Terveisiä Suomesta!

Day 30 – Anjuna, Arambol

  Menin nukkumaan liian myöhään. Olisikohan kello ollut puoli viisi aamulla. Olo oli herätessä kuin seinää päin juosseella. Ei yksikään ajatus kulkenut ja herätyskellon soiminen aamulla oli absurdeinta ikinä. Mutta eipä mahda mitään. Oltiin sovittu, että lähdetään Juhon, Akselin ja Dennisin kanssa Aramboliin aamusta. Kävin aamiaisella Oasiksessa ja tämän jälkeen vielä kahvilla Shiva Cafessa. Oli mukava ilma. Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Aurinko alkoi paistaa nätisti ja hetken sitä taas nautti fiiliksestä. Ennen kuin heräsi karuun todellisuuteen, että on kipeä.

 Dennis kävi maksamassa pyöränsä vuokran ja vuokraajan pihalla oli ehkä 4vko vanha koiranpentu. Rapsuteltiin siinä aikamme pentua ja sitten alkoi matka Aramboliin. Maisemat olivat huikeat! Iso silta ja sen alla iso joki, mäkiä ja kukkuloita, kiemurtelevia teitä ja skootteri ilman rajoitinta. Keuhkoihin alkoi pistää ajaessa. Hengittäminen ja yskiminen sattui ja pää oli räjähtää. Ajettiin Arambolin rantaan ja tilattiin limut. Ranta oli ihan toisenlainen kuin mikään aiemmin näkeväni. Hiekka oli pehmeää ja vaaleaa eikä turisteja ollut juurikaan. Hiljaista kaiken kaikkiaan. Dennis sanoi, että voisimme nukkua heidän venäläisten kommuunissaan. Dennis oli siis kolmen muun venäläisen kanssa vuokrannut kämpän ja saisimme siellä olla yötä. Ajoimme Dennisin kämpille ja ilmoitin pojille, että he voisivat painua rannalle ilman minua. Olo ei vaan yksinkertaisesti antanut periksi. Jäin siis nukkumaan ja kuuntelemaan mantraa, jota toinen venäläinen soitti joogatessaan.

  Juho tuli myöhemmin Gatoraden kanssa ja pyysin häntä ajamaan minut takaisin Anjunaan. On helpompi maata tutussa paikassa yksin kipeänä, kuin potea huonoa omaa tuntoa seurassa siitä, ettei pysty olemaan tai keskittymään mihinkään. Niinpä takaisin skootterin selkään ja Anjunalle. Iltasuunnitelmia ei nyt ole. Ilonaa pyysin kanssani istumaan, mutta hän on menossa johonkin bileisiin. Ehkä kohta vain suosiolla kävelen johonkin wifi-paikkaan ja kirjoittelen kaiken nettiin ylös. Sitten peitto korviin ja toivon, että huomenna olisi terveempi olo.

  Ainiin, posti kulkee tänne! Tänään saapui Kelan kirje siitä, että minun on tehtävä sinne ilmoitus tai muuten Suomen sosiaaliturvani katoaa! Näin siis terveisiä Suomesta! Noh, ainakin tiedän, että minulle uskaltaa lähettää tänne jotakin! Tässä siis osoitteeni, kun niin moni on sitä kysellyt:

664 Praias Vaddo, Bardoz

403509 GOA

INDIA

  Tänne ei meinaa löydä edes paikalliset osoitteiden avulla, että tuskinpa tästäkään kauheasti harmia on!

Ps. Koiranpennut ovat kadonneet. En ehkä kestä. Alkaa silmät vuotaa, kun kävelen niiden puskan ohi. Onkohan niillä kaikki hyvin? Emo vaeltaa meinaan todella paljon ympyrää paikan lähellä. Rau

Hakaristit otsassa

Day 29 – Anjuna, Chappora

  Aamulla suunta kohti hippimarkkinoita. Nukuin huonosti, kun palelin koko yön. On kyllä pakko lähteä ostamaan paksu peitto Mapusasta. Tänne jäätyy muuten yöllä. Markkinoilla oli kuuma ja jotenkin enemmän ihmisiä kuin aiemmin. Törmäsimme myös suomalaisten pitämään putiikkiin. Muutenkin suomalaisten määrä on jotenkin kasvanut. Jännää, sillä sesonkiaika on jo tavallaan mennyt. Ilona liittyi joukkoomme ja kiertelimme aikamme. Ostoksia en tehnyt. En vain yksinkertaisesti tarvitse mitään. Pakko kuitenkin myöntää, että joka kerta kun ohitan teekauppiaan, tekisi mieli ostaa kaikkia makuja vähän. Samoin mausteita. Mutta ei vielä.

  Ilona jäi kiertelemään markkinoille, mutta muille tuli sen verran lämmin kiertelystä, että vaihdoimme rantabaariin limuille. Paikka ei ollut niin hieno, kuin olin muistanut sen ensimmäiseltä päivältä, mutta pääasia, että nestettä sai. Kai minä sitten vain olen niin huono juomaan nestettä. Ei täällä vai yksinkertaisesti tajua juoda. Jano ei yllätä samalla tavalla. Petollista. Kuitenkin huono olo alkoi painamaan ja päädyin ostamaan Simonilta, (nuori poika La Cavasta), pullon vettä ja sanoin jätkille meneväni guesthouselleni hieman lepäämään. Kirjoittelin pari edellistä päivää blogiini ja muutaman sähköpostin. Alkoi ramaista ja lähdin ajamaan vielä Chapporaan Arupia katsomaan. Arupin toinen kissanpentu nukahti syliini, enkä olisi halunnut lähteä ollenkaan. Kuinka paljon voi ihmisen sydän heltyä noinkin pienestä asiasta.

  Ajelin Arupilta poikien guesthouselle, missä alettiin grillata. Laitettiin nuotio pystyyn ja Juho väkersi tomaatti-basilika-valkosipuli-juusto täytteisiä paprikoita. Ilta meni istuessa ja jutellessa. Pieniä ärtymyksen merkkejä oli ilmassa silloin tällöin ja kurkkukipu alkoi painaa. Ei tehnyt mieli ollenkaan puhua tai hengittää. Tavallaan otti todella paljon päähän se, että kerrankin kun sitä on ulkomailla niin pitää olla kipeä. Turhauttavaa. Lisäksi keskustelunaiheet politiikasta, oikeasta hallinnosta ja natseista saivat sapen ajoittain kiehumaan. Harmi, että on julkinen blogi! Lähdettiin Juhon kanssa guesthouselta ja käytiin vielä juomassa teetä Sound Of Wavesissa. Tilasin hunaja-sitruuna-inkivääri teen ja voin kertoa, että teki hyvää kurkulle! Oli kylläkin turhan makea omaan makuuni. Sitten kutsui jo sänky. Täällä tulee koko ajan vaan väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi!

Haikeus kyynelenä silmäkulmassa

Day 28 – Anjuna, Chappora, Dabolim

  Aamulla mentiin Omiin syömään aamupalaa ja siitä rannalle muutamaksi tunniksi. Seuraamme liittyi myös Sami pallontallaajilta ja lupasinkin samassa viedä hänet illalla oleviin bileisiin. Joka tiistai siis järjestetään Anjuna beachilla isot bileet, missä trance soi. Tuttu hedelmäkauppias yritti myydä hedelmiä vielä Juusolle viimeisen päivän kunniaksi, mutta jätimme kuitenkin ostamatta ja pyörähdimme guesthouselle suihkuun. Juuso pakkasi tavaransa ja asuntoni tuntuu nyt jotenkin todella tyhjältä. Ihan kuin olisi yksi huone enemmän kuin aiemmin. Jotenkin kolkkoa. En ehkä viihtyisi nyt, jollei seinääni koristaisi sammakkokalenteri ja Hennalta saatu kuva meistä. Aina, kun katseeni osuu tuohon kuvaan, hymyilen. Kiitos Henna.

  Majatalon mummo oli kauhean huolestuneen näköinen, kun Juuso kertoi lähtevänsä. ”But she’s gonna be all alone!” Juuso rauhoitteli, että kyllä minulla ystäviä on ja mummo lupasi pitää minusta hyvää huolta. Ensimmäisen kerran meinasin purskahtaa itkuun. Tämä on minulle koti. Goalla minulla on jotain pysyvää tällä hetkellä. Asunto, jota sanoa kodiksi. Se on paljon enemmän, kuin Suomessa, missä ei ole mitään materiaalista. Odotan vain sitä hetkeä, kun itse täältä lähden. Tuntuukohan silloin siltä, kuin jättäisin kotini. En halua ajatella tuota vielä.

  Käytiin Oasiksessa viimeisen kerran syömässä ja suunnattiin Oxfordin eteen, missä Elvis odottelikin jo taksissaan. Kävimme vielä kaupassa ja ostin Gatoraden mukaan. Aurinko alkoi laskea, kun istuimme taksin kyydissä kohti Dabolimia. Tuntui tyhjältä. Olin tottunut siihen, että asuin ihmisen kanssa saman katon alla ja olin hänen kanssaan melkein 24/7. Nyt se ”turvalukko” ovesta oli lähdössä. Tuo turvalukko, jonka olin alkanut tuntea tärkeäksi ja arvokkaaksi. Oli vaikea puhua ja tuijottelin ajatuksissani ikkunasta ulos. Kyllä, tähän olin valmistautunut. Nyt avaisin oven Goalle virallisesti ja kohtaisin maailman itsekseni.

  Elvis odotteli hetken, kun saatoin Juuson lentokentän eteen ja lähdin samalla kyydillä takaisin. Elvis oli varma, että Juuso oli poikaystäväni, eikä suostunut uskomaan vastaväitteitä. Kyseli kauanko aion viipyä Goalla ja otin hänen numeronsa, jos joskus tarvitsisin kyytiä jonnekin. Luin sähköpostit samalla ja siellä oli maailman piristävin viesti Samilta ja oma biisini tiedostona! Kiitos, you made my day! Kun vihdoin pääsin Anjunalle kysyin, paljonko olin velkaa reissusta. Tipahdin melkein penkiltä, kun Elvis naurahti ja ilmoitti naurettavaksi summaksi 100₨.

 Kävin suihkussa ja lähdin istumaan iltaa Juhon ja Akselin kanssa heidän guesthouselleen. Pyörähdimme kaupassa ja tämän jälkeen ajelin Chapporaan moikkaamaan myös Arupia ja hänen koiriaan. Arupin kissat leikkivät SAMMAKON kanssa! Ensimmäinen sammakkoni täällä! Olin liekeissä! Lähdin ajelemaan takaisin.  Pimeässä on kiva ajaa skootterilla. Valot loistavat ja tuuli humisee korvissa. Tuntee olevansa jotenkin niin vapaa. Harmi vain, että illat ovat niin kylmiä. Jäädyn.

  Yhdentoista aikaan otimme suunnan kohti rantaa, jossa olin luvannut nähdä Samin. Sami istuikin rannalla intialaisen tuttunsa kanssa, johon oli törmännyt ja joi jotakin kotitekoista. Mies oli hieman tillin tallin, mutta lähdimme kuitenkin Shiva Valleyyn. Länkkäreinä kävelimme vain sisälle ja istuimme hetken aikaa keskustellen vaikka mistä. Meno nyt ei kuitenkaan sytyttänyt, joten päädyimme vaihtamaan paikkaa. Vesi oli taas noussut ja ylittäessämme laavakiviä, luiskahti jalkani yhteen koloon, missä oli lasia. Nyt siis jalkapohjassa kolme vekkiä. How nice. Sami tuli perässä ja molskahti kauniisti pyörähtäen myös mereen. Goa kuivaa, minkä kasteleekin. Sami lähti guesthousellensa ja istuimme loppuiltaa Hippiesissä saksalaisen Marvinin kanssa. Kuitenkin alkoi paleltamaan ja menimme nukkumaan. Palelin koko yön. Minusta on tainnut tulla intialainen. Tai sitten olen vain kipeä. Kurkkuun sattuu…

Ranskaa oikealla aksentilla

Day 27 – Anjuna

  Nyt täytyy alkaa skarpata, sillä en enää muista päiviä kunnolla, kun ei heti illalla kirjoittele ylös. Käytiin aamulla syömässä Oasiksessa ja otettiin ranta suunnaksi. Meri on haukannut ison osan rannasta mukaansa ja kaikki aurinkotuolit on siirretty paljon lähemmäksi shackeja. Otettiin aurinkotuolit eri paikasta kuin aiemmin, sillä pojan luona ei ollut tilaa. Yrittivät vielä saada paikoista rahaakin, mutta Juuso hoiti ne meille ilmaiseksi. Kyllästyttiin aika nopeasti tyrkyttäviin kauppiasiin ja mentiin syömään Omiin päivällinen. Rohkaistuinkin samalla ja tokaisin baarin omistajalle ”merci beaucoup!” lähtiessämme. Tulipas näreän miehen naamalle leveä virne! Kyseli vielä perään ranskaksi puhunko ranskaa ja vastasin, että vain vähän. Näköjään kielten puhuminen alkaa nousta pintaan.

  Illalla hain Ilonan ja mentiin istumaan iltaa Guruun. Syötiin hyvin ja kuunneltiin Akonia ja Eminemiä, mikä baarissa raikasi. Ilona tilasi friteerattuja banaaneja ja oksetti. Hyi hitto. En varmaan ikinä enää pysty syömään banaania illan jälkeen, kun oksensin yöllä friteerattuja banaaneja. Älkää kokeilko, ihan järkyttävää! Pelkkä haju etoo! Illalla mentiin guesthousellemme ja polttelimme vesipiippua ja juttelimme pitkälle aamuyöhön. Taas oli yksi päivä tullut elettyä Goalla.

"Hiton idiootti!"

Day 26 – Anjuna, Chappora, Arpora

  Aamulla käytiin syömässä Sound Of Wavesissa. Tilasin hieman perinteisempää aamupalaa, mikä sisälsi mm. muroja! Enpäs muistanut, että olisin maitoa kaivannut näinkin paljon! Nappasin skootterini ja ajelin Chapporaan Arupin luokse. Sain buukattua itselleni töitä baarista ja pääsen muutaman keikankin vetämään. Elämä siis hymyilee! Käväisin guesthousella ja jatkettiin Juuson kanssa rannalle. Ei tosin kauhean kauaa makoiltu, sillä ei päästy samoille aurinkotuoleille, missä olemme aina muut päivät istuneet. Toisilla paikoilla pyöri myyjiä koko ajan ja ainoa mukava asia rannalla oli tuttu hedelmäkauppias, jolta ostettiin kokonainen vesimeloni 100₨. Hän oli nähnyt minut, Juuson ja Ilonan kävelevän yhdessä ja kyseli, onko kaikki hyvin. Varmaankin luuli Ilonan olevan kolmas pyörä!

Mango orange - Smoothie

  Rannalta suihkuun ja siitä hypättiin skootterin kyytiin ja lähdettiin ajamaan Arporaan kartingia ajamaan. Ohitin Juuson, vaikka lähdinkin viimeiseltä sijalta ja olin aivan fiiliksissä ajamassa, kunnes yhtä intialaista mutkassa ohittaessani, tämä päätti iskeä jarrut pohjaan! Hiton idiootti! Sormeen tuli vekki, kun se jäi johonkin osaan autoa kiinni ja tämä intialainen ei tajunnut painaa kaasua, että oltaisiin irti päästy. Niinpä odottelin pienen ikuisuuden, että ratahenkilökunta tuli irrottamaan meitä. Menetinpä johtoasemanikin siinä. Intialaiset näytteli peukkua radan varrella taas. Eivät ole tainneet nähdä naisen ajavan näin kartingia! Tulinkin loppujen lopuksi toisena maaliin, mutta jäi silti ärsyttämään.

  Kaupan kautta takaisin guesthouselle ja kirjoittelin uuden biisin. Sitten menimme syömään Sound of Wavesiin momoja, ja siitä Guruun lasilliselle portviiniä. Loppujen lopuksi nukkumaan. Loppujen lopuksi jotenkin harvinaisen turhauttava päivä.

Karting!

"Perrrrrrrrrrrrkele!"

Day 25 – Anjuna, Chappora, Arpora

  Edellisenä iltana/yöllä en saanutkaan enää unta. Oli melkein puolenyön, kun lähetin Ilonalle viestin nukkuuko hän, ja tekisimmekö jotain. Ilona kertoi olevansa Helenan ja tämän poikaystävän kanssa Hippiesissä, joten laitoin itseni kuntoon ja lähdin kävelemään sinne. Matkalla Gurusta ilmestyi länkkärimies, joka huusi minulle: ”Hey, It’s you again!” Ihmettelin hetken aikaa ennen kuin mies pahoitteli, että oli sekoittanut minut toiseen. Kävelin Hippiesin takaa sisälle ja sain leiman käteen. Löysinkin Ilonan ja Helenan ”tanssilattian” perältä. Hippiesissä ei varsinaisesti mitään lavaa ole. Vain hiekka-alue, jonka edessä Dj:t soittavat. Goa-trance vei mukanaan ja päädyin tanssimaankin. Minä, joka en ole yhtään sinut tanssimisen kanssa! Törmäsimme myös limaiseen turkkilaiseen mieheen, joka suuteli minua kaulaan, hyh. Alkoi väsyttää jossakin kohtaa yötä ja kömmin takaisin nukkumaan.

  Aamulla suuntasimme rannalle ottamaan aurinkoa. Oli Intian kansallispäivä, joten ranta oli tupaten täynnä intialaisia turisteja. Tähän pitää tottua. Monsuunikautena niitä intialaisia turisteja täällä vasta riittääkin! Soitin Helenalle ja hän kertoi Ilonan olevan hiustenleikkauksessa. Niinpä kävimme syömässä ja guesthousella suihkussa. Lähdin hakemaan Ilonaa skootterilla Helenalta ja ajoimme Chapporaan yksille Arupin luokse. Oli kiva katsella nuorten kissanpentujen leikkimistä koirien kanssa. Lisäksi baarissa istui brittimies, joka sanoi ihailevansa muusikkoja. Hän oli asunut Goalla jo kuusi vuotta.

  Jätimme skootterin guesthouselle ja nappasimme riksakyydin Arporan yömarkkinoille. Ilona osteli vaikka mitä ja minä ja Juuso lähinnä vain seurasimme kuuliaisesti. Törmäsimme myös Helenan ja Ilonan tuttuun Markoon. Hän on parturi-kampaaja ja asuu miesystävänsä kanssa Goalla. Hauskinta oli tuo hänen miesystävänsä. Hän kertoi Markon opettaneen hänelle suomea. Ylläri, kaikki kirosanat. Toisaalta tuo mies lateli kirouksia, kuin suomalainen ikään! Ärrä pärisi ja kaikui ympäri aluetta miehen huudellessa perkelettä. Piristi mukavasti iltaa. Muun muassa: "munankarva", aiheutti totaalisen hajoamisen, kun sen kuuli ulkomaalaisen suusta!

  Ostimme kojusta ruoaksi dumblingseja ja niiden jälkeen otimme riksakyydin takaisin Anjunaan. Olin luvannut heittää Ilonan kotiin, mutta päädyimme istumaan iltaa vielä Guruun. Polttelimme vesipiippua ja nautin lasillisen portviiniä. Oli kiva ja rauhallinen fiilis. Sydämeni taitaa jäädä Goalle. Kun lähdimme Gurusta, törmäsimme kulttuurillisesti hyvin sekoittuneeseen seurueeseen. Seurueessa oli yksi espanjalainen, kaksi ranskalaista ja etelä-goalainen. He kertoivat tänään olevan täydenkuunjuhla ja pyysivät meitä mukaan juhliin. Kieltäydyimme kuitenkin kohteliaasti ja jatkoimme guesthouselle. Nappasin pitkähihaisen paidan ja heitin Ilonan kotiinsa. Oli jo kylmä ajaa tuohon aikaan ja palelin, vaikka muuten olikin lämpimästi päällä.

  Huomiseksi ei vielä mitään suunnitelmia. Katsoo, mihin asiat kehkeytyvät. 

Ps. Teksti on varmasti tosi sekavaa, kun Juuso höpötti koko ajan jotain käsittämätöntä vieressä! Kaikella rakkaudella vaan nyt ko. henkilölle!

Rantaelämää

Day 23 – Anjuna

  Aamulla aamupalalle Oasikseen ja siellä törmättiinkin yhteen suomalaiseen mieheen. Oli suhteellisen limainen tapaus ja kertoi olleensa Palolemissa 3kk ja pesevänsä ikkunoita Suomessa. Oli varmasti nauttinut muutakin, kuin raikasta vuoristoilmaa filtterin läpi, mutta lähti onneksi pian jonnekin omine hyvinensä. Kun oltiin syöty, oli tarkoitus käydä maksamassa Felixille oleilustani täällä, mutta Felix ei ollut kotonaan. Niinpä kaupasta ostamaan ötökkämyrkkyä ja uutta aurinkorasvaa. Mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty! Intialaiset kun tuppaavat käyttämään ihoa vaalentavaa rasvaa! Niinpä kaikki rasvat olivat joko +30, +40 , +50 TAI -30, -40, -50. Loppujen lopuksi löysin kuin löysinkin +4 rasvaa ja matka kohti rantaa.

  Guesthousella oli sähköt poikki viime yöstä lähtien, eikä vettä siis tullut. Vähän arvelutti lähteä rannalle, jos ei olisikaan tullut vettä illalla. Kuitenkin nappasimme tutut aurinkotuolit ja odottelimme Ilonaa, joka saapuikin puolisen tuntia jälkeemme. Juttelimme niitä näitä ja muutama intialainen tuli kuvaamaan Juusoa ja Ilonaa. Kun kolme tuntia oltiin lojuttu, oli aika lähteä pois auringosta jälleen. Sovimme kuitenkin illalla näkevämme vesipiipun ääressä.

  Nyt olisi tarkoitus käydä vuokraamassa skootteri, sillä huomenna matkamme käy kohti vesiputouksia, elefantteja ja apinoita! Vaikka tänään ei siis tapahtunutkaan yhtään mitään, voi ajatella huomenna tekevänsä vieläkin enemmän. 

(Hups. Päivittelin väärässä järjestyksessä nämä tänne! Pahoitteluni!)

Waterfalls

Day 24 – Anjuna, Vagator, Ponda

  Eilen illalla käytiin vuokraamassa minulle skootteri. Se ei ollutkaan ihan niin mutkatonta, kuin olisi luullut! Aluksi automaatti ei suostunut antamaan rahaa, vaan aikakatkaisi sen koko ajan. Kun kokeilimme myöhemmin Juuson kanssa uudestaan, rupesi automaattikin toimimaan. Kyselimme eräältä mieheltä skootteria ja hän sanoi sen olevan kotonaan, joten hän nappasi meidät pakunsa kyytiin ja ajoimme kohti tuntematonta. Mies asuikin suhteellisen lähellä ja näimme muun muassa hänen koiransa, jossa iloiseksi yllätyksekseni oli osa tanskandoggia! Koiran nimi oli Shambi. Olisin voinut rapsutella sitä ikuisuuden. Tuli kauhea ikävä omia doggeja. Mies myös esitteli asunnon, jota vuokrasi. Kaksi erillistä makuuhuonetta, hervoton parveke, kaksi kylpyhuonetta ja keittiö. Kelpaisi kyllä, mutta hinta oli kuussa 20 000₨. Eihän tuo Suomen hinnoissa juuri mitään ole, mutta yksin ollessa no can do! Mies ilmoitti, että pyörä tulee tunnin päästä ja sanoimme menevämme Samovariin syömään. Tilasimme lasit viiniä ja söimme hyvin! Oli kyllä kalliskin illallinen. Tuli maksamaan melkein 3000₨. Hyh. Mutta samalla tavallaan vietimme Juuson läksiäisiä. Tunnin päästä mies toi skootterin ravintolan eteen ja ilmoitti, että huomenna se tulisi vaihtaa lopulliseen skootteriin. Niinpä nappasimme skootterin ja ajoimme takaisin guesthouselle ja menimme nukkumaan.

  Aamulla kello soi klo 0615 ja laitoimme kamat kasaan ja eikun skootterilla kohti Vagatoria. Oli kylmä! Meinasi jäätymiskuolema tulla ajaessa. Toisaalta täällä on öisinkin +20. Kuitenkin kontrasti päivän +36 on huima! Odottelimme hetken kyytiämme ja samainen mies, joka snorklausreissun jälkeen oli heittänyt meidät takaisin, kaarsi autollaan hakemaan meitä. Kyydissä soi yökerhomusiikki pauhaten ja huomasimme, että ajoimme Pondaan asti autolla. Matkalla pysähdyimme Old Goaan ottamaan kuvia kirkosta. Kirkon pihalla oli kolme suloista koiraa, jotka veivät taas sydämeni.

Old Goa

  Jatkoimme matkaa kohti vesiputouksia. Kun pääsimme paikalle, saimme pakatun lounaamme ja meidät istutettiin jeeppiin. Kun kansallispuisto alkoi, meiltä kysyttiin kuinka monta kameraa meillä on, sillä niistä perittiin ylimääräinen maksu. Sanoimme vain Juuson kameran, sillä meiltä perittiin myös sisäänpääsymaksu, vaikka sen piti sisältyä retkeemme. Jeepin kyydissä oli totisesti kuoppaista! Pää osui kattoon ja menimme autolla armottomien vesimassojen yli! Kun viimein pääsimme tien päähän, jouduimme kävelemään vesiputouksille. Matkalla oli paljon apinoita ja ihan liikaa myös turisteja! Oppaamme oli ehkä liiankin innokas ottamaan valokuvia, vaikka muuta hän ei osannutkaan tehdä. Pysähdyimme vesiputouksien juureen, missä olisi saanut uida, mutta jätimme tuon kokemuksen muille turisteille.

Kivaa oli!

  Kun lähdimme takaisin, oppaamme sanoi, että jos pidimme hänen ohjaamisestaan, voisimme antaa hänelle tippiä. Tarjosimme pojalle 50₨, mutta hänpä vaatikin 500₨! Järkyttävää. Siihen meni senkin pojan kiva olemus. Niinpä annoimme vain olla koko tipin. Pääsimme takaisin tutun taksikuskimme kyytiin ja matka jatkui takaisin päin. Kun olimme ohittamassa poliisilaitosta, poliisi tien varrella viittoi taksikuskimme pysähtymään. Taksikuski ajoi sivuun ja lähti sisälle ja me jäimme ihmettelemään taksiin. Kun mies palasi lapun kanssa, kysyimme saiko hän sakot. Oli saanut 100₨ sakot, sillä ei ollut käyttänyt taksikuskien valkoista paitaa. Huokaus. Eipä kuitenkaan vaikuttanut olevan millänsäkään. Matkalla kerroimme Elvikseksi esittäytyneelle kuskillemme Suomesta ja sen säästä. Juuso varasi kyydin ensi tiistaiksi myös Elvikseltä. Onpa ainakin tuttu kuski!

Mukamas edustava yhteiskuva

  Ajoimme Vagatorista skootterilla takaisin guesthouselle ja Juuso ilmoitti haluavansa rannalle. Itse en jaksanut, kun oli jotenkin tosi huono olo taas. Ehkä hieman flunssainen. Niinpä jäin makaamaan guesthouselle itsekseni. Ei mennyt kauaakaan, kun Påresh (skootterin vuokraaja), soitti ja kysyi pääsisinkö kolmeksi vaihtamaan skootterin Samovaarin eteen. Katsoin kelloa ja totesin, että on lähdettävä. En kauas päässyt, kun bensa loppui. Kirosin hetken aikaa elämää ja typerää skootteria, minkä bensamittari oli rikki. Soitin Påreshille ja haukuin pyörän maan alimpaan helvettiin, (anteeksi..), ja lähdin metsästämään bensaa. Löysinkin mukavan pojan, joka myi minulle bensaa ja tuli vielä täyttämäänkin skootterini. Huokaisin helpotuksesta liian aikaisin. Eihän tuo vehje vieläkään käynnistynyt! Alkoi jo vähän itkettää ja päädyin vaan hengittämään syvään ja kiroamaan elämääni. Eikä onneksi mennytkään kauaa, kun pyörä heräsi taas eloon. Olinhan tosin aikani jo säätänyt ryypynkin kanssa. Ajoin Samovarille ja vaihdoin skootterin ja ajoin uuden skootterin guesthousellemme. Ajattelin alkuun, että jäisin vain lukemaan, mutta otti päähän vielä niin paljon, että päätin lähteä etsimään Juusoa rannalta. Rannalle kävellessä ei yksikään kauppias enää yrittänyt myydä mitään. Toisaalta pilvenmyyjä huusi jo kaukaa: ”hello beauty! Are you going to the beach? Do you need anything? Let me know if you need!” Hetken päästä myös viereinen kauppias huuteli: ”You have very beautiful smile!” Jep. Tervetuloa Goalle.

Valon lapsi mä oon!

    Löysinkin Juuson melkein heti ja päätimme kävellä Anjunan etelärannalle juomaan lemon nanat. Juomassa on siis jäähilettä, limeä, vettä ja minttua. Ehkä liian minttuisa minulle, mutta meni se kuitenkin alas. Sitten kävelimme takaisin pohjoispäätyyn Omiin syömään päivällistä. Oli kuuma, kun istui paikallaan, mutta ei kyllä ole Omin ruuan voittanutta! Alkaa hieman jo väsyttää, kun aamulla on herännyt niin aikaisin. Illalla voisi vielä käydä jossakin yrittämässä syödä ja päivittämässä tämän tekstin nettiin ja sitten poltella hieman vesipiippua ja painua nukkumaan. Huomenna olisi tarkoitus esitellä Ilonalle Arporan yömarkkinat ja käydä ajamassa lisää kartingia!

Monkey!

Nestehukka

Day 22 – Anjuna

  Aamulla päästiin helposti ylös yhdeksältä. Om Cafe kutsui jälleen ja siitä matkattiin hippimarkkinoille. Kierreltiin lähes koko paikka läpi ja tehtiin muutamia ostoksiakin. Löysin mm. vesipiipun vihdoin ja viimein! Nyt odotan, että illalla pääsen polttelemaan sitä guesthouselle! Oli kuuma! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, (en enää muista miltä pilvet näyttää), ja uupumus alkoi iskeä. Tuhannet tuoksut sekoittuivat toisiin ja alkoi etomaan; ruoka, suitsukkeet, tupakka… Törmättiin puolivahingossa Helenan pisteelle ja Helena sanoi, että hänen siskonsa Ilonan pitäisi soittaa meille, mutta oli kai jäänyt nukkumaan. Eikä mennytkään kuin muutaman hetki ja Ilona seisoi takanamme. Niinpä otimme Ilonan mukaamme ja lähdimme kävelemään markkinoille hänen kanssaan.

  Ilona oli mielettömän hyvä tinkimään ja kaupustelijoilta kuuli uusia suomalaisia huutoja. Tällä kertaa suurimman naurunremakan nosti: ”Anttila hinta, Stockman laatu!” sekä ”Sinä kaunis yksilö!” Suomalaisiakin näkee täällä jo enemmän. Pysähdyimme kahvilaan ja takanamme istui suomalainen hieman iäkkäämpi seurue. Kun olimme lähdössä, toivotin heille uudet vuodet ja yksi nainen sanoi nähneensä minut joskus Helsingissä. Noh, ehkä minulla on vain kaksoisolento. Lisäksi näytän kuulemma puutarhatytöltä. Mikä se ikinä sitten onkaan!

  Kävely kuumassa rupesi tuntumaan ikävältä ja lähdimme käymään guesthousellamme vaihtamassa vaatteita ja siitä jatkoimme rantakahvilaan syömään Shore Baariin. Tilasin mozzarellasalaatin, joka oli ihan liian kallis laatuunsa nähden! Lisäksi tilasimme kolme kertaa vettä, sitä siltikään saamatta. En pystynyt puhumaan kunnolla tai olemaan kauhean seurallinen muutenkaan, sillä minua oli alkanut taas etoa. Niinpä jätin Ilonan Juuson hoiviin ja lähdin guesthouselle.

  Matkalla ostin Maaza-juoman ja kun pääsin sisälle, sainkin taas hetken aikaa oksentaa. Kaipa se johtuu nestehukasta tällä kertaa. En ainakaan mitään erikoista ole syönyt ja tänään on tullut vähän huonosti juotua. Toisaalta vessanlattialla istuessani sain samalla myös huuhdeltua pyykit. Kyllä minusta kyllä hyvä vaimo tulisi! Vihdoin suihkun jälkeen ajattelin siivota. Kas kummaa, jostakin ihmeen syystä rämähdin lattialle kauniisti käsi ojossa ja kädessä tyhjä lasipullo. Kirlinksis vain ja ranteessa kaksi vekkiä. Ei tosin pahoja ja lähinnä vain nauratti. Ranne on kyllä pirun kipeä, mutta silti hekottelin selälläni lattialla pitkän tovin, ennen kuin siivosin sirpaleet pois. Ja hei! Sirpaleethan tuovat onnea, right?

  Jos nyt vaikka lukisi hetken ja odottelisi Juusoa takaisin ja sitten kehittäisi illaksi jotain. Jos vaikka saisi vesipiipun viriteltyä! 

  Ps. Juuso tuli ja toi snickersin ja breezerin. Mites käykään? Tiputan pullon lattialle! Nyt niitä sirpaleita sitten riittää!

Feels like Kimi Räikkönen

Day 21 – Anjuna, Chappora & Arpora

  Aamulla askeleet johtivat Om Cafeeseen aamupalalle. Olin sopinut Bobin kanssa, että olen Chapporassa klo 12, joten vuokrasin skootterin majapaikkamme vierestä. Oli mielettömän hienoa ajaa skootterilla! Ottaen huomioon, että koko ajokokemukseni on kerran kokeilu veljen pyörällä, sekä Jorvin sairaalan parkkipaikalla puolisen tuntia. Näillä eväillä kohti Intian liikennettä! Ajelin kuitenkin oikein kauniisti, (äiti ei hätää!), Chapporaan ja muistin jopa vasemmanpuoleisen liikenteen, vaikka se ihan alkuun oli unohtunut. Chapporassa menin Bobin ja Tenzinin asuntoon, missä Tenzin istuikin jo ystävänsä kanssa. Poikien kanssa juteltiin niitä näitä, kunnes Bob tuli ja alkoi hiuksieni säätäminen. En ollut löytänyt bensa-asemaa matkallani, joten annoin Tenzinille avaimet ja hän kävi tankkaamassa sen ystävänsä kanssa. Tällä välin puhuttiin Bobin kanssa kaikesta! Hän kertoi elämästään nepalissa, työstään, uskonnostaan ja perheestään. Ja minä tietenkin kerroin samoja asioita. Oli yllättävän vapauttavaa puhua. Kaipa tähän englannin puhumiseen alkaa päästä jo sisälle pikkuhiljaa! Loppujen lopuksi rastat olivat päässäni ja Bob lupasi kiinnittää jatkot, kunhan saa hiukset Katmandusta. Ajelin siis pyörällä kaupan kautta takaisin guesthouselle.

  Guesthouselta jatkettiin Juuson kanssa Arporaan Karting-radalle. Ennen rataa oli kauheasti kaikenlaisia kylttejä siitä, kuinka autoilu on vaarallista ja kuinka pitää olla varovainen etc. 10 kierrosta maksoi 200₨ eli eipä juuri mitään. Nähtiin juuri edelliset ajajat radalla, kun jonotettiin. Joukossa oli yksi hieman Barbie-nuken näköinen tyttö hyvin pinkkeine huulipunineen. Raukka parka oli aivan häviksissä auton kanssa! Naureskelin Juusolle, että varmaan itse näytän ihan yhtä idiootilta. Autot olivat vähän niin kuin päältä ajettavia ruohonleikkureita! Vedettiin käyntiinkin samalla tavalla. Juuso lähti ensin ja minä perässä ja kanssamme samalla radalla ajoi neljä intialaista. Muutaman kierroksen jälkeen sainkin ohitettua Juuson! Voi sitä vauhdin huumaa! Tosin pakko myöntää, että hetki meni, että löysi kunnon tuntuman. Alkuun en käyttänyt jarrua ollenkaan, vaan vain nostin jalkaa kaasulta mutkissa. Kun jutun juonen tajusi, osasin jarruttaa käänteissä ja liusua eteenpäin! Juuso meni ohittamaan viimeisillä kierroksilla, mutta siistiä tuo kuitenkin oli! Oli kyllä intialaisilla pojilla suut auki, kun suomalainen tyttö tuli ja painoi kaasua radalla!

  Illaksi mentiin istumaan Guru Baariin, missä tilasin shishaa. Oli ihmeen levollinen olo. Olin tosin odottanut pääseväni polttamaan vesipiippua matkalla, sillä Suomessa siitä on tullut melkein jo tapa. Harmillista, että täällä muutaman vuosi sitten tullut laki kieltää tupakoinnin. Nykyään siitä ei piitata enää, mutta aikoinaan sen ollessa ankarimmillaan, vesipiiputkin kiellettiin. Oli pöntöllä tosin arvoakin, 500₨. Kuitenkin tuon verran voin maksaa hetkellisestä rennosta olosta.

  Guesthouselle päästyämme sattui selkään mielettömästi. Pelästyin ensin, että se johtuu nikamassani olleesta murtumasta vuosi sitten, mutta aspiriinilla ja nukkumiselle se hieman tasoittui. Sitten nukkumaan ja aamulla uusi yritys unirytmin korjaamisen kanssa. 

Before I Die

Hyppy Reunalta

Day 20 - Chappora, Anjuna

  Aamulla tuttuun tapaan aamupalalle Oasikseen. Sieltä oli tarkoitus lähteä Vagatoriin ostamaan reissulippuja vesiputouksille, mutta Helena soitti ja ilmoitti, että Bob voi tehdä rastani tänään. Niinpä Helena tuli hakemaan minut ja ajettiin Chapporaan, missä Bob asui. Juuso lähti kävellen tällä aikaa hakemaan meille lippuja. Reissu siis on perjantaina edessä! Bob alkoi säätämään rastoja päähäni ja alkoi väsyttämään aivan mielettömästi. Juteltiin niitä näitä ja nämä tiibetiläiset miehet kertoivat tekevänsä myös tatuointeja. Niinpä tämä toinen mies alkoi piirtämään tussilla käteeni hahmotelmaa. Tällä välin näin ensimmäisen apinan! Miettikää ihan oikea apina! Se oli keskikokoinen ja musta ja pitkäkarvainen! (Okei, ei ole ehkä normaalia saada tällaista hepulia apinasta, mutta apina!) Selvisi myös, että Cutie asuu jossakin lähellä. Se meinaan nukkui koko operaation ajan jaloissani. 

 

  Pojille tuli nälkä ja he laittoivat intialaisen nuoren pojan hakemaan ruokaa, palkkiota vastaan tietenkin. Niinpä söimme kalaa ja currykastiketta riisin kanssa intialaiseen tapaan ilman välineitä ja lautasia. Kala oli hyvää, vaikkakin suhteellisen täynnä ruotoja. Ja aterian jälkeen operaatio jatkui. Vaihdettiin paikkaa lähellä olevaan baariin, missä Helena maalasi seinävaatetta ja sain jutella Helenan kanssa samalla, kun päätäni rastoitettiin. Baarin omistaja kantoi olkapäällään pientä äärettömän suloista kissanpentua, rakastuin! Helena myös kertoi, että minun olisi ehkä mahdollista saada töitä baarista. Katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan.

  Päätettiin jatkaa rastat loppuun huomenna, koska valoa ei ollut enää tarpeeksi. Niinpä sain kyydin kotiin ja mentiin Juuson kanssa syömään Guru baariin. Juuri, kun oltiin tilattu, vieressä oleva palmu "kaatui" päälle! Toisinsanoen siitä irtosi iso lehti ja se romahti alas. Oltiin aivan roskassa! Mutta ai että intialainen ruoka on hyvää! Kanaa kastikkeessa ja intialaista leipää, Naania, maustettuna valkosipulilla ja juustolla. Ja minä, kun en olisi ikinä kuvitellut nauttivani ruuasta. Yleensä syön Suomessa kerran päivässä ja silloinkin ahdistun. Noh, eiköhän kaikella ole tapana selvitä aikanaan.

  Tänään kuulin, että olen liian varovainen. Että minun ei pitäisi miettiä niin paljon. Niinhän se on. Miksi miettisin Suomea, kun olen niin kaukana siitä? Tuntuu, että Suomi jotenkin rajoittaa nyt. Toimin periaatteessa niin, että mietin, kuinka se vaikuttaa sitten kun Suomeen tulen. Ja miksiköhän hitossa? Toisaalta aika korjaa. Toivon ainakin niin. Koska jos ei korjaa, joudun jälleen juoksemaan turhaan päin tiiliseinää ja hajottamaan taas osan itsestäni. 

Rinnakkaistodellisuus

Day 19 – Anjuna

  Namaste! Unirytmi on kohta melkein käännetty! Herättiin aamulla yhdeksän jälkeen jo ja tie vei aamupalalle Om Cafeseen. Päätettiin muutama päivä sitten, että mentäisiin Omiin syömään kerran viikossa, mutta hups se siitä. Aamupalaksi kanawrappia, pannukakkuja ja cafe frappé! Oi vitsit, että olen alkanut pitämään jääkahvista täällä! Taivas!

  Käväistiin takaisin guesthousella pyörähtämässä ja sitten matka vei kohti rantaa jälleen. Istuttiin tutuille aurinkotuoleille, jonka baarissa työskentelee nuori mukava poika. Viime kerralla hän kertoi omistavansa lähistöllä pyörivän kultaisennoutajan näköisen koiran, ja tämä samainen koira nukkuikin aurinkotuolimme alla. Tänään oli taas kuuma. Ei tullut niin paljoa, mutta pystyi kuitenkin suht mukavasti olemaan auringossa. Juotiin muutama limu, mm. paikallista Mazaa, mikä on lähinnä mangosmoothieta. Ostettiin myös rannalla kulkevalta hedelmäkauppiaalta tuoretta ananasta. Nainen kantaa n. 30kg painavaa hedelmäkoria päänsä päällä, käsittämätöntä!

  Loppujen lopuksi tämäkin päivä on vain soljunut rannalla ollessa. Tarkoitus oli lähteä hakemaan dreadlockit tänään Bobilta, mutta Helena ilmoitti, ettei saanut Bobia kiinni. Jos illalla onnistuu, niin silloin sitten. Muuten siirretään suosiolla huomiseen.

  Intialaiseen kulttuuriin ja päivien soljumiseen alkaa tottua. Ikinä ei ole kiire mihinkään. Tuntuu, kuin eläisi ihan uudessa todellisuudessa – rinnakkaismaailmassa. Ikinä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, eikä sillä oikeastaan olekaan mitään merkitystä! Täällä hermo lepää.

  Olen aika varma, että kohta adoptoin koiran täällä oloni ajaksi. Cutie pyörii mielessä. Se voisi hyvin asua kanssani ja olla mukanani ACR:ssä ja sitten kun takaisin lähden, sen olisi hyvä olla ACR:n hoivissa. Mistäköhän sitä vain löytäisi kaulapannan. Hihnaa ei tarvitse kuitenkaan.

  Näihin mietteisiin on hyvä lopettaa. Illalla vielä syötävää ja sitten katsotaan, minne Goa taas johdattaa.

Too many days in one note

Day 16, 17 & 18 - Anjuna, Calangute, Baga, Mapusa, Vagator

  Day 16

  Aamulla tie vei taas Om Cafeeseen syömään. Ruoka sellä on ihan tajuttoman hyvää! Tarkoitus oli lähteä etsimään hiustenpidennyksiä Bagasta, mutta loppujen lopuksi kun sinne päästiin, ei yksikään kampaamo tiennyt, mistä niitä saisi. Bagassa oli Nokia Festivaalit. Kai täällä lanseerataan nyt Lumia. Oli jotenkin hämmentävää nähdä jotakin niinkin suomalaista täällä ihan toisella puolella maapalloa! Käveltiin Bagasta Calanguteen. Matkan varrella oli pieniä kojuja ja kauppoja mielin määrin! Nyt siis tietää jotain tarvitsevansa voi saman tien suunnata Calanguteen. Käveltiin rannalle asti ja se oli suhteellisen iso järkytys. Olihan ranta iso ja hiekka oli valkoista, mutta se turistien paljous! Heitin kengät pois ja käveltiin rannan päästä päähän. Tuntui, kun olisi kävellyt tulikuumilla perunajauhoilla. Koko ajan joku tuli repimään hihasta rantabaariin päin, eikä auttanut vaikka kuinka kielsi. Loppujen lopuksi piti vain kävellä tylysti pois. Rannalla oli myös iso karvainen koira, joka tökki kuonollaan jalkapalloa haukkuen samalla. Kaiketi kulkukoira, kun sillä ei pantaa näkynyt. Sinällään harmitti, sillä ranta olisi ollut kivempi uimisen kannalta kuin tuo omamme, mutta tämä ranta on ainakin turistiton.

  Illalla oltiin aika väsyneitä koko päivän kävelystä ja käytiinkin vain syömässä ja itse värjäytin hiukseni takaisin kirkuvan punaisiksi! Sunnuntaina tuleekin taas locksit päähän ja sitten olen taas hippi!

Calangute beach 

Day 17

  Ajateltiin aamulla, että päivästä tulisi ihan vain rantapäivä, mutta päädyttiinkin lähteä katsomaan Mapusan perjantaimarkkinoita. Ajeltiin siis riksalla Mapusaan ja kierreltiin torilla. Eipä sen ihmeellisempi tori, kuin mikään muukaan ja kyllästyttiinkin aika nopeasti. Kalakojujen lähellä haju oli niin järkyttävä! Muuta sanottavaa Mapusasta ei oikeastaan olekaan. Aika samaa tasoa Panajin kanssa.

  Kun tultiin Mapusasta, mentiin rannalle ottamaan aurinkoa loppupäiväksi. Kävelin rannan päästä päähän ja nautin tuulesta, (mikä sinä päivänä oli kova), ja auringosta. Tein paljon havaintoja. Ensinnäkin, jos haluaa nostaa itsetuntoa, kannattaa lähteä Goalle! Täällä kuulee joka paikasta: ”Nice hair!” ”You look awesome!” ”You’re so beautiful!” Intialaiset miehet, no words. Toiseksi, rannalla ei kannata kävellä ilman kenkiä. Tai ainakin kannattaa katsoa, mihin astuu. Ihmisillä on paha tapa rikkoa lasipulloja kallioon. Kolmanneksi, rannan biletysmestat eivät näytä enää niin biletysmestoilta päivällä. Jännä juttu!

  Illalla käytiin syömässä vielä Om Cafessa ja siitä menin Juhon kanssa drinkeille rantabaariin. Sitten olikin aika jo painaa pää tyynyyn. Aamulla kun olisi aikainen herätys.

Day 18

  Herätyskello soi klo 0630 ja aamutoimien jälkeen otimme riksan Vagatoriin. Kaikkialla oli hiljaista, Anjuna ei vielä ollut selvästi herännyt. Vagatorissa törmäsimme pieneen kulkukoiraan, mikä oikein tunki siliteltäväksi ja nuoli kasvot märäksi. Rakastuin. Aivan ihana koira, (ristin sen btw Cutieksi!) Odoteltiin taksia ja päästiin vihdoin oikean kyytiin. Se heitti meidät Bagaan asti ja Bagassa vaihdettiin taksi bussiin. Bussi olikin täynnä turisteja; brittejä, venäläisiä ja intialaisia. Bussilla matkattiin veden äärelle ja hypättiin veneeseen, jossa luki kyljessä: ”Jesus never fails!” Aamuisessa udussa ei ollut mitenkään erityisen lämmin ja kylmä tuuli sai ainakin minut palelemaan. Aikamme ajeltuamme veneellä, pysähdyimme paikallemme snorklaamaan. Itseäni ei snorklaus innostanut, mutta hyppäsin kuitenkin veteen uimaan. Vedessä olikin paljon lämpimämpää. Uiskentelimme hetken ja tämän jälkeen sain siiman, jonka päässä oli koukku ja syötti ja yritin epätoivoisesti kalastaa. Vieressä oleva venäläinen veti veneeseen pienen hain, jonka kohtaloa en edes halua tietää. Ainakin opas yritti kiskoa koukkua 10min raukkaparan suusta ja hai kiersi turistilta turistille kädessä valokuvattavana. Mikäköhän hippi minusta on ihan oikeasti tullut?! Itse ongin valaan, (ainakin näin haluan uskoa, sillä koukku oli pitkään jossakin kiinni ja kun Juuso viimein sai sen irti, oli vain siima jäljellä.)

  Vene vei meidät syrjäiselle hiekkarannalle. Rantaan pääsy oli iso ongelma, sillä aallot olivat niin korkealla! Kastuin läpimäräksi, kun aallot löivät kerta toisensa jälkeen veneeseen. Porukkaa hyppäsi rantaan kiskomaan veneen sinne ja sitten oltiinkin rantauduttu, vaikkakaan ei niin kuivana. Levitettiin pyyhe rannalle ja syötiin riisiä, kanaa ja kalaa. Aurinko paistoi ja oli lämmin! Käytiin meressä vielä uudestaan tukehtumassa muutamaan aaltoon ja otettiin hetki aurinkoa. Ja sitten takaisin veneeseen kastumaan aaltoihin.

  Takaisin tullessa pysähdyttiin muutaman kerran katsomaan delfiinejä, joita hyppikin suhteellisen monta. Nähtiin myös Goan vankila, missä tällä hetkellä on kuulemma 250vankia. Niin intialaisia, venäläisiä kuin muitakin kansalaisia. Suurimmaksi osaksi huumeista kiinni jääneitä. Sitten vene maihin ja bussilla Bagaan, josta taksi nappasi meidät kuljettaen Anjunaan. Käytiin kaupassa ostamassa ”välipalaa” ja suihkuun guesthouseen! Nyt ei illaksi olekaan juurikaan suunnitelmaa. Ehkäpä taas syömään jonnekin ja sitten voisi vain oleskella. Huomenna locksit!