin ihan ilman sekaannuksia. Toisaalta olen valmistautunut sanomaan poliiseille: "to the hospital!" jos sattuvat pysäyttämään. Palautettiin pyörä ja minua yritettiin naittaa yhdelle miehelle. Hänellä on kuulemma iso "virupili"! Että tällaista tänne. Kaupasta shampoota ja junalippujen varaukseen. Jos huomenna kohti Goaa!

Saatiin 500Rs junaliput huomiselle Goalle. Ei saatu suoraa lippua vaan vaihto Hublissa. Juna lähtee täältä klo 530pm, on Hublissa klo 930pm ja sieltä lähtee juna kello 1130pm. Huokaus. Aamulla sitten klo 06am ollaan Margaossa ja siellä sitten tunti odotellaan paikallisbussia ja sillä Mapusan kautta Anjunalle. Huomisesta tulee siis pitkä päivä.

Kävin suihkussa ja lähdettiin Jonin ja Jennyn kanssa syömään Laughing Buddhaan. Samassa paikassa oli syömässä myös kaksi espanjalaista, joiden kanssa juttelimme. Parasta hupia oli opettaa naisia sanomaan "hölkynkölkyn!" eivät muuten osaa sanoa ö:tä. Joni tuli vielä istumaan guesthouselle iltaa ja sitten nukkumaan. Aamulla pitää luovuttaa huone klo 930.

Don't worry, be Hampi!

Day 44 - Hampi, Hampur

Eilen illalla käytiin syömässä Sanya's-nimisessä paikassa. Ruoka oli hyvää, se täytti ja se oli halpaa. Törmättiin kahteen suomalaiseenkin ja vaihdettiin numeroita. Tarkoitus olisi lähteä tänään iltaa viettämään yhdessä.

Nukuin huonosti. Ajattelin, että voisin nukkua hyvin nyt, kun on hyvät sängyt ja peitto, mutta ei. En tajua, mikä saa aikaan nuo sairaat unet päässäni. Noh, alitajunta varmaankin, mutta olen kyllästynyt katselemaan kauhuelokuvia joka yö. Ahdistavaa suorastaan.

Jalat on aivan auki. Ovat olleet niin täynnä hyttysenpuremia ja nyt olen ne kai vahingossa repinyt auki. Tänä aamuna onnistuin taas repäisemään jalan johonkin ja veri valuu jalkaa pitkin alaspäin. Ei se muuten haittaisi, mutta ei mene kuin hetki, niin haava on täynnä ötököitä. How lovely!

Törmättiin pariin uuteen suomalaiseen, jotka olivat olleet reissussa 3kk ja 3kk jäljellä. Hassua, että täällä törmää suomalaisiin useammin, kuin Goalla. Vuokrattiin pyörä ja tarkoitus on nyt lähteä katselemaan temppeleitä. Niitä täällä riittää! (kivien lisäksi!)

Lähdettiin ajelemaan eteenpäin Hampista ja löydettiin upea järvi ja sen yli vievä silta. Sillalla seisoi israelilaispariskunta, joka hyppäsi alla olevaan järveen. No, Juhokin tietty päätti kokeilla lystiä. Mielelläni olisin itsekin hypännyt, mutta rastojani ei saa kastella 10vrk ja olisihan se ollut näky, kun olisin bikinien yläosalla ja mustilla pitsistringeillä hypännyt! Intialainen mies tuli tarjoamaan 100rupialla matkaa toiselle rannalle veneellä. Sellaisella pyöreällä, jolla voisi kuvitella thaimaalaisten soutelevan. Jatkettiin kuitenkin muutaman valokuvan jälkeen matkaa.

Turistikylät jäi taakse ja ajoimme keskellä erämaata kirjaimellisesti. Näkymät olivat huikeat! Otin monta panoraamakuvaa, niin fiilis välittyy parhaiten. Pysähdyimme juomaan voimalaitoksen pihaan ja siitähän sitten lysti alkoi. Takarengas oli tyhjä! Olimmekin ihmetelleet pyöränvuokraajan tokaisua siitä, että jos rengas menee rikki, niin joudutaan maksamaan. Jännä juttu. Viereisestä pienestä hökkelistä vähän vanhempi intialainen herra kertoi, että lähin kylä Hampur on 3-4km päässä. Ei muuta kuin koira vapaaksi ja pyörää taluttamaan. Jännä kyllä, ei ärsyttänyt yhtään. Eihän se kauhean mukavaa ollut kävellä helteessä pitkin pientä hiekkatietä, mutta fiilis pysyi. Vesipuhveleita tuli joka ikisestä puskasta ja välillä pari intialaista tökki niitä kepeillä oikeaan suuntaan. Pelloilla naiset keräsivät riisiä ja riisipeltojen keskellä valkoiset haikarat tonkivat liejua. Astuin myös okaan päälle, mikä meni kengänpohjasta läpi! On vähän eri, kuin ruusunpiikit!

Vihdoin päästiin Hampurin kylään, missä ei turismi ollut selvästikään vaikuttanut. Olimme kansainvälinen nähtävyys kylässä! Saatiin pyörä korjaamolle ja paikalliset pienet lapset vilkuttelivat ja höpöttivät kieltä, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään. Rakastivat valokuvia yli kaiken ja tulihan heitä kuvattuakin. Pyörän kumin korjaus 30Rs. Ja eikun tienpäälle uudestaan.

Tarkoitus oli mennä apinatemppeliä katsomaan, mutta kappas kummaa, hetken päästä taas rengas puhki. Eikun taluttamaan taas viereiseen kylään. Tämä korjaamo olikin sitten täynnä lapsia. Kaikki puhuivat kyllä englantia suhteellisen hyvin. Huomasi, että länkkärit olivat tervetulleita. "what's your name? What's your fathers name? What's your country?" kysymyksiä viljeltiin sieltä täältä. Kyselivät myös, olisiko antaa kynää tai dollaria. Eipä löytynyt ei. Sitten lapset huomasivat tatuointini, hiukseni ja lävistykseni ja voi sitä ihmetyksen määrää. Enpä ole ikinä saanut luvan kanssa näyttää kieltä ehkä kolmellekymmenelle lapselle! Ihmettelivät koiraa sylissäni ja kaikki yrittivät lyödä Luckya. Kun sanoin, että se puree teitä, jos sitä lyö, toi yksi poika minulle syliin ehkä 2vko vanhan koiranpennun. Olin myyty. Siinä istuin pyöräkorjaamon penkillä kaksi koiraa sylissäni. Kun kumi saatiin korjattua ja istuin pyörän kyytiin, alkoivat kaikki lapset mätkimään minua avokämmenillä! Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu.

Päästiin ensimmäiseen risteykseen ja kuuluu paukahdus - jarruvaijeri irtosi. Siinä hetken aikaa katseli taivaalle ja kirosi Shivat, Visnut ja Ganeshit maan alimpaan helvettiin ja eikun samalle pyörävuokraamolle lapsien keskelle. Otin heistä taas kuvia ja näytin kuvia Suomesta. He halusivat kamerani, puhelimeni ja rahaa ja itse hoin, ettei mitään ole mukanani. Vihdoin n. 500Rs köyhempänä takaisin tielle ja taas sama mätkiminen. Näytän huomenna varmaan aivan hakatulta, sillä saan niin helposti mustelmia. Huokaus.

Pyörä palautettiin ja kirkkain silmin Juho väitti omistajalle, ettei mitään ongelmia ollut. Omistaja näytti epäluuloiselta, jännä juttu. Nyt on päivän seikkailut seikkailtu! Huomenna kohti karhujen suojelualuetta toivottavasti paremmalla tuurilla!

Jeesus lasipurkissa

Day 43 - Vasco Da Gama, Hospet, Hampi

Eilen illalla istuttiin vielä Juhon kanssa parvekkeella ja polteltiin shishaa. Oli hämmentävää huomata, kuinka Intiasta on jollain tasolla tullut koti. Ulkona pauhasi hindumusiikki, mutta se ei tuntunut mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä. Kaukana kattojen yllä paukkui ilotulitus ja viereisen katon päällä oli Jeesus lasipurkissa.

Aamulla kello soi klo 06am. Ei muuta kuin hiukset rullalle ja menoksi! Käveltiin Vasco Da Gaman juna-asemalle ja hypättiin junaamme. Tämä on ahdas! Voitte kuvitella VR:n paikallisjunan perusvaunun? Kuvitelkaa, että jokaiseen penkkiväliin on tungettu kuusi sänkyä. Tai makuulaveriksi pitäisi ehkä kutsua. Ylä-,keski- ja alapedit. Juuri, kun sitä on nukahtamaisillaan, kävelee ohi mies, joka huutaa taukoamatta: "samosa,samosa,samosa,samosa!" tämän perässä tulee mies, joka huutaa: "chai, chai, chai, chai!" harmi, kun äänensävyjä ei voi kuvailla! Nukuin pari tuntia hyvin pinnallisesti. Kaikki äänet junassa sekoittui uniini, enkä ollut enää varma, mikä oli totta ja mikä unta.  Voitte vain kuvitella, kuinka chai-huudot oikein uppoutuvat uniin.

"transutkin" tulivat viihdyttämään. Junissa siis pyörii naisiksi pukeutuneita miehiä, jotka tulevat kerjäämään rahaa. Intialaiset pelkäävät näitä, sillä jos heille ei anna rahaa, he kiroavat sinut. Tämä tapahtuu sitten laulaen ja mantraa toistellen.

Juttelin yhden tärkeän ystäväni kanssa puhelimessa. Maailmaltani tippui pohja. Tai ehkä paremminkin seinä. "jää vaan sinne Intiaan. En mä tarvi sua täällä." Sattui. Varsinkin nyt, kun olen miettinyt, mitä haluan tulevalta. Suomi ei tällä hetkellä tunnu ollenkaan oikealta paikalta. Se ei tunnu kodilta. Ei ainakaan nyt.

Junassa on kuuma! Tuulettimet katossa pyörittää samaa ilmaa ympäriinsä. Jos Suomessa laittaisi tuulettimen päälle, se puhaltaisi viileää. Täällä sen puhaltama ilma on kuumaa. Suorastaan ahdistavaa. Onneksi enää tunti jäljelle junamatkaa. Odotan sitä, että pääsen makaamaan sängylle ja voin vaan olla. Hiljaisuutta kaipaa nyt.

Vihdoin saavuttiin Hospetin juna-asemalle ja katsoin puhelimen karttaohjelmasta, kuinka paljon matkaa on Hampiin. Yllätyin, kun kartta näytti 12km. Niinpä päädyttiin riksaan. Juna-asema oli täynnä riksoja ja meidän riksamiehellemme meinasi tulla kunnon nyrkkitappelu asiakkaista! Toinen riksakuski oli jo nyrkit pystyssä ja kaikki huusivat samaan aikaan. Kuitenkin päästiin eteenpäin.

Hospet oli hyvin erilainen paikka, kuin Goa tai Delhi. Sitä voisi kai sanoa pieneksi kyläksi. Melkein jokaisella talolla oli oma "talli", missä seisoi vesipuhveleita, (ovat muuten suhteellisen sympaattisia otuksia!). Hampiin saapuessa melkein jo nauratti. Sanoin Juholle, että taidettiin maksaa tästä reissusta, että päästään katsomaan kiviä. Kyllä, niitä täällä riittää. Isoja lohkareita silmänkantamattomiin. Samoin temppeleitä. Ja noh, onhan tämä turistirysä. Huhhuh. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma olisi Keralassa.

Mentiin veneellä joen yli ja käveltiin Lonely Planetin suosittelemaan guesthouseen. Nyt on oikein siisti guesthouse omalla riippumatolla, suihkulla ja vessalla. Tässä olisi tarkoitus viihtyä seuraavat 4päivää. Tai 3päivää. Riippuen siitä, kuinka kauan tämä paikka kiinnostaa. Pakko myöntää, että vähän on ikävä omaa "kotia" Anjunassa.

Käytiin paikallisessa nettikahvilassa siirtämässä rahaa Juhon tililtä omalleni, koska Juholla ei kortti toimi. Nähtiinpä samaisessa paikassa yksi suomalainenkin! Intialaiset lapset olivat ihan haltioissaan Luckysta vaikka eivät oikein tienneet, miten koiran kanssa pitäisi käyttäytyä. Nyt ravintolaan syömään ja sitten oleilemaan guesthouselle. Josko sitä huomenna niitä temppeleitä ja karhuja!

Fiiliksiä ja ajatuksia...

Day 43 - Anjuna, Mapusa, Panaji, Vasco Da Gama

Yöllä tuli valvottua taas aamun pikkutunneille asti. Ajattelin, ajattelin ja ajattelin. Nyt en tiedä, mihin päin lähden astelemaan. Polkuja on auki joka paikkaan. Haluanko astua pimeälle polulle, joka houkuttelee eniten, mutta jonka päätä en näe. Vai valitsenko tutun ja turvallisen polun, joka ei välttämättä saa minua onnelliseksi.

Aamulla käväistiin syömässä Oasiksessa ja siitä ajelin Fleamarketeille laittamaan rastoja. Nainen sanoi minun olevan ajoissa, vaikka sovittiinkin klo 1130. Kysyi voinko tunnin pyöriä markkinoilla ja tulla takaisin. Sure. Lähdin siis kävelemään kohti Omia. Matkalla rannalla törmäsin kolmeen intialaiseen poikaan, jotka ottivat kanssani kuvia ja pyysivät lähtemään Keralaan. Pitää kuulemma facebookiin lisätä. Welcome to India!

Juuri kun pääsin takaisin marketille, törmäsin hollantilaiseen mieheen Saeediin. Juteltiin niitä näitä ja hän pyysi minua chaille. Pahoittelin kovasti, etten kerkiä, sillä olin menossa laitattamaan tukkaani. Vaihdettiin kuitenkin numeroita. Näin sitä tutustuu uusiin ihmisiin.

On jännää, kuinka sitä ajatteleekin jo englanniksi. Matkalla tuli vastaan kaksi brittimiestä moottoripyörillä. Hetken he ihmettelivät missä ovat, kunnes kysyin, mitä he etsivät ja neuvoin tien. Ajattelin automaattisesti englanniksi kaiken, mitä meinasinkin sanoa. Välillä se menee kyllä toisinkin päin. Ajattelen kaiken Suomeksi ja sitten en osaa sanoa yhtään mitään englanniksi! Pitäisiköhän sitä alkaa puhumaan pelkkää englantia?

Välillä tulee myös hetkiä, kun tekisi mieli juosta rannalla ja huutaa, koska yksinkertaisesti vain on niin iloinen. Toisaalta välillä tekee myös mieli vain maata sängyllä ja itkeä. Itkeminen ei ole minulle mikään itsestäänselvyys, ei todellakaan. Olen aina tarvinnut "pakopaikan" mihin paeta, kun maailma kaatuu päälle. Suomessa saatoin lähteä juoksemaan yöllä, kun kaikki nukkuivat. Laput korville, sykemittari päälle ja metsään. Pystyin juoksemaan monta kilometriä ja ajatella koko ajan. Täällä pelkäsin, etten löydä sellaista paikkaa. Joka paikassa on ihmisiä, eikä täällä ole metsiä. Sitten löysin tuon rannan piilon. Sinne voin piiloutua, kun maailma kaatuu päälle.

Ajattelin eilen sitä, mitä kaikkea kaipaan suomessa. Kaikki asiat ovat lähinnä fiiliksiä. Tietenkin kaipaan perhettäni ja ystäviäni, mutta niiden myötä nousee kuvat kaikesta, mitä olemme tehneet. Kaipaan:

-Kauppatorin hälyä Helsingissä. Sitä että aurinko paistaa ja lokit huutavat.

-Mustikkamaan kallioita ja niillä istumista aamulla, kun aurinko nousee.

-Linnanmäen iloisia nauruja ja huutoja. Popcornin ja hattaran tuoksua.

- Laiturilla istumista viilenevässä kesäillassa.

- Tennispalatsin penkkiin istahtamista juuri ennen elokuvan alkua.

- Tuomiokirkon rappusilla istumista kauniina kesäpäivänä.

- Kävelyä vesisateessa Helsingin keskustassa. Sitä, että kastuu läpimäräksi ja voi sen jälkeen mennä sisälle, pukeutua lämpimään pyjamaan ja istua viltin alla kynttilänvalossa.

- Syysillassa parvekkeella istumista hyvän ystävän kanssa shishaa polttaen.

Voisin listat noita hetkiä miljoona lisää. Ne ovat kaikki kuvina päässäni. Jotkut ystävistäni tietävätkin, miten ajattelen. Aina, kun sanon jotain ääneen, ajattelen sen kuvina. Katselen ikäänkuin elokuvaa puhuessani tai kuunnellessani, kun joku puhuu. Siksi saatan vaihtaa puheenaihetta lennosta. Kuvasta tulee mieleen toinen kuva etc. Siksi kuulemma olen myös niin hyvä kirjoittamaan. Voin luoda itselleni illuusioita, jotka sitten vain kirjoitan ylös sellaisena, kuin ne näen.

Nyt on rastat päässä ja tunnen oloni taas itsekseni. Guesthousella kävin pakkaamassa kamat ja sitten lähdettiin Juhon kanssa kohti paikallista "bussipysäkkiä." pysäkiltä hypättiin bussiin, jonka lipunmyyjä huusi kovaan ääneen: "Mapusa, Mapusa, Mapusa,Mapusa!" bussilla siis Mapusaan, Mapusassa haettiin varaamamme junaliput ja paikallisbussilla kohti Panajia. Lauleskelin koko bussimatkan ja edessäni istuvat kolme intialaista miestä tuijottelivat hölmistyneenä kattoon ennen kuin tajusivat, että minä laulan. Olipas miehillä kyllä leveät hymyt tämän jälkeen.

Olen harkinnut, että lähden paikallisesta apteekista ostamaan unilääkkeet. Ei silleen, että minulla unensaamisen kanssa ongelmia on, mutta unien kanssa kylläkin. Yöllä herätessä ei tiedä onko nähnyt unta vai ei. Ainakin lääkkeet veisivät kaikki sairaat unet pois.

Panajin bussipysäkiltä ostettiin liput Vasco Da Gaman bussiin. Hetki kyllä meni, sillä lipunmyyjä päätti juoda kupin chaita välissä. Tavallaan se piirre on hieno täällä. Mihinkään ei ole kiire. Ihan se ja sama mikä päivä on ja paljonko kello on. Aika on rajatonta.

Saavuttiin Goan pääkaupunkiin Vasco Da Gamaan. Yllättävän siisti kaupunki vaikka koiria onkin enemmän. Seikkailtiin lähellä olevaan hotelliin ja kuulimme positiiviseksi yllätykseksi huoneen yöltä maksavan 700Rs. Otimme siis tämän. Suihkua ei ole, mutta oma parveke. Vuodevaatteet myös ihan siistit. Seuraavaksi syömään jotakin ja ilta ajateltiin viettää kokeilemalla Juhon ostamaa matkashishaa! Huomenna aikainen herätys, sillä juna lähtee klo 710am.

Kuolleen lehmän näkeminen tietää huonoa onnea.

Day 42 - Anjuna, Calangute, Chapora

Viime yönä tuli vielä seikkailtua. Pojat lähti Shiva Valleyyn bileisiin ja itseäni ei kiinnostanut ollenkaan. Jäin guesthouselle ja piirtelin jonkin aikaa ja kirjoittelin käteni täyteen laulunsanoja. Aion ottaa sen tatuointina jossakin välissä! Nappasin Luckyn laukkuuni ja lähdin ajamaan päämäärättömästi. Lehmiä oli mielettömästi, samoin poliiseja. Ajoin Chapporan läpi Vagatoriin ja jäin rannan päälle levittäytyvän kallion päälle istumaan. Rannalla oli jonkinlainen "pyhiinvaelluspaikka". Kalliot jatkuivat merelle ja kallioiden päälle oli laitettu risti. Lähdin laskeutumaan kalliota pitkin alas, koira laukussa. Kerran lähti irtohiekka liikkumaan ja päädyin polveani myöten pusikkoon. Hetken ehti miettimään, että jos se python onkin juuri siinä puskassa, mutta hiljaista oli. Pääsin rannalle ja kallioiden päälle, mutta ihan ristille asti päästäkseni olisi pitänyt uida. Vettä kun oli rintaan asti. Niinpä asetuin mukavasti kallion väliin pimeyteen. Itse näin kaiken, kukaan ei minua. Lucky nukkui rinnan päällä ja muistin viime syksyn geokätköilyreissun Westendin aallonmurtajalle. Silloinkin oli tuulista ja pimeää ja kuuli vain aaltojen pauhinan. Nyt vain oli lämmin, enkä etsinyt mitään. Löysin vihdoin oman pakopaikkani täältäkin.

Lähdin ajamaan takaisin Anjunaan ja nappasin Juhon mukaani ja ajettiin takaisin kalliolle. Juteltiin ehkä tunnin verran ja sitten takaisin sisälle. Rupesi olemaan viileä jo. Guesthousella polteltiin vesipiippua ja puhuttiin lisää. Loppujen lopuksi, kun päädyttiin nukkumaan, oli kello jo 06am. Hups.
Ainiin! Pojat olivat nähneet kuolleen lehmän kellumassa meressä yöllä. Namnam!

Heräsin ensimmäinen kerran klo 1037am siihen, kun Lucky hyppäsi sängyltä alas syömään. Hetken päästä nostin hänet takaisin sängylle ja jatkoin unia. Vihdoin nousin klo 1230pm. Aamutoimet ja brunssia syömään Omiin. Onneksi tänään ei ole yhtä kuuma, kuin eilen.

Ajeltiin Calanguteen ja Juho osti matkashishan. Muutama uusi makukin tuli ostettua. Tultiin istumaan Infantaria baariin juomaan. Yritin tilata tuoreita mansikoita vaniljajäätelön kanssa, mutta niitä ei ollut. Tarjoilija kiltisti ehdotti minulle hedelmäsalaattia, johon vastasin, etten halua banaania. "no problem, no banana!" kyllä Intiassa osataan!

Calangutesta ajeltiin bensatankin kautta Arupille, jossa laitoin omaa musiikkia soimaan ja maalasin hinnaston loppuun. Oli jotenkin kauhean rauhallinen olo. Kaikki oli taas käsissä siinä hetkessä. Ajettiin takaisin guesthouselle ja siivottiin koko kämppä! Olen aika ylpeä itsestäni! Nyt kelpaa taas asua.

Välillä sitä ajattelee, että tänne voisi melkein jäädäkin. Päivisin tulee se fiilis. Perustaa kämpän ja hankkia duunia ja elää vain. Iltaisin taas tulee olo, että täältä haluaa pois. Jännää, kuinka vuorokaudenajat saavat mielen noin muuttumaan. Kuitenkin, normaaliahan tuo on. Nyt on jotenkin kauhean paljon suunniteltavaa: missä asua, missä opiskella, mitä tehdä ja kenen kanssa? Mitä haluan elämältäni? En todellakaan tiedä ja kohta se pitäisi päättää, jos aikoo kouluihin hakea. Galenos kummittelee pöydällä. En ole koskenut siihen moneen päivään. Morkkis. Jos nyt vaikka etsisi netin ja hoitaisi kelan asiat pois ja sitten pohtisi nukkumista. Viime yönä, kun tosiaan jäi vähän vajaaksi.

Kuvapostailua!

Nyt kuvia! Illalla tämän päivän teksti sitten!

Vagatorin rannalla

Lätäkkö

Lucky pyörän kyydissä

Paikallinen krikettikenttä

Calangute

Hindutemppeli Arporassa

Jesus is my power

Mitä ylimääräistä on kuvassa?

Järjenvalot ovat sammuneet

Highway to heaven

Melkein kuin Floridassa ajaisi

Tunnelmia Vagatorin mäeltä

In Finland we call this 'pelto'. In India we call this 'mainroad'.

Intian roskahuolto

Chaporaan johtava tie