Suomi ja harmaa kevät

  Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa blogiini siitä, millaista on ollut palata takaisin Suomeen Intian lämmöstä. Murrosvaiheet ovat kuitenkin aina suhteellisen kiireisiä, eikä siihen ole ollut aikaa. Tänä aamuna avasin sähköpostini ja siellä odotti mukava yllätys; minua pyydettiin kirjoittamaan olotilaani nyt Suomeen palattuani! Päätin siis samantien avata koneen ja kirjoittaa ylös kaiken, mitä nyt olen palatessani ajatellut ja kokenut.

  Kun kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, olin umpijäässä ja kuumeessa. En meinannut jaksaa nostaa rinkkaani hihnalta. Täysin odotuksiani vastaan, rinkkani oli selvinnyt ehjänä ja ilman tullin avauksia koko vaihdosta! Hieman musta se tosin oli, sillä lentokoneesta oli jotakin ihme mustaa tomua irronnut. Heihei oranssi rinkkani! Ulos ovista pimeään iltaan ja kylmään sellaiseen. Saatoin olla suhteellisen koominen näky polvipituisissa haaremihousuissani ja polvipituisessa takissani ja huivissani. Kylmä tuuli iski vasten kasvoja ja hieman masensi jo heti alkuun. Autoon päästessäni tuijottelin vain hämmästyneenä ikkunasta ulos ja luin kaikki kyltit ääneen. Herranen aika, täällä on suomeksi kirjoitettu kaikki kyltit!

  Ensimmäinen järkytys taisi olla kauppakeskus seuraavana päivänä. Suuntasin Itäkeskuksen Herkkuun ja seisoin varmaankin 15min tuijottaen karkkitiskiä. Täällä oli niin paljon karkkia ja niin erilaisia! Intiassa, kun kaikki karkit olivat lähinnä pullaa tai keksiä, (kaupoista vaihtorahoina saadut karkit tosin olivat vain limalöllöjä!) Muutaman päivän päästä olin jo sitä mieltä, että Suomen talvi on ihan mukava. Kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä ja pakkanen kiristi kivasti poskia. En ole ikinä pitänyt talvesta ja ajattelin, että pidän siitä vielä vähemmän Suomeen palatessani, mutta kai minussa pieni pohjoismaalainen asuu jossakin syvällä.

  Intiasta minuun tarttui kyllä yksi tapa: indian headnod. Välillä se on melkeinpä rasittavaa, ja välillä en edes itse huomaa sitä. Olen myös alkanut kiinnittämään huomiota intialaisiin Suomessa. Tuntuu, että kaikkialla on intialaisia. Myös insidevitsit puskevat läpi. Aina, kun jotain outoa tapahtuu, voi sanoa: "because of India!" Samoin mm. seuraavat lauseet: "In India we have no electricity!" "Stupid foreigner!" "Oukies!" "No problem!"

  Pahinta oli kuitenkin murrosvaihe, jota edelleen käyn läpi. Ei ole mitään pysyvää tällä hetkellä. Koulujen pääsykokeet iskee päälle ja ne tulevat pitkälti määräämään sen, minne muutan. Työt täytyi hakea uudestaan ja säätää koko elämä kirjaimellisesti uudestaan. Kerrassaan hämmentävää aikaa. Kellolla ja kalenterilla on taas väliä. Intiassa oli aivan sama, mikä päivä tai paljonko kello oli. Nyt kello ja päivämäärät määräävät taas koko elämääni. Ahdistavaa.

  Joku saattaisi kysyä, miksi sitten palasin Suomeen. Suurin syy oli varmasti pääsykokeet. Olen aina halunnut päästä teatterikorkeakouluun opiskelemaan ja nyt hain sinne melkeinpä hetken mielijohteesta. Hetke mielijohteesta, koska en ole ikinä uskonut olevani niin hyvä, että minun edes kannattaisi lähteä hakemaan sinne. Nyt kuitenkin laitoin paperit vetämään ja pääsin pääsykokeisiin! Toinen syy oli varmasti psyykkinen puoleni. Tuntui siltä, etten pysty täysin ruumiin ja sielun voimin nauttimaan hetkestä, jollen korjaa ensin kaikkea, mikä minua alitajuisesti painaa.

  Kaikinpuolin kaipaan Intiaa ja sen hälyä. Se on jäänyt pysyvästi sydämeeni ja aion taatusti matkustaa sinne vielä takaisin! Seuraavaksi kolutaankin sitten Pohjois-Intia läpikotaisin!

  Tämä taitaa olla matkablogini loppu. Se kulki mukanani pitkään ja se kehittyi jollakin asteella päiväkirjakseni, joka piti kiinni todellisuudessa ja ajantajussa. Nyt on aika sinetöidä se ja palauttaa se hyllyyn muiden aarteiden joukkoon.

Takaisin sivistyksen pariin

Day 76 - Lontoo, Helsinki

Lentomatka oli yllättävän mukava. British Airwaysin henkilökunta oli mukavaa ja ruoka tarjottiin kaksi kertaa. Lisäksi sai snacksilaukun syötäväksi reissulle. Ainoa miinus oli päälle puskeva flunssa. Kurkku oli niin kipeä, ettei pystynyt nielemään kunnolla ja lentokoneen ilmastointi ei parantanut asiaa ollenkaan. Palelin koko reissun, vaikka minulla oli kaksi peittoa päällekkäin. Sai siinä jotenkin nukuttua. Lähinnä tosin koiranunta. Ja katsoin leffankin!

Aamulla oli olo aika hysteerinen. Vieressämme istuva italialainen mies kirosi Intian maan alimpaan rakoon ja sanoi joutuvansa takaisin vielä kuukauden päästä työjuttujen takia. Hänen mielestään oli "bullshittiä" sulkea kännykkä lennon ajaksi, eikä se kiinni kyllä ollutkaan.

Lentokoneesta ei päästy ihan heti ulos, sillä jokin muu kone oli meidän paikallamme ja jouduimme odottamaan sen hinausta pois. Koneesta ulos astuessa ei ihme kyllä ollut kylmä. Viileähkö pikemminkin. Hyppäsimme terminaalibussiin, jonka kuski oli hyvin stereotyyppinen britti, joka ilmoitti täällä olevan lämmin, sillä täksi päiväksi oli luvattu lunta. Päästiin terminaali 3, josta hyppäsimme bussiin, mikä kuljetti terminaali 5. Hullua! Tajuttiin, ettei aikaa olekaan enää kauheasti, ennen kuin Juhon lento lähtee, joten käveltiin portille 24, joka olikin jo auki. Viimeiset haikeat hyvästelyt ja äkkiä pois portilta. Kiitokset aikaerolle, ei jetlagille! Palasin vähän matkaa takaisin, jossa olin nähnyt pianon! Koko kolme kuukautta olen etsinyt pianoa Intiasta ja nyt se löytyy Lontoosta. Soitin yhden ainoan biisin, jonka muistan ulkoa ja menin istumaan ja tappamaan aikaa isompaan aulaan. Vielä 7h lennon lähtöön. Flunssa ei nyt helpota oloa kyllä yhtään!

Luin kirjaa, pelasin läppärillä ja kävelin ympäri terminaalia. Harkitsin syöväni jotain, mutta minulla on liian huono olo siihen. Kuume on varmaan päällä. Palelen mielettömästi. Päädyin laittamaan napit korville ja käpertyä takkiini ja shaaliini. Neljä tuntia vielä. Tai no, kolme ja puoli tuntia. Sitten pääsen porttien sisäpuolella ja olen lähempänä kotia. Enpä olisi ajatellut sitä kaipaavani. Nyt on vain niin huono olo, että kaipaisin kunnon untuvapeittoa ja lämmintä suihkua. Selänkin onnistuin napsauttamaan jotenkin. Jokainen liikahdus sattuu. Voi välilasku, minkä teet!

Torkuin puolitoista tuntia. Saman verran vielä edessä, huoh. Olen niin jäässä, kuin ihminen vain ikinä voi olla. Tärisen. Menee olo melkein eilisen Chennain lentokentän odottelun yli. Onneksi vasta melkein. Eikä yhtään lohduta se, että koneessa on vielä kylmempi. Voi Intian aurinko, missä olet!

Pääsin vihdoin kirjautumaan nettiin ja sain kulutettua aikaa, Luojalle kiitos! Kävelin hetken ympyrää ja tuli lämpimämpikin. Alkaa olo tuntua taas uudelta ihmiseltä melkein. Tai no sanotaan vähän käytetyltä! Kohta aukee portti ja pääsee koneeseen. Seisoin informaatiotaulun alla ja tuijotin lentoja, josta näen mikä on porttini. Paikalle tuli lentokentän opas, (näytti intialaiselta tai sitten päässäni on edelleen paljon Intiaa!), ja naureskeltiin aikamme sitä, kuinka varashälyttimet piippasivat joka kaupassa samaan aikaan! Ensimmäinen ihminen Intian jälkeen, joka kutsui minua 'miss' eikä 'madam'!

Tällä hetkellä top-lista Suomessa:
-Nenäliinat
-Särkylääkkeet
-Lämmin suihku
-Pehmeä sänky ja lämmin peitto
-Kahvi
-Pyjama

Nyt koneeseen ja kohti Suomea!

16 tuntia ihmemaassa

Day 75 - Chennai, Guindy

Heräsin yöllä siihen, että palelin. Oikein tärisin. Hetken päästä oli kuuma. Pyörin tunnin verran sängyssä ja luovutin ja menin suihkuun. Kello oli vasta 340am ja herätys olisi klo 5am. Niinpä makoilin hereillä ja herätin Juhon ja juteltiin aamu. Käveltiin Marinabeachille katsomaan auringonnousua. Alkuun näytti pahasti siltä, että smog estäisi parhaimmat näyt, mutta rantaan päin kävellessä huomasimme, että kyllähän se sieltä pilkahtelee. Heti aamusta oli kauhea tohina. Ihmiset olivat kyykyssä tarpeillaa ympäri katuja, bussit ja riksat kulkivat ja lehmät sekä koirat juoksivat kadulla. Intia herää aikaisin.

Marinabeachilla tilanne oli aivan toinen. Kodittomat nukkuivat rannalla ja kesti ikuisuus kävellä aivan rannan juureen. Aallot löivät voimalla rantaan ja huomasi heti, ettei rantaa ole kyllä uimiseen tehty. Jäi siis Bengalinlahti saavuttamatta!

Käveltiin tutulle kahvikiskalle ja juotiin aamukahvit ja käytiin vielä kiskan kautta ostamassa juotavaa. Edellisiltana tilaamamme riksa odottikin jo guesthousen edessä meitä. Ei muuta kuin rinkat sisälle ja menoksi. 16km lentokentälle riksan kyydissä ei todellakaan ollut miellyttävää, mutta olin niin väsynyt, että puoliksi nukuin sen matkan. Lentokentällä suuntasimme 'international departures'-ovelle, jossa vartija katsoi lippumme ja ilmoitti, että pääsemme sisälle vasta 20.3 eli keskiyöllä. Noh. Hetken pyörittyämme ja kyseltyämme saimme tietää, missä on matkatavaroiden säilytyspaikka. Mitä vielä, tavaroiden säilytys olisi maksanut 100Rs/laukku. Niinpä kävelimme takaisin lentokentälle ja pääsimme sisälle saapuvien lentojen odotusaulaan. Toiseen kerrokseen hissillä kamoinemme ja jäimme istumaan ikkunoiden eteen, josta näkyi kiitoradalle. Tai olisi näkynyt, jollei lasi olisi ollut niin likainen. Ompelin laukkuni kasaan ja tuskallinen 16h odottelu alkoi. Väsytti mielettömästi, mutta minnekään ei miellyttänyt lähteä rinkkojen kanssa seikkailemaan. Vielä, kun muutenkin oli niin rikki joka paikasta. Hysteria alkoi iskeä ja nauraminen alkoi sattua. Vielä 12h ja päästään lähtevien lentojen aulaan, jippii.

Päätettiin kuitenkin lähteä seikkailemaan ja etsimään halvempaa ruokapaikkaa. Lentokentän kaikki ravintolat olivat todella ylihinnoiteltuja. Vietiin siis rinkat säilytykseen ja maksettiin 200Rs siitä lystistä. Kysyttiin riksakyytiä viereiseen kylään, minne on matkaa 2km. Riksakuski ilmoitti summaksi 400Rs! Hypättiin siis bussiin ja sanottiin, että menemme minne vain, minne bussi vie. Päädyttiin Guindyyn. Kaikki intialaiset tuijottivat kuin hullua, kun kaksi länkkäriä roudasi kamojaan siellä päin. Kukaan ei puhunut englantia, edes riksakuskit. Jalkapöytäni on varmaan jälleen murtunut, kiitos rasitusmurtuman, ja jokainen askel oli kuin olisi puukon iskenyt jalkapöydästä läpi. Käveltiin aikamme, tuloksetta. Paikassa oli vain tehtaita ja koulutuskeskuksia. Otettiin riksakyyti ja hän vei meidät pienen kielimuurin jälkeen paikkaan, jossa oli montakin ravintolaa. Helpotus, tosin liian aikainen sellainen. Kaikki ravintolat olivat kiinni tähän aikaan. Jatkettiin siis kävellen jälleen matkaa, yrittäen vähän väliä kysyä tietä epätoivoisesti johonkin, missä on ruokaa. Viimein yksi englantia puhuva 'bisnessmies' neuvoi meidät isoon rakennukseen, joka näytti lähinnä ostoskeskukselta. Sisään mentiin vartioiduista porteista ja tiedot otettiin ylös. Paikka oli jonkinlainen tutkimuskeskus myös. Jokapaikassa pyöri hienosti pukeutuneita intialaisia henkilökortit kaulassa. Päästiin aulan läpi ja isossa hallissa oli ainakin viisi eri ruokapaikkaa. Vihdoin ruokaa! Ja mitä vielä! Vain korttimaksu. Kyllä itketti, myönnetään. Ulos keskuksesta ja takaisin lentokentälle. Söimme siis kalliissa lentokentän ravintolassa. Ruoan jälkeen hain apteekista vahvempia särkylääkkeitä, kun en kunnolla pääse kävelemään, ja menimme takaisin istumaan aiempaan paikkaan. Jos nyt vaikka kahvia ja leffa läppäristä. Vielä 6h ja päästään lähtevien lentojen aulaan. Ja samoilla silmillä mennään.

Koukutuin pelaamaan jotain ihme peliä läppäristä ja aika kului suhteellisen nopeasti. Ei enää väsyttänyt niin paljon, mutta kipeys alkoi tulla läpi. Oli kylmä ja kurkkuun koski. Kahvia vain kiskasta jatkuvasti. Viimein kello tuli 12am ja päästiin lähtöselvitykseen. Olin varautunut viisumisotaan rekisteröintini kanssa, mutta niinpä niin: eihän kukaan edes kysynyt minulta mitään papereita. Naureskelivat vain lävistyksilleni. Nyt lentokoneeseen ja kohti Lontoota. Jos vaikka muutaman tunnin saisi nukuttua.

Hassel, hassel!

Day 74 - Chennai

Heräsin automaattisesti klo 8am, mutta käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Olin koko yön nukkunut huonosti. Painajaiset ovat palanneet. Great. Puettiin päälle ja maksettiin guesthousemme. Ikävä yllätys oli, että check-out olisi klo 715am ja koneemme lähtee vasta klo 04am. Saadaan kyllä tavarat jättää guesthouselle, mutta mitä teemme koko päivän ja yön? Menen taas samoilla silmillä kaksi vuorokautta.

Juhoa ärsytti sitara ja yritti käydä myymässä sitä musiikkikaupassa, mutta pyysivät tulemaan takaisin neljältä. Siispä lähdettiin käymään syömässä Hotel Firdousessa. Kumpaakin otti niin paljon päähän, ettemme puhuneet juuri lainkaan. Kuinka voikaan kaikki ärsyttää niin paljon.

Otettiin ulkopuolelta riksa Pondybazaarille. Liikenne oli kaoottista. Tai no onhan se aina, mutta nyt se oli vieläkin kaoottisempaa. En olisi voinut uskoa kirjoittavani tätä edes. Autot ja skootterit menevät kaikista ohi, kunhan vain mahtuvat. Hetken mentiin riksalla vastaantulevien kaistalla ja poliisi iski edessämme ajavaa skootterikuskia bambukepillä.

Käveltiin Pondybazaarilla jonkin aikaa ja osteltiin viimeiset tuliaiset. Käytiin kahvilla intialaisessa hieman isommassa kahvilassa, mitä ei tyhminä länkkäreinä osattu käyttää. Jatkettiin matkaa riksalla Expressavenuelle, joka oli valtava ostoskeskus! Kuin Forum keskellä Intiaa. Luettiin paikallisesta lehdestä, että Räikkönen oli voittanut jonkun skaban. Hyvä Räikkönen! Käytiin myös paikallisessa 'Prismassa' ostamassa teetä.

Käveltiin aikamme takaisin guesthouselle päin ja törmättiin kahteen suomalaiseen. Siis suomalaiseen Chennaissa! Kaupungissa, missä olemme nähneet viikon aikana ehkä 3 länkkäriä. Okei myönnetään, että tämä on iso kaupunki, mutta siltikin.

Guesthousella levähdettiin hetki ja lähdettiin käymään optikkoliikkeessä hankkimassa lasit minulle. Törmättiin samoihin suomalaisiin ja luvattiin istua iltaa yhdessä. Optikkoliikkeessä sain lasit, jotka sain hakea kahdeksalta illalla. Juho kävi teetättämässä sitaralle kankaisen laukun ja mentiin pakkaamaan kamat valmiiksi huomista varten.

Puoli kahdeksan aikaan suomalaiset koputtelivat oveemme. Ja lähdimme syömään. Hain optikkoliikkeestä lasini ja käytiin syömässä. Väsymys alkoi painaa, joten kävimme vielä yhdet mehut juomassa vieressä olevassa kiskassa. Nähtiin uusi liikenneonnettomuuskin. Neljä intialaista miestä saman moottoripyörän kyydissä tuli nurkan takaa ja kaatui kyljelleen. Yhden jalka jäi pyörän alle, eikä hän pystynyt astumaan sillä. Hetken mietin jo, pitäisikö olla "taas" hoitaja ja käydä kysymässä tarvitaanko apua, mutta tilanne oli muutenkin niin säätöä, että päätin antaa olla. Niinpä guesthouselle ja unta palloon, mitä ei loppujen lopuksi sitten tullutkaan niin helposti. Päädyttiin katsomaan intia-tvstä wild things 2. Näin viimeinen virallinen ilta Chennaissa.

Life of Pi-jalanjäljillä

Day 73 - Chennai - Pondicherry

Herätyskello soi klo 5am,  mutta päädyttiin sulkemaan se. Ei saatu kummatkaan nukuttua kovin hyvin ja niinpä päädyttiin nukkumaan vielä muutama tunti. Klo 8am soi kello ja sitten väkipakolla ylös. Käytiin juomassa kahvit ja hypättiin bussiin. Pääbussiasema oliin kauempana kuin luultiin. Lonely Planet väittää paikkaa sekavaksi, mutta ei se sitä ole. Pitäisi kirjoittaa uudestaan koko lounari. Kaikki puhelinnumerot ja hinnatkin ovat jo vaihtuneet.  Löydettiin bussi Pondicherryyn tai niin kuin paikalliset sanovat: "Pondy." nyt 3,5h bussissa.

Kun maisemat pyyhältää ohi, on hauska huomata, että kaiteisiin/seiniin maalatuttujen kasvojen silmät, on melkein kokonaan raaputettu pois. Pelottavaa. Nähtiin myös eläintarha matkalla. Jos sinne kävisi tie huomenna.

Saavuttiin Pondycherryyn. Ensivaikutelma oli, kuin mikä tahansa muukin kylä. Otettiin riksa bussiaseman läheltä pondyn Notre Damelle ja käveltiin siitä rantaan. Ajateltiin, että intialaiset tulevat varmaan lomalle "pikku-Eurooppaan" Pondyyn. Kadut olivat puhtaita ja kaupunki oli aivan täynnä länkkäreitä. Oltiin kummatkin aika väsyneitä, joten mentiin syömään suhteelliseen kalliiseen ravintolaan. Juhon kanasalaatissa ei ollut salaattia ollenkaan, mutta kyllä se täytti.

Käveltiin rannalle ja katsottiin muutama yleinen nähtävyys, mm. Gandhin patsas, (ihan kuin niitä ei muuten täällä näkyisi.) käytiin juomassa masala chait, ei niin hyvät sellaiset, ja syötiin jätskiä rannalla. Lounarista bongattiin markettipaikka ja lähdettiin sinne päin kävelemään. Vieressä seisonut riksakuski turhautui, kun emme tulleet kyytiin: "always walking, why walking? Walking,walking,walking!" Tarkoitus oli kävellä puiston läpi, mutta emme päässeet, sillä portit oli lukittu. Niinpä teitä myöden marketeille.

Marketit olivat kuin mitkä muutkin Mapusan tai Bangaloren marketit. Kauppoja kauppojen vieressä. Olisi sieltä kai jotain löytänyt, jos olisi jaksanut etsiä, mutta kuumuus pakotti eteenpäin. Aamulla ennen kymmentä oli jo +30. Niinpä riksa bussiasemalle ja Chennaihin menevään bussiin. Matkalla nähtiin myös pommiryhmän auto. Onkohan jotain tapahtunut?

Bussissa alkoi mieletön rähinä. Alkuun lapsi alkoi huutaa ja sitten puolet intialaisiata ryntäsi bussin etuosaan. Kaikki huusivat poliisia ja kun päästiin eteenpäin, painoi bussikuski kaasun pohjaan. Näin paikallisbusseissa.

Yritin nukkua. Eihän tästä mitään tule. Jokaisesta pompusta pompahdan 3m ilmaan ja herään siihen. How lovely.

Ajettiin jonkinlaisen mellakan läpi. Katu oli täynnä ihmisiä ja yksi isokokoinen intialainen mies kävi bussissaa katsomassa, ennen kuin päästi ketään sisään. Hämärää. Erittäin. Bussiin lappasi muutama ihminen lisää ja yksi seisoi kyydissä muutaman minuutin. Sanasotaa käytiin kiivaasti. Sitten lähdimme taas jatkaman. En tiedä, mitä tapahtui. Bussimatka kesti odotettua kauemmin ja oltiin vasta 10pm takaisin Chennaissa. Seikkailtiin Chennain bussiasemalla tovi ja etsittiin oikeaa bussia. Hypättiin lennostakin yhden bussin kyytiin, mutta se ei enää liikennöinytkään. Viimein oikeaan bussiin kohti Triplicanea. Bussi oli tupaten täynnä ja matka kesti pienen ikuisuuden. Oltiin kummatkin väsyneitä ja jokainen paikka rikki ja Juho oli lisäksi kipeä. Ei hirveän hilpeä reissu ollut. Niinpä guesthouselle suihkuun ja suoraan nukkumaan.

"ei toi varmaan kauhean kallis paikka oo!"maharadza ovella...

Day 72 - Chennai

Pondicherry jää tänään välistä, kun herättiin niin myöhään. Herättiin kuitenkin suht aamulla kymmenen jälkeen ja tilattiin chait huoneeseen. Aurinko paistoi, mutta tavallaan väsytti vielä. Vaatteet päälle, hiukset rullalle ja tien päälle taas. Saatiin respasta ohjeet, miten löytää bussiasemalle ja sinne päin kävi matka. Käytiin hienon näköisessä hotellissa syömässä, verensokeri oli kummaltakin laskenut mielettömästi. Ajateltiin, ettei paikka voi olla kauhean kallis mutta a/c ja maharazda avaamassa oven. Hups.

Hypättiin vauhdista bussiin, mikä vei meidät basaarialueelle. Lisää kauppoja kauppojen perään, mutta halvempaa kuin yksittäisissa keskuksissa. Aikamme käveltyämmee todettiin, että lähdetään jo Triplicaneen päin, kun on niin kuuma. Sain jonkinasteisen lämpöhalvauksen ja aikamme seikkailtuamme, päästiin takaisin guesthouseen. kävin pikasuihkussa ja nukahdin.

Heräsin siihen, että Juho ilmoitti menevänsä kauppaan. Pakko kai yrittää nukkua. Jos huomenna se auringonnousu!

Teurastomoita ja kookospähkinöitä

Day 71 - Chennai

Herättiin yhdentoista aikaan ja käytiin kahvilla teetuvassa. Päämäärää ei ollut, mutta päätetttiin lähteä keskustaa katsomaan. Taisteltiin muutamasta riksakyydistä ja saatiin halpa kyyti, jonka kyytiin hypättiin.

Teurastamoiden haju alkaa etoa. Varsinkin, kun niiden edessä on ämpäreittäin kanojen päitä. Ei se näky vaan se haju.

Käveltiin elephantgaten kohdilla pienillä kaduilla. Joka paikassa oli pieniä kojuja kojujen jälkeen. Uutta nähtävää olisi kiva saada, ihan vain senkin takia, että jalat alkavat olla jo aika rikki. Olkapää myös.

Tultiin syömään Ravi Mehra's Delhi Hoteliin. Tilattiin puoliksi thali ja siinä oli kyllä syötävää kerrakseen. Juho meinasi oksentaa korianterimaidosta. Kaikkea ne täällä tarjoaakin. Käsienpesu sitruunavedessä, suunraikastimet suuhun ja takaisin kuumuuteen.

Yritettiin saada polkupyöräriksaa, mutta se ei vienyt niin pitkälle. Sitten yritettiin bussia, mutta ei tiedetty, mistä lähtee oma bussimme. Päädyttiin siis taas riksaan. Käytiin kyselemässä vuokrattavia pyöriä, mutta täällä vain myydään tai ostetaan. Niinpä vaatteiden pesu ja välikuolema guesthousella. Huomenna ajateltiin katsella auringonnousua ja sitten kohti Pondicherryä!

Juho lähti käymään nettikahvilassa ja itse löhösin sängyssä. Kun Juho tuli takaisin, yritettiin rikkoa kookospähkinää shishan hiileksi. Masentava yritystän se oli. Ei niinkään sen rikkominen vaan polttaminen. Lähdin käymään nettikahvilassa itsekin ja ostettiin vähän intialaisia karkkeja. Ärsyttävää, kun ei shisha toimi, mutta tällä on mentävä.

Nyt nukkumaan ja aamulla auringonnousu.

"Ei me nyt mihinkään vitun Intiaan lähetä!"

Day 70 - Chennai

Käytiin vielä illalla kävelemässä. Ei sellaisilla kaduilla, minne länkkäri välttämättä suuntaisi. Nähtiin iso rakennus, jota kukaan ei olluy hetkeen käyttänyt ja portit olivat kiinni. Kyltti portissa kertoi kaiken: super multispecial hospital! Täällä ei kannata sinne joutua! Ambulansseja täällä kyllä pörrää kiitettävästi. Melkein enemmän, kuin muualla Intiassa.

Unohdin kertoa eilisen hautajaisista, mitkä nähtiin! Kapealla tiellä tuli ensin vastaan armoton määrä ihmisiä ja rummunsoitto kaikui ilmassa. Sitten huomasimme etummaisten ihmisten tanssivan. Juho tanssahteli mukana ja miehet riemastuivat tästä vielä enemmän. Saattueen perässä tuli ruumisauto, jonka sisällä oli ruumisarkku ja arkun kansi oli auki. Arkkuun heiteltiin rahaa vainajan päälle. Oli kovatkin "monttubileet" selvästi.

Heräämisen jälkeen suihku ja ulos! Käveltiin Marinabeachille, mutta päädyttiinkin lopulta ottamaan riksa Georgetowniin. Matkalla oli mellakka. Koulun pihan portit oli suljettu isoilla kettingeillä ja poliiseja oli mielettömästi. Kysyttiin riksakuskilta, mitä täällä tapahtuu ja hän vastasi, että koululaisille lahjoitetaan kaikille ilmaiset läppärit. Mitä ihmettä? Saavuttiin Georgetowniin. Kauppoja kauppojen perään, mutta ei mitään turistimestoja. Hindutemppeleitä joka kulman takana ja välillä moskeijoiden melu kaikui takana tai edessä. Lehmät ovat täällä isoja "nandeja" eli pyhiä lehmiä. Niillä on valtavat sarvet ja ne on kaikki kytketty kiinni tienvarsiin. Välillä ne vetävät vaunuja, joiden päälle on ladottu valtavia rautakankia tai muuta roipetta. Nähtiin myös paikallinen teurastamo. Voin kertoa, että tämän reissun jälkeen olen enemmän vegaani, kuin koskaan aiemmin. Hyi hittolainen! Ihmisillä oli kyllä hauskaa, kun Juho otti kuvia teurastamosta. Ainiin ja astuin lehmänläjään kauniisti läsähtäen! Suomessa otan tunnin suihkun ja harjaan itseni juuriharjalla puhtaaksi!

Intialaiset ovat todella mukavia. Kaikki hymyilevät ja huutelevat 'hyvää päivää'. Tulee jonkinasteinen kulttuurishokki, kun tulee Suomeen ja suurin osa ihmisistä vain tuijottaa ja murjottaa. Jään todellakin kaipaamaan intialaisia.

Otettiin riksa takaisin Triplicaneen, missä guesthousemme on ja käytiin syömässä. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Osaankohan enää syödä haarukalla ja veitsellä? Täällä kun kaikki mätetään suuhun sormilla. Nyt välikuolema guesthousen viileydessä ja sitten jatketaan paikkaan X!

Päätettiin lähteä vielä kävelemään kolmion mallinen reitti. Noh, kartta ei ollut ihan päivittynyt tai sitten päämme ei ollut päivittynyt, joten seikkailtiin ympäriinsä, kunnes mentiin istumaan ilmastoituun baariin. Noustiin portaat toiseen kerrokseen ja päädyttiin huoneeseen, mikä ehkä joskus oli ollut baari. Vanha biljardipöytä oli enää jäljellä. Vieressä oli ovi, jossa luki "members only." ovesta sisälle! Intialaisten kansoittama baari, jossa kaikki tuijottivat. Tilattiin juomat ja huomasin baaritiskillä lapun, jossa ilmoitettiin, että ei-jäsenien pitää maksaa ylimääräistä. Kysyttiin asiasta ja saatiin vastaukseksi indian headnod. Selvä. Hetken päästä tarjoilija toi myös snackseja pöytään. Tilasimme laskun, jossa loppujen lopuksi oli vain 50Rs käymismaksua. Positiivista! Eikun takaisin tienpäälle spriten voimin!

Matka jatkui kuumassa ilmassa. Käväistiin krikettikentän laidalla ihmettelemässä krikettiä pelaavia poikia. Yksi intialainen antoi Juholle polkupyörän ja pyysi ajamaan ympäri. Teki melkein mieli mennä mukaan pelaamaan. Mitähän siitäkin olisi jätkät ajatelleet, kun länkkärityttö olisi pelannut krikettiä! Käväistiin myös st. George- kirkon pihalla ja hautausmaalla. Hautausmaa oli täynnä poliisipartioita. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Käytiin submarine-nimisessä baarissa. Alkoholijuomat ovat kalliita täällä, joten limulinjalla mentiin. Istuttiin pöydässä ja Juho tokaisi: "joku aamu pitää mennä Marinabeachille katsomaan auringonnousua-!" hetken hiljaisuus ja kummatkin tokaisevat samaan ääneen: "mut ei huomenna!" Totaalinen hajoaminen.

Lähdettyämme baarista, näimme ihan pienen koiranpennun tienvarressa. Juuri ja juuri 3vko vanhan! Mies nappasi sen käteensä ja ojensi syliini. Ainakin koira oli veg-biryania syönyt hyvin. Oli kävelevä tankki! Matkalla guesthouselle käytiin vielä optikkoliikkeessä ja sain ilokseni kuulla, että teetetyt lasit tulevat maksamaan korkeitaan 1000Rs. Helpotus. Huomenna siis kohti näöntarkastusta ja lasien miettimistä.

Käytiin suihkussa ja makoiltiin hetki. Päätin lähteä kysymään respasta, mistä voisi ostaa hiiliä. Pudisteli päätään, mutta vieressä oleva muslimilainen mies sanoi, että 'cornershopista' voisi löytyä. Mies oli myös asunut 2vuotta Venäjällä. Niinpä sinne. Ei tietenkään löydetty hiiliä,mutta riksakuskit tarjosivat innolla pilveä. Kieltäydyttyämme miljoona kertaa, he lupasivat viedä meidän paikkaan, mistä saamme hiiliä. Sanoimme, ettemme maksa, jos emme saa hiiliä. Ajettiin ympäri kaupunkia ja joka paikassa oli kuulemma poliisiratsia käynyt. Palattiin siis tyhjin käsin guesthousen pihalle. Riksakuski vaati 300Rs ja väittelimme ja selitimme miten oli sovittu. Mies huitaisi kättään ja lähti. Me taas kävimme juomassa chait katukahvilassa ja kiskalla ostamassa suklaata. Törmäsimme myös poikaporukkaan, joka lupasi hankkia huomiseksi hiiliä. Katsoo, miten onnistuu!

Nyt musiikkia ja oleskelua ja sitten unta. Päivät alkavat lyhentyä...

Uneton yö ja jalkakrampit

Day 69 - Chennai

En saa unta. Olemme jossain välillä Bangalore - Chennai. Vieressä on toinen bussi, jonka kyljessä lukee "sleep like a baby." Juho nukkuu. Itse herään joka ikiseen töyssyyn ja unilääkkeet on tietenkin bussin tavaratilassa. Vessahätäkin tavallaan on, mutta enköhän vielä sen 5h pärjää.

Tuntuu, etten ole ajatellut mitään. Tai sitten olen ajatellut paljon asioita. Suomi tulee silti aika puskan takaa, vaikka sinne päätinkin palata. Olen monelta kuullut vain moitetta siitä, että tulen takaisin. Kuinka heitä ahdistaa takaisintuloni. Mitä voin itse tehdä? Olla tulematta takaisin? Jäädä asumaan Intiaan? Olla ottamatta yhteyttä entisiin ystäviini ja alkaa rakentamaan tyhjän päälle? En tiedä. Sattuu ajatus siitä, että pois lähtöni oli muille helpotus. Oli hyvä, kun lähdin. Miksi sitten tulen takaisin? Mitä siitä itse saan? Toivottavasti enemmän, kuin pystyn nyt visuoimaan.

Bussi lähti liikkeelle taas. En jaksa enää katsoa ohikiitäviä valoja ja pimeyttä. Haluaisin vain laittaa silmät kiinni ja nukkua. Harkitsin jo käpertyväni lattialle nukkumaan, mutta ties mitä mönkijöitä sielläkin menee. Takapenkkiäkään bussissa ei ole, vaikka se tyhjä varmasti olisikin. Meidän lisäksi bussissa on ehkä kuusi ihmistä kuskin lisäksi.

Löysin biisin, mikä kuvastaa itseäni tällä hetkellä ehkä parhaiten. Soitin sen jo Juhollekin, koska... Niin. Se olen minä. Sanasta sanaan. Irina - koko kuva. Nyt uppoudun ajatuksiini, kuuntelen musiinkia ja itken. Aamu näyttää kohta kirkkaammalta.

Saavuttiin puoli seitsemän aikaan Chennaihin. Napattiin rinkat bussin tavaratilasta ja ne olivat aivan mustassa tomussa, kiva! Varmaan kymmenen riksakuskia pyöri taas ympärillä, joista ensimmäinen nappasi Juhon sitaran ja lähti kävelemään riksalleen. Pyysi 200Rs reissusta guesthouselle ja kun kieltäydyttiin, lähti pois. Oltiin pakkaamassa kamoja toiseen riksaan, kun samainen mies ajoi rinkkaani päin riksallaan! Nyt on mustelma kyljessä. Idiootti.

Päästiin guesthouselle ja saatiin ihan ok huone. Jalanjälkimallinen wc tosin, mutta muuten ihan jees. Ostettiin chait ja mentiin melkein samantien nukkumaan. Vähän verotti edellinen yö.

Lähdettiin kävelemään ympäri Chennaita puoli kahden jälkeen. Käytiin juomassa kahvit nurkan takana olevassa intialaisessa kahvilassa ja jatkettiin matkaa Marinabeachille. Isoin ranta, mitä olen koko reissun aikana nähnyt! Kaikkialla oli todella siistiä. Käveltiin rannan viertä kulkevaa asvaltoitua tietä ja hetkem päästä kaksi intialaista nuorta tyttöä alkoi huudella perään. Kun saivat meidät kiinni, tarttui toinen tytöistä Juhoa kädestä ja tokaisi: "marry me!" pienen hämmennyksen jälkeen tytöt kovaa vauhtia selittivät, että Juhon on naitava tyttö ja kun Juho selitti hänellä olevan jo tyttöystävä, kertoi tyttö voivansa olla toinen vaimo. Minulle tarjottiin toista miestä. Loppujen lopuksi päädyttiin kuviin ja otettiin kuvia ja jatkettiin 10min nauraen matkaa eteenpäin. Incredible India, jälleen kerran!

Seikkailtiin syvemmälle kaupungin sykkeeseen. Lehmiä ei enää ollut niin paljoa, mutta liikenne oli sitäkin kaoottisempaa. Riksoja pyyhältää joka paikasta, samoin polkupyöriä. Käytiin länkkäritasoisessa kaupassa ja löydettiin mielettömän kokoinen ostoskeskus! Sinne siis! Kulttuurishokki: oli kuin olisi Leppävaaran Sellossa seisonut! Alakerrassa oli pieni mäkkäri, jossa myytiin pelkkää jätskiä ja hissien vieressä oli taulu, jossa kehoitettiin olemaan käyttämättä hissejä, sillä ne eivät välttämättä toimi. Käytiin yläkerrassa syömässä KFC:ssä ja kerättiin kyllä katseita. Takaisin siis turvalliseen intialaiseen menoon kadulle. Tienvarsien kojuissa myytiin kaikkea jännää, mm. kuivatettuja lehmänläjiä. Eksyimme hieman hienommallekin alueelle, missä vastaan tuli mies weimarinseisojan kanssa. Rotukoira hihnassa intialaisen kanssa!

Vastaan tulevat ihmiset olivat osaltaan aika pelottavia. Muslimeja on Chennain väestöstä sen verran, että kadulla kävelee jatkuvasti vastaan tummiin kaapuihin pukeutuneita naisia, joiden silmät vain näkyvät. Kuumottavaa. Samoin hindutemppeleitä on joka paikassa.

Oltiin kummatkin niin väsyneitä vielä edellisestä yöstä, että suunnattiin takaisin guesthouselle, pestiin pyykkiä ja siirsin kuvat koneelle. Huomenna jatketaan sitten pohjoisempaan Chennaita!

Bengaluru, kirjaimellisesti

Day 68 - Bangalore

Yö meni miten meni. Muuten oli ihan hyvä nukkua, mutta polvet alkoivat särkeä kovalla sängyllä. Yöllä oli kylmä, mutta ei niin kylmä kuin Hampista tullessa. Vieressä nukkuva intialainen pariskunta avasi ikkunan jossain välissä aamua ja alkoi vetää. Minä kääriydyin hippipeittoon. Näkyipä aamulla erikoinen näkykin: elefantteja rekan lavalla! Kai niitä noinkin voi kuljettaa.

Puoli kuudelta ensimmäinen chai-mies tuli huutamaan korvaan: "chai,chai,chai!" tilattiin chaita ja aamiaista, mikä näytti enemmän koiran oksennukselta kuin ruualta, mutta ainakin se nosti verensokeria. Minusta on myös virallisesti tullut intialainen! Heitän hyvin intialaisittain roskat ulos junan ikkunasta! Vielä 3h ja saavutaan Bangaloreen.

Nukahdin hetkeksi ja herätessä olo oli hyvin pöhnäinen. "transut" tuli taas kerjäämään rahaa, samoin muutama muu kerjäläinen. Tällä matkalla on myyty kyllä vaikka minkälaista syötävää aina snackseista ihan ruokaan. Kahvi oli kyllä hyvää, pitää myöntää.

Ensimmäinen mielikuva, kun astui Bangaloren juna-asemalle oli: "täällä on roskiksia!" käytiin kysymässä juna-aseman vierestä hotellia, mutta se oli liian kallis. Otettiin siis paikallisbussi päälinja-autoasemalle ja käveltiin siellä stouttien johdattamana ympyrää. Oli kuuma ja joka paikkaa särki rinkan kantaminen ja kirosin kovaan ääneen suomeksi kaiken, minkä osasin. Käytiin ostamassa liput Chennaihin täksi illaksi. Päätettiin, ettei jäädä Bangaloreen, koska kaikki täällä maksaa niin paljon, eikä näkemistä juurikaan ole. Saatiin liput klo 9pm lähtevään bussiin ja päätettiin lähteä kaupunkia katsomaan. Jätettiin rinkat säilytykseen Bangaloren juna-asemalle ja kevyemmällä mielellä kohti kaupungin keskustaa.

Käveltiin sinne minne nenä näytti ja tuli taas koettua pala "oikeaa" Intiaa. Kauppoja oli laita laidassa ja teillä oli isoja lehmiä. Siis oikeasti isoja. Lisään myöhemmin kuvan. Jäi kyllä Goan lehmät terrierin kokoiseksi rinnalla. Lehmien vasikat olivat myös pehmoisia ja pörröisiä. Niillä oli pitkät karvat. Nähtiin monta moskeijaa ja kirkkoa ja eksyttiin marketille, tällä kertaa kunnon intialaiselle marketille. Maisteltiin kaikkea, mm. todella outoa hedelmää, mikä aluksi maistui mehukkaalta, mutta imi lopuksi kaiken nesteen suusta. Yh! Yksi kauppias heitti Juholle munakoison ja naurahti, kun hän sai kopin! Liikkeissä myytiin myös akvaariokaloja, jotka "uivat" muovipussien sisällä akvaarioissa, jotta eivät tappelisi keskenään. Samoin kadulla myytiin puluja! Olin sitonut vaaleat hiukseni huivini sisään, mutta silti sain paljon ihmetystä aikaan. Lävistyksiä hämmästeltiin, samoin tatuointeja. Positiivisella tavalla tosin. Ostettiin markkinoilta suitsukkeita, keksejä ja hyvää kahvia. Intiassa olen juonut elämäni parasta kahvia. Käytiin syömässä läheisessä intialaisessa ravintolassa ja juotiin lisää chaita ja kahvia. Ostin kipugeeliä apteekista olkapäähäni, (onnistuin muljauttamaan sen pois paikaltaan), ja lähdettiin kohti bussiasemaa. Vastaan käveli mies, joka pyysi neljää rupiaa bussiin, sillä hänellä ei ollut rahaa niin paljoa mennä sairaalaan. Kysyin, miksi hänen tarvitsee mennä sairaalaan ja hän vastasi, että hänen sydämessään on jotain vikaa. Annoin 4rupiaa. Yleensä en anna, mutta I feel that. Mentiin bussiaseman viereen juomaan lisää kahvia ja chaita. Pelattiin Juhon kanssa korttia ja kolmesta pöydästä oli hetken päästä lauma intialaisia tuijottamassa peliämme. Hyvin outoa!

Saatiin varattua myöa guesthouse itsellemme Chennaista. Tullaan kuitenkin aamulla klo 4am Chennaihin ja sieltä pitäisi suunnistaa eteenpäin. Toivottavasti bussissa pystyy nukkua.

Juho etsi vessaa ikuisuuden ja lopulta intialainen maksoi sen Juholle. Halusi, että otetaan hänestä kuva ja päädyttiin kaikki kuvaan. Miehet jatkoivat Mumbaihin. Hypättiin omaan bussiimme kaikkine tavaroimme ja oltiin juuri päästy asettumaan, kunnes kuski huusi, että kaikkien pitää poistua ja nyt on bussin vaihto. Oltiin vähän "häh?" ja hypättiin tavaroinemme ulos. Toinen varsinainen bussi lähtee vasta tunnin päästä. Tätähän meille ei kerrottu. Kivat tästä! No ainakin saatiin sipsejä, kitkattia ja spritea! Tällä eletään.

Vihdoin oikea bussi. Kuski näyttää ihan Ravilta, lue: ei hyvä! Nosti laukut taakse ja pyysi rahaa, koska oli herrasmies. Huokaus. Noh, 20Rs. Kunhan elossa päästään perille. Nyt kohti Chennaita ja yritän saada nukuttua! Toivotonta. Aamulla klo 6am perillä. Toivottavasti...

Lähtemisen haikeus

Day 67 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji, Vasco Da Gama

Heräsin suht pirteänä klo 11am. Nousin ylös, tein aamiaista ja pakkasin loput tavarat. Viimeiset ruuanlaitot guesthousella aiheutti vähän haikeutta. Nappasin läppärin ja mentiin istumaan Oasikseen tappamaan aikaa. Kohta pitäisi käydä vielä Arupilla ja kaupassa ja sitten palauttamassa pyörä.

Käväistiin Arupilla, mutta hän varmaankin nukkui. Vain Nick nukkui baarin lattialla ja silittelin sitä hetken. Käytiin kaupassa ostamassa hammastahnaa ja deodoranttia. On kyllä hyvin intialainen tuoksu, mutta eiköhän se pariksi viikoksi kelpaa! Käväisin palauttamassa pyörän. Påresh lupasi laitella spostia. Viimeinen fiilistelytauko Omissa. Omistaja oli todella mukava ja ruoka oli hyvää niinkuin aina. Pyörittiin vielä hippikauppoja läpi ja kävin guesthousella pitkässä suihkussa. Sitten kamat kasaan, hiukset rullalle ja kohti bussiasemaa.

Mummo oli todella mukava ja otti Luckyn pihalle kiinni. Tavallaan on haikea olo, kun ajattelee tuota pientä otusta, jonka kanssa tuli vietettyä niin paljon aikaa. Onhan se ihan eri asia, kun koira pyörii koko ajan mukana skootterissa, bussissa ja junassa, kuin se olisi vain kotikoirana. Luckylla on kuitenkin nyt hyvä olla Anjunalla.

Rinkka painoi ja bussiin nousu oli tuskaa. Bussista lähtö Mapusassa vieläkin tuskempaa. Mapusassa nopea vaihto Panajin bussiin. Panajissa ostin bussiliput expressbussiin. Luukulla oli kauhea hälinä ja ihmiset heittelivät rahaa luukulle huutaen kilpaa: "vasco,vasco!" Viimein sain liput ja sitten Panajin bussiin kohti Vascoa. Bussi oli täynnä ja Juho seisoi osan matkaa. Oli kuitenkin miellyttävää matkustaa, sillä oli viileä! Tästä eteenpäin matkataan vain iltaisin. Hartiat huutavat jo nyt Hoosiannaa!

Vascossa keskellä "puistoa" oli menossa jonkinlainen jumalanpalvelus. Sain käteeni lapun, jossa selitettiin ihmisten etsivän jatkuvasti rauhaa. Tiedä häntä. Käveltiin istumaan The Temptationiin ja tilattiin chaita ja leivät. Tässä on oikein mukava istua ja katsella Vascon iltaelämää. Vaikkakin yksi rahaa kerjäävä mies tuli ja nappasi minua nilkasta kiinni. Siedätyshoitoa

Tuntuu tavallaan siltä, kuin olisi jättänyt kodin taakse. Kun lähdin ajattelin, ettei Suomi ole minulle niin tärkeä juttu, mutta loppujen lopuksi en ehkä kaipaa Suomea, vaan asioita siellä. Sanoin lähteväni Intiaan etsimään itseäni. Uskoin sen vievän vuoden ja mahdollisesti enemmänkin, mutta olin väärässä. Nyt olen hyvin lähellä itseäni. Enää muutama korjausliike ja olen ehjä oma itseni. Silti tulen takaisin Suomeen nyt hymyillen ja pää pystyssä. Olen rohkeampi, avoimempi ja viisaampi, mutta samalla ehkä myös hieman rikkinäisempi. Joskus on vain lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle.

Käytiin läheisellä kiskalla ostamassa pari intialaista makeista ja juotavaa. Pienessä kiskassa oli varmaan kuusi miestä, joista kaikki tuijottivat minua suu leveässä virneessä. Kyselivät lävistyksistä ja tatuoinneista ja loppuun kysyivät, olenko Juhon tyttöystävä. Olipas nyrpeä ilme jätkillä tämän jälkeen!

Saatiin onneksi paikat sleeperissä sivusta, jossa on kivempi istua. Sängyt on ehkä pikkasen pienemmät, mutta muuten mukavammat. Oltiin jo innoissamme, kun istuttiin yksin tässä välikössä, mutta sitten viereen tuli päriseviä intialaisia nuoria. Noh. Unilääkkeet naamaan ja unta. Aamulla ollaan Bangaloressa.

Ps. Päätin sittenkin ladata muutaman rupian vielä credittiä liittymään, niin pystyn datalla päivittämään aina blogia! Joten en hiljene!

Chaita ja teatterihuveja

Day 66 - Anjuna, Vagator, Mapusa

Heräsin klo 130pm. Taaa koko päivä meni melkein hukkaan, kun nukkui niin pitkään. Toisaalta ihan hyvä, koska kerrankin nukuin hyvin. Ei tehty itse aamupalaa, koska Ravi oli kokkaamassa. Niinpä käytiin brunssilla Oasiksessa. Oasiksen jälkeen mentiin guesthouselle ja siivottiin ja pakattiin kaikki loput kamat. Pestiin pyykkiä mielettömästi ja lopulta kämppä näytti siltä, että ollaan oikeasti lähdössä. Haikeus.

Kello alkoi tulla jo viisi, joten napattiin shisha mukaan ja vietiin se Arupille lahjaksi. Suomeen en sitä mukanani lähde raahaamaan. Sovittiin samalla Arupin kanssa, että nähdään rannalla illalla. Tarkoitus olisi juhlia läksäreitä nuotion, hyvän musiikin ja shishan voimin!

Skootterin keula kohti Mapusaa ja teatteria. Teatteri oli, noh, ainakin mielenkiintoinen jos ei muuta. Intialaiset nauroivat, kun länkkärit tulivat istumaan konkaninkieliseen näytelmään. Yksi mies piti kalkkunaääntä enkä enää kestänyt! Voi sitä hekotuksen määrää!

Tultiin takaisin Anjunalle ja Juho rupesi tekemään ruokaa. Itse kirjoitin pääsykoetehtävät valmiiksi ja lähdin istumaan Sound Of Wavesiin nettiin, että saan lähetettyä ne Essille, joka lähettää ne edelleen yliopistolle. Mitä vielä! En saanut enää auki hakusivua, jossa yliopistohakuni oli! Niinpä spostia ko. taholle ja nyt odottelen. Stressaa!

Syötiin ja käytiin vielä viimeisiä bensoja ajelemassa pois. Nähtiin Påresh ja hän pyysi spostiosoitettani, että voidaan olla yhteydessä. Kävin ostamassa pullon portviiniä (100Rs) ja sitten kohti rantaa. Lucky leikki Hippiesin pennun kanssa ja aallot löivät korkealle! Pari kertaa piti hypätä alta pois, ettei kastu!

Loppujen lopuksi vain istuttiin ja poltettiin vesipiippua rannalla. Alkoi väsyttää ja niinpä mentiin suoraan nukkumaan.

Blogin hetkellinen pysähtyminen

Tänään alkaa reissu kohti Bangalorea ja Bangaloresta edelleen kohti Chennaita. Blogipäivityksiä en tiedä, kuinka tiheään pystyn lisäämään, mutta hengissä olen, no worries!

Auringonlasku Anjunalla

Viimeinen rantapäivä Goalla

Day 65 - Anjuna, Morjim

Heräsin ensimmäisen kerran 1039am kun koira repi makuupussia päältä. Seuraavan kerran heräsinkin sitten vasta 1pm, hups. Päivä on yhtä kuuma, kuin muutkin. Toisin sanoen: sulan! Päätettiin lähteä siis rannalle. Viimeistä kertaa Goalla.

Morjimille siis skootterin keula. Merivesi oli länpimämpää kuin koskaan aiemmin. En varmaan kesällä mene lähellekään Suomen vesistöjä, kun vesi on niin kylmää!

Lähdettiin ajamaan takaisin ja pakkasin rinkan. Ahdistus. Ei mahdu kamat kyllä millään mukaan! No, jätän puolet olemassaolevista vaatteistani Intiaan. Hetkellisen kettuuntumisen jälkeen lähdettiin ikävillä mielillä tappelemaan guesthousen omistajan kanssa. Katsotaan, kuinka tämäkin päättyy.

Felix ei ollut iloinen kun ilmoitettiin, ettemme aio maksaa koko kuukautta. Väännettiin asiasta varmaan tunnin verran ja lopulta maksettiin vähän yli puoli kuukautta. Tultiin takaisin guesthouselle. Olo oli hirveä. Kauhea paineen tuntu. Niinpä maksettiin loppukin koko kuukaudesta. Ihan vain saadaksemme hermomme tasaantumaan. Ei kyllä vieläkään ole hyvä olo. Ehkä tämä tästä aikanaan. 

Nyt lettuja ja shisha. Huomenna viimeinen päivä Goalla.

Itkisin jos ei naurattaisi niin paljon.

Day 64 - Anjuna, Mapusa, Panaji

Lähdettiin yöllä vielä kävelemään ympäri Pohjois-Anjunaa. Oli sähkökatkos eikä ulos astuessa nähnyt yhtään mitään. Täysin säkkipimeää. Törmäsin melkein porttiin mennessäni.

Aamulla kello soi klo 8am. Torkutin tunnin eteenpäin ja siitä edelleen tunnin, kunnes viimein ylös ja kohti internetkahvilaa tulostamaan lentolippuja viisumiani varten. Eikä mitä, sähköt poikki. Niinpä Mapusaan ja siellä metsästämään internetkahvilaa. Kun viimein sellainen löydettiin, ei kone toiminut. Koneen vaihdon jälkeen ei tulostimessa ollut paperia ja kun sinne viimein sitä sai, ei se toiminut. Intialainen nuori mies sääti tulostimen kanssa ja saatiin liput ulos. Käytiin ostamassa juotavaa ennen bussiin nousua. Ensimmäinen bussi oli tupaten täynnä, joten päätettiin etsiä toinen bussi. Bussissa minulle tuli mielettömän huono olo. Oksetti tajuttomasti ja yritin vain keskittyä bussin kylkeen.

Panajissa napattiin riksa bussiasemalta, kun oli jo valmiiksi niin kiire. Ja sitten alkoi viisumitappelu. Alkuun mies tiskin takana sanoi, että asiaani hoitanut mies tulee kohta. Kun mies viimein saapui hän sanoi, että meidän olisi pitänyt tulla aiemmin. Sanoin, että meidän piti tulla klo 10-2 välillä ja tässä nyt olen. Lisää ulkona odottelua ja viimein pääsin maksamaan rekisteröintini 200Rs. Kun kysyin, oliko tämä tässä, mies naurahti ja sanoi, ettei todellakaan. Ihmettelivät kirjoittamaani kirjettä ja sanoivat, että heidän pitää puhua pomollensa. Odottelin taas ulkona muutaman minuutin ja mies pyysi minut sisään. Pomo on kuulemma muilla asioilla ja tulee klo 4pm. Kysyi voinko tulla silloin. Alkoi jo ärsyttämään. "you can take a citytour!" ja paskat. Olen ollut tässä kaupungissa nyt yhdeksän kertaa. Alkaa olla kaikki citytourit läpikäytynä. Minkäs teet. Pakko jäädä odottamaan kahdeksi tunniksi isompaa pomoa, vaikka mies sanoikin, ettei hän välttämättä ole paikalla klo 4pm. Nyt itkettää. Ja itkettää vielä enemmän sekin, että eilen rikoin kännykkäni tiputtamalla sen lattialle niin, että näyttö meni säpäleiksi.

Mentiin istumaan ilmastoituun Lavazzaan taas ja istuttiin siellä odotteluaika. Ilmastointi oli säädetty +20 ja tuntui, kuin olisi seissyt jääkaapissa! Se siitä Suomen kesästä! Vessan ovessa oli hauska kyltti: green room, no peeking! Käveltiin takaisin poliisiasemalle, jossa tuttu poliisi tuli minua heti vastaan. Keskiviikon naispomo pyörähti ohi, vilkaisi papereitani ja heilautti kättään. Poliisi otti kopion kirjoittamastani kirjeestä ja leimasi sen ja tökkäsi paperit käteen. Ja tässäkö tämä oli?! Siinä vaiheessa ei kyllä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. No ainakin seuraavan kerran, kun joku sanoo jonkin asian olevan vaikeaa, voi sille nauraa.

Käveltiin Panajin bussiasemalle ja lähdettiin metsästämään DTDC:n toimistoa, mistä meidän piti hakea Juhon sitara takaisin. Löydettiin toimisto ja saatiin sitara ja kohti bussiasemaa. Oli ikävän painostava ilma ja kuumuus painoi päälle. Pilvet olivat peittäneet taivaan ja tuntui, kuin olisi elänyt ison muovikuplan sisällä, mikä ei hengitä. Bussilla Mapusaan, jossa Juho hyppäsi ensin bussista ulos ja minä yritin poistua viimeisten joukossa. Rahastaja paiskasi oven edestäni kiinni ja siinä seisoin bussissa kuuden muun intialaisen miehen kanssa. Bussi ajoi 100m eteenpäin ja hyppäsin bussista pois. Hämmennys! Skootterilla kohti Anjunaa kahden ihmisen, sitaran ja Luckyn kanssa. Pysähdyttiin people tree- nimisessä kaupassa, jossa Lucky leikki toisen pienen pennun kanssa, labradorinnoutajan. Kaupassa oli sammakoita! Keraamisia, savisia ja kankaisia! Kaikissa oli teksti: save the frogs! Haluan pelastaa ne...

Guesthousella suihku ja kohti Felixiä maksamaan tämän kuukauden oleilu. Felix tiputtikin pommin ja sanoi, että pitää maksaa koko kk, vaikka lähdetäänkin jo maanantaina, koska hän menettää niin paljon rahaa. 6000Rs heihei. Kyllä ottaa päähän! Sitten Oasikseen nettiin, netistä kauppaan ja ruokaa tekemään. Ketutus ei ole kadonnut. Toivottavasti edes vähän huomenna.

Häävaloja taivaalla

Day 63 - Anjuna, Calangute, Mapusa

Yö oli järkyttävä. En saanut nukuttua. Pyörin koko yön ja tuskastuin. Puoli kuudelta aamulla nappasin unilääkkeen ja nukahdin. Heräsin puoli kaksitoista siihen, että Essi soitti.

Mentiin Oasiksen nettiin istumaan. Asiat alkavat rullaamaan päässäni pikku hiljaa. Nyt olisi tarkoitus skarpata ja lähteä kohti Calangutea ostamaan lisää shishaa.

Täällä on kuuma. Intian uutisissa sanottiin, että nyt on kuuminta vähään aikaan. Lämpötila on päivällä +40-asteen paikkeilla. Kauaa ei pysty kävelemään ilman, että maailma alkaa pyöriä.

Ajeltiin Felixillä käymään ja ilmoitin lähteväni maanantaina. Sitten pyörän keula kohti Calangutea. Törmättiin suomalaiseen naiseen ja ostettiin shishaa ja sain unilääkkeitä lisää. Niitä tullaan sleeperissä tarvitsemaan! Matkalla käytiin vielä Bagan syrjäisemmällä rannalla pyörähtämässä ja sitten takaisin guesthouselle. Oltiin italiaisen ravintolan Basilicon kohdalla ja käännyin mutkasta, kun sen takaa luikerteli ehkä 2m pitkä käärme! Ensimmäinen käärme koko Intian aikana! Se oli niin siisti! Nyt voi hyvillä mielillä lähteä Intiasta!

Guesthousella juttelin mummon kanssa ja kerroin lähteväni. Hän oli kauhean surullinen. Lähettipalvelun nainen tuli rahastamaan Juhon sitaran kuljettamisen Suomeen ja sitten lähdettiinkin Mapusaan päin.

Intian liikenteessä Mapusaan ajattaessa kävi toteen taas sanonta: go with the flow!" Mapusan teatteri mies osasi kertoa, että seuraava näytelmä on ensi sunnuntaina! Ehditään siis juuri! Ehkä ne pääsykoehaaveet eivät olekaan ihan turhia.

Tultiin guesthouselle ja tein ruokaa, vihanneksilla täytettyjä blinejä! Syötiin ja oltiin ihan täynnä. Katseltiin häiden ilotulitusta ja kuunneltiin sen jyskettä. Nyt jos lääkkeet nassuun ja unta. Aamulla aikaisin Panajiin!

Risti kaulassa pelastaa kaiken

Day 62 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji

Mitään siitä ajoissa nukkumaan menosta tullut. Lähdettiin katsastamaan Shiva Valleyn reivit. Skootterilla oli kylmä ajaa ja pää alkoi särkeä paikalla. Jump jump iski vain takaraivoon.

Tajusinpa tuossa lukiessani blogia, että eilisen päivän sekoitin tyystin, kun kirjoitin kaksi kertaa saksofoonista. Ja Panajin olen kirjoittanut kahdella eri tavalla! Mutta tottukaa! Sekoittuu puhuttu kieli kirjoitettuun!

Kello oli soimassa klo 9am. Olin koko yön nähnyt unta, että olisi jo tämä aamu. Aamulla olin myös Juholle sanonut, että aurinko paistaa ja paistoihan se! Torkuttiin tunti ja 40min, hampaiden pesu ja lähdettiin ajamaan Samovarille, missä Påreshin piti vaihtaa pyörä. Hän saapui paikalle ja sanoi, että vaihtoon menee 20min. Päätettiin lähteä syömään aamupalaa sillä aikaa. Käveltiin jonkin aikaa ja eksyttiin hieman hienompaan paikkaan, cafe Lambrettaan. Tilattiin bruchetat ja syötiin rauhassa. Haettiin pyörä Samovarilta ja heitettiin Lucky Arupillr hoitoon päiväksi ja jatkettiin kohti hippimarkkinoita viimeistä kertaa. Juho sai tilattua sitaralle kuljetuksen Suomeen ja lähdettiin skoballa ajaen kohti Mapusaa. Mapusassa hypättiin bussiin, jossa oli todella outo torvi! Voitte kuvitella lyhyen, n. 10s kestävän sävelmän torven äänenvoimakkuudella! Kuitenkin oli suhteellisen miellyttävä bussimatka. Bussi ei ollut täynnä ja ikkunat auki oli mukavan viileä.

Panajissa käveltiin suoraan poliisiasemalle, missä poliisi jo muistikin minut. Saa kyllä luvankin muistaa! Hän sanoi, että minun pitää rekisteröidä viisumini niin, että 7päivän sisällä poistun maasta ja meillä kun on junaliput jo ensi maanantaiksi. Hetken väännettyämme poliisi kertoi, että meidän pitää mennä tapaamaan isoa pomoa. Mukava nuori barettihattuinen mies johdatti meidät metallinpaljastimien ja aseistettujen miesten ohi yläkertaan ilmastoituun huoneeseen, missä iso mies istui ja katsoi televisiosta jalkapalloa. Pystyin kuvittelemaan ison lihavan sammakon istumassa lasittunein silmin lumpeella ja välillä napaten kärpäsen suuhunsa. Hän ei edes vilkaissut meihin päin. Oli siinä naurussa pitelemistä! Varsinkin, kun kirjaimellisesti näin sen sammakon! Mies kysyi, miksi olemme siellä ja allekirjoitti paperit. Kun hän sai kirjoitettua kaikki 12 paperia, hän katsoi minua silmiin ja kysyi: "are you catholic?" Sopersin olevani luterilainen ja jouduin käsitettä selittämään pitkään, kunnes mies totesi: "like in Switzerland!" Kutakuinkin näin. "We believe in Jesus, God and Holy Mother!" Näytin krusifiksia kaulassani ja mies nyökkäsi hyväksyvästi. Juuri kun olimme lähdössä mies vielä kysyi Juholta, onko Suomessa paljon kaloja ja miehet vaihtoivat kalatarinoita. Huokaus ja takaisin alas.

Alhaalla mies selitti, että edelleen pitää poistua 7päivän sisällä maasta. Mitä ihmettä? Selitimme uudestaan tilanteen ja mies ohjasi hänen toiselle pomollensa, jolta saimme loppujen lopuksi tietää, että minun tarvitsee kirjoittaa kirje, jossa selitän miksi poistun maasta ja ottaa lentolippuni kopion, niin asia on kunnossa. Perjantaina kutsuu siis taas Panaji.

Poliisilaitokselta hetken hysteerisen nauramisen jälkeen mentiin istumaan Lavazzaan kahveille. Olihan aikaa vielä 3h näytöksen alkuun.

Kierreltiin ympäri Panajia, kunnes Arup ilmoitti koirien rähisevän keskenään. Niinpä jätettiin teatteri välistä ja bussilla takaisin Mapusaan ja sieltä skoballa hakemaan Lucky ja guesthouselle. Oasiksessa käytiin vielä illalla netissä pikaisesti.

En tiedä yhtään minne suuntaan ottaa askelia. Tuntuu, että aina tulee seinä vastaan joltain sivulta. Ehkä asiat järjestyy vielä. Nyt kohti guesthousea ja punkkaa!

Ketutusta ja kuumuutta

Day 61 - Anjuna, Vagator, Mapusa

Herättiin taas melkein ajoissa, klo 130pm. Hups. Hiukset eivät meinanneet asettua. Olin jo melkein unohtanut hiuskriisini. Aamupalan jälkeen heitettiin Lucky Arupille päiväksi ja lähdettiin katsomaan, pyörisikö Mapusan teatterissa joku näytelmä, joka voitaisiin katsoa. Tarvitsen sen ennakkotehtävää varten kouluun. Mapusan teatterille saavuttuamme huomasin, ettei näytelmiä ole, kuin seuraavan kerran 17.päivä. Kala Academiassa Panjimissa pyörisi kyllä näytelmä huomenna klo 730pm. Sinne siis!

Käytiin kyselemässä junalippuja eteenpäin kohti Bangalorea. Lähdetään ensi maanantaina yöjunalla Vascosta ja ollaan aamupäivästä siellä. Sitten on viikko aikaa sumplia minne haluamme. Madras on pakko nähdä, mutta sieltähän lento lähteekin. Käveltiin kilometrin verran musiikkikaupalle, missä kuolasin saksofoonien ja viulujen perään. Oli kuuma ja ärsytti kaikki. Eniten ehkä tuleva yö sleeperissä, jossa tiedän jäätyväni pystyyn, vaikka päällä olisi 20villapaitaa. Ehtiihän sitä kuumetta sairastamaan sitten sen 9h Lontoon lentoasemalla. No big deal. Kun tultiin takaisin matkatoimistolle, serverit olivat kaatuneet. Nyt odotellaan X-aikaa, että saadaan viralliset junaliput kouraan. How lovely.

Käveltiin Mapusassa olevaan musiikkiliikkeeseen, (Kimmolle tiedoksi jos lukee niin LAADUKKAASEEN!), ja kuolasin saxophooneja. Takaisin liikkeeseen, junaliput kouraan ja menoksi. Ajettiin guesthouselle pyörähtämään ja vaihdoin vaatteet ja pyörän keula kohti Arupia. Matkalla pysähdyttiin ja Juho soitti Påreshille (pyöränvuokraaja) ja sovittiin, että hän vaihtaa pyörän takarenkaan huomenna. Arupilla soittelin hetken kitaraa ja juteltiin Warrenin kanssa. Lucky oli syönyt riisiä niin paljon, että oli pallo. Guesthousella kumpaakin otti niin paljon päähän, ettei paljoa puhuttu. Päätettiin lähteä Sound of wavesiin nettiin. Matkalla irrotin vetoketjun lompakosta ja ravintolassa ei ollut sähköä. Mitäpä päivästä enää puuttuikaan? Guesthousella pilkoin ruuan, pyykkäsin ja olin menossa pesemään koirasta kirput. Sain koiran kylpyhuoneeseen, kunnes Luckyn vesihepuli iski ja sen kynsi upposi kirjaimellisesti varpaani läpi vanhasta haavasta. Olisin voinut itkeä kivusta. Juuri kun olin saanut varpaan menemään kiinni! Nyt kun sen vielä pitäisi olla kunnolla kiinni, kun lähtee rinkka selässä vaeltamaan viikoksi. Hyvää ruokaa ja kunnon suihku ja mieli oli jo parempi.

Huomenna Hippimarkkinat, Panaji, teatteria ja viisumitaistelut. Huhhuh. Nyt unta palloon! Kerrankin kello on vasta 12..

Ennakkotehtävät...

Day 61 - Anjuna, Vagator

Aloitan tämän kirjoittamisen jo yöllä, koska päässä on ajatuksia, mitkä pitää kirjoittaa ylös kello on 2am, eikä hirveästi nukuta. Väsyttää kyllä, mutta ei nukuta. Onneksi kuitenkin näin päin. Nyt olen keskimäärin joka yö mennyt nukkumaan kolmen aikaan aamuyöstä, eli Suomen aikaan puoli kaksitoista. En halua edes ajatella sitä, jos olisin mennyt täällä nukkumaan illalla yhdeksältä. Voi sitä väsymyksen määrää Suomessa!

Unohdin kertoa yhden tosi hauskan jutun toissapäivältä! Kun Juho oli etsimässä avaimiaan ja minä istuin ylhäällä skoban päällä,( ja näytin varmasti samalta kuin orava, jolla on käpy jäässä,)luokseni tuli "baba" eli pyhä mies. "namaste, namaste" ja armoton höpötystä kieltä, josta minulla ei ollut hajuakaan. Sitten mies tokaisee: "shanti, shanti" ja lähtee kävelemään. Shanti tarkoittaa rauhaa. Totaalinen rauhan tunne voidaan siis lyhentää kahteen sanaan. Aika hienoa, Baba jatkoi matkaansa Vagatorin kukkulalle ja Juho väitti minulla olevan auringonpistos. Ja pyh!

Olen huomannut, että Suomenkieli kangertelee edelleen. Sanajärjestykset on mitä sattuu. Kai englanti pahasti puskee alitajuntaan. Jännää. Itse kun en ole pitänyt itseäni mitenkään hyvänä englannissa ja täällä kaikki kehuvat sitä, jopa britit.

Nyt yritän nukkua ja jatkan tätä päivitystä aamulla (päivällä), kun herään,

******************************************

Heräsin yhdeltä päivällä. Aamupalaa ja hiukset rullalle. Oli jotenkin huono olo. Heitti päästä ja kädet tärisi. Syötiin ja lähdettiin Oasiksen nettiin. En päässyt hakemaan kouluihin, kun sivut olivat niin tukossa. En taida pystyä töihin tänään. Jos kohta ajaisi Arupille ja kysyisi asiaa.

Arup sanoi, etten näytä kovin hyvältä ja käski ottamaan rauhassa tänään. Niinpä vaihdettiin sound of Wavesin internetin ihmeelliseen maailmaan. Saatetaan Juhon kanssa lähteä jo aiemmin Goalta ja pyörähtää muutama muukin Intian paikka läpi. Katsoo, miten junia menee.

Tuli taas huono olo. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani, kun istuin ja tuijottelin pääsykoetehtäviä, joiden pitäisi olla Suomessa 15.3 mennessä. Nielaisu. Itse olen vasta 20.3 Suomessa. Millä ihmeellä saan kaikki paperit vetämään ajoissa? Guesthouselle takaisin ja ruuan laittoon. Sain kirjoitettua kaksi ensimmäistä pääsykoetehtävääni, kolmannen kirjoitan huomenna ja sitten katsotaan, minne mennään. Eli huominen päivä on pyhitetty Mapusalle ja teatterille!

Nyt ruokaa jälleen ja sitten alkaa leffailtae Life Of Pi. Tänään kyllä varmasti ajoissa nukkumaan.

speedbreaker = hyppyri!

Day 60 - Anjuna, Vagator

Viime yönä ei kauheasti nukuttukaan. Polteltiin ensin vesipiippua monta tuntia ja sitten päätettiin lähteä Vagatoriin istumaan vielä. Lucky oli innoissaan. Se yritti pyydystää rapuja, mitkä vipelsivät hiekalla. Oli kiva katsella iloista koiraa. Loppujen lopuksi oltiin guesthousella joskus aamuyöstä viiden aikaan. Klo 7am muistan heränneeni ja katselleeni auringonnousua ikkunasta. Tai sitten se oli unta. No, jos se olikin unta, niin kaunista se jokatapauksessa oli.

Heräsin päivällä puoli kaksi siihen, että Lucky kitisi korvan juuressa. Juho oli herännyt ja lähtenyt tekemään aamupalaa. Käytin koiran ja harjasin hampaat. Oli kauhean rauhallista jotenkin.

Lähdettiin Oasikseen taas netin ääreen istumaan. Junalippuja ei saatu varattua, mutta lentoliput kylläkin. Hyh, 20h sleeperissä Chennaihin, sieltä lento Heathrown lentokentälle ja siellä odottelen 9h seuraavaa lentoa Helsinkiin. Voi olla hieman väsähtänyt olo Suomen päässä.

Käytiin ostamassa iso pussi vihanneksia naurettavaan 100Rs hintaan. Suomessa samainen pussi maksaisi lähemmäs 5e! Oxfordin kautta hakemaan kananmunia ja limua ja sitten guesthouselle pyörähtämään. Ajettiin Arupin luokse ja käveltiin yhdessä isossa porukassa Vagatorin rannalle, (minä, Juho, Arup, Lucky, Pixie ja Doll). Matkalla olkapääni osui vieressä olevan puskan oksaan ja päälleni satoi sentin mittaisia tulimuurahaisia! Sain onneksi kaikki pyyhittyä pois. Hieman on silti vainoharhainen olo, että joku on rastojen joukossa. Onneksi Suomessa ei ole tulimuurahaisia ainakaan tässä mittakaavassa! Nappailin paljon auringonlaskukuvia vaihteeksi! Miehet aikovat kalastaa, kun vesi nousee tarpeeksi. Koirat juoksivat rannalla yhdessä ja leikkivät rantahietikossa. Kävelin meressä ja tuntuu, että se teki ihan hyvää varpaalleni. Kyllähän se paremmalta näyttää, mutta hiton kipeä edelleen. Rakensin sen päälle kolmella ohuella laastarilla turvaverkon ja nyt haava pääsee hengittämään, mutta on suojassa hiekalta. McGyver iski jälleen!

Hullua, kuinka intialaiset pelkäävät koiria. Lucky kävi katsomassa yhtä intialaista miestä ja herranen aika kun hän huusi! Kuin pikkutyttö! Pientä koiraa, joka on hädin tuskin miehen pään kokoinen.

Huomenna lähdetään varmaankin Calanguteen ja Bagaan päin hakemaan pari geokätköä! Pitäähän sitä täälläkin harrastaa, kun nyt kerran on mahdollisuus. Kauhean vaikeita kätköjä täältä ei löydä, mutta enpä tiedä onko kätkön löytäminen hiekasta ikinä helppoa.

Ajettiin eilen skoballa ja ajoin hieman liian kovaa hidasteeseen. Totesin vain Juholle: "anteeksi. Ajoin vähän liian kovaa tohon hyppyriin." kyllä, Sanna-Suomi-Sanna - sanakirja pelaa Intiassakin! Pitäisikö seuraavakso kirjoittaa Sanna-Hindi-Sanna - sanakirja ja myydä kovalla hinnalla fleamarketilla?

Kalaa ei tullut ja minulle tuli huono olo. Oli jotenkin kauhean sekava ja huono olo. Joko yksi tulimuurahainen oli päässyt pistämään tai minulla oli vain yksinkertaisesti verensokeri alhaalla. Tiedä häntä. Käväisin kiskan kautta ostamassa Mars-patukan ja ruvettiin tekemään ruokaa. Tänään ruokalistalla nuudeleita ja erilaisia kasviksia. Kaipa sitä pitäisi yrittää mennä nukkumaan vähän aiemmin tänään. Huomenna on taas työpäivä edessä.

Johtopäätös: ei Juholle avaimia!

Day 59 - Anjuna, Calangute, Vagator

Nukuin huonosti taas. Heräilin vähän väliä enkä löytänyt kunnon asentoa. Aamulla taas tutut aamutoimet. Poikkeuksena Essi, joka soitti vähän ennen klo 12. Pyörän selkään hops ja kohti Calangutea. Calangutessa käytiin shishakaupassa ostamassa lisää shishatupakkaa ja sieltä ajeltiin Bagabeachille. Ranta oli todellakin tupaten täynnä turisteja, joten käännyttiin vain kannoillamme ja ajettiin suoraan little Vagatorille. Rannalla näkyi ties minkälaista vaeltajaa. Yksi nainen otti yläosattomissa aurinkoa ja mies juoksi stringit päällä rannalla. Intiassa! Siinähän sitten ihmettelevät, kun intialaiset tuijottavat.

Lentoni Suomeen lähtee 20.3. On aika laittaa asiat kuntoon Suomessa ja palata työhön. Se tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta nyt. Tosin 20h matka Chennaihin sleeperissä ei hirveästi naurata. Pitää vain kietoa hiukset rullalle huivin sisälle ja mennä sillä. 20.3 olenkin jo Suomessa klo 16:20 ja sitten kohti uusia seikkailuita. Sitä ennen tosin pitäisi mennä tappelemaan viisumista Panajiin. Kiinnostus 10+.

Oltiin juuri kiivetty hiton korkeat rappuset ylös rannalta, kun Juho huomasi, ettei löydä pyörän avaimia mistään. Mielessä kävi: "ei nyt. Jooko, ei tällä hetkellä." Olin väsynyt, oli älyttömän kuuma ja varpaani särki. Ei muuta kuin, että Juho lähti samat rappuset alas etsimään avaimia ja itse jäin koiran kanssa ylös. Lämpö teki taas ikävää. Välillä oli kuuma ja välillä palelin. Juho palasi tyhjin käsin ja soitettiin respasta pyörän vuokraajalle, että tarvitsemme vara-avaimen. Hän kertoi, että tulee puolen tunnin päästä. Johtopäätös: ei Juholle avaimia.

Istuttiin ja nautittiin auringosta Ocean Bliss Resort ravintolassa. Tai no nautittiin ja nautittiin, kun kumpaakin otti päähän niin hitosti. Paikka oli kyllä nätti. Pitää joku muu päivä tulla ihan nauttimaan paikasta. Vuokraaja tuli ja ilmoitti uuden avaimen maksavan 60Rs. Noh, euro sinne tai tänne. Ilmoitti myös vaihtavansa ensi tiistaina pyörän takakumin. Intialainen vieraanvaraisuus kunniaan!

Guesthousella kylmään suihkuun, (sähköt olivat poikki, joten ei lämmitystä.) Sitten jos skarppaisi itsensä Oasiksen internetin ihmeelliseen maailmaan ja katselisi vähän junalippuja.

Junalippusivu ei tietenkään toimi. Taitaa intialaisilla olla lauantai myös. Ja lento on jo täynnä mitä ajattelin. Niinpä odottelen varmaankin Lontoossa konetta melkein 9h ja olen Suomessa klo 2320. Heathrow here I come!

Nyt kohti guesthousea, ruokaa ja nauttimista. Goan aurinko lämmittää yhä.

Mallinmuutos!

Älkää häiriintykö mallinmuutoksista! Nyt olen tyytyväinen, mutta saa moittiakin, jos haluaa! Tämän päivän teksti tulee vähän myöhässä, maybe huomenna! Henna, ole kärsivällinen!

Mähän sanoin, että vaan mulle käy huonosti!

Day 58 - Anjuna, Vagator, Siolim

Heräsin pirteänä ja aurinkoisena. Näin ainakin Juho sanoi. Koira ulos ja aamupalan tekoon. Mietittiin pitkään, mitä tehdään, kun neljältä kuitenkin alkaa jo työt. Päätettiin loppujen lopuksi ajaa Morjimbeachille muutamaksi tunniksi. Matka alkoi hyvin, mutta Siolimin kohdalla pyörä alkoi tuntua oudolta ja hidasteiden jälkeen pyörä alkoi falskaamaan. Alettiin katsella pyöräkorjaamoa, mutta niitä ei heti tullut vastaan. Ajoin hitaasti ja varovasti ja yht äkkiä lähti rengas lopullisesti paikaltaan. Juho ja koira hyppäsi kyydistä ja itse yritin varovasti jarruttaa niin, ettei pyörä kaatuisi. Sain pyörän pysäytettyä ja varvas oli koko matkalta auki. Varmaankin myös hiusmurtuma, koska en sillä pysty kävelemään. Juho talutti pyörän korjaamolle ja minä linkkasin perässä. Pyörän sisäkumista oli venttiili irti! Sitähän minä en maksa! Ei johtunut millään lailla minusta! 400Rs mies pyysi, mutta kummallakaan ei ollut rahaa mukana. Juho jätti ajokorttinsa pantiksi ja lupautui illalla tulla maksamaan, kun minä olen töissä. Vähän tässä kiroaa elämää, kun koko hiton varvas on niin kipeä, ettei mitään pysty tekemään.

Tultiin Oasikseen istumaan nettiin. Kuumuus puski taas päin ja varvas jomotti. Ei kiva ollenkaan. Nyt pitäisi skarpata kohti töitä.

Töissä olin alkuun pihalla kuin lumiukko. Arup lähti käymään asuntoa katsomassa ja jäin itsekseni. Hetken päästä ilmestyi seurue: "two kingfishers, sprite and coconut fenny." vein oluet ja spritet ja aloin etsimään fennypulloa. En löytänyt. Onneksi Arup ilmestyi ja kaivoi baarin alta pullon. Että näin sitä viinaa myydään! Ilta meni kitaraa soitellen, piirtäen ja höpisten. Kaiken kaikkiaan oikein mukava työpäivä! Loppuillasta tuli yksi tummaihoisten seurue, joka kiitteli englanninkieltäni. "oh you have such a good english!" Juho liittyi kymmeneltä seuraan ja juttelimme nelistään, (minä, Arup, Juho ja eräs aussimies Warren), Intiasta, musiikista ja eläimistä. Warren oli oikein viehättävä vanhempi mies, jonka nuorin lapsi oli minun ikäisenä. Hän oli "myöhästynyt" lennolta, koska oli unohtanut passinsa ja jäi siksi pidemmäksi ajaksi tänne, kuin oli suunnitellut. Kuulemma hyvin onnekas epäonni.

Varvas on kipeä. Pirun kipeä suorastaan. Se tykyttää jatkuvasti ja kipeyttää koko jalan. En edes halua avata tuota pakettia jalassani.

Nyt sain vatsan täyteen Juhon tekemää ruokaa ja nyt operaatio haavanpuhdistus. Sitten kutsuu taas peti ja huominen päivä voi alkaa.

Tutkimusmatkailija ms. Kumpulainen palveluksessanne!

Day 57 - Anjuna, Mapusa, Aldona

Yö oli taas helpompi nukkua. Näin unta, että olin reilaamassa Essin kanssa ja piti vaihtaa junaa Gobista Kobiin. Hämmentävää.

Aamupala ja koira ulos as usual. Sitten alkoikin viimeisen "vapaapäivän" suunnittelu. Huomenna alkaa työt. Ei jaksanut taaskaan rantaa, joten nappasin Goan kartan käteen ja alettiin suunnitella reittiä jonnekin. Pari yksinäistä kylää itä-Goassa näytti kutsuvilta. Ne pitäisi nähdä! Kamera kaulaan, koira syliin and off the road!

Ajettiin Mapusaan ja sieltä napattiin kivan näköinen tie, mitä pitkin lähdettiin ajamaan. Päädyttiin selvästi vähän paremmin tienaavien intialaisten lähiöön. Talot olivat isoja ja hienoja upeine puutarhoineen. Jokaisessa pienessä kylässä oli iso valkoinen kirkko ja kalastaja kuivasi katkarapuja tiellä. Aika oli jotenkin pysähtynyt. Tai oikeammin sitä ei enää ollut.

Minulle alkoi tulemaan huono olo, joten lähdettiin takaisin Anjunaan. Varmaankin jonkinasteinen lämpöhalvaus. Vihanneskaupan kautta ja guesthouselle. Moppasin vielä nopeasti lattian ja kävin suihkussa ja sitten kutsui peti. Jos sitä hetken nukkuisi.

Heräsin seitsemältä illalla ja skarppasin itseni Oasikseen nettiin. Tilasin letun ja teetä ja heräilin hieman. Pitäis seuraavaksi mennä laittamaan vielä ruokaa ja sitten voisi vaan relax. Huomenna kun nuo työt vielä alkavat.

Hiekka polttaa varpaita

Day 56 - Anjuna, Morjim

Kerrankin nukuin hyvin, enkä edes käyttänyt kemiallisia lääkkeitä. Näin silti ihmeellisiä unia. Olin Justin Bieberin keikalla isolla stadionilla ja jotenkin päädyin backstagelle. Siellä manageri käski minun sanoa Bieberille ennen keikkaa jokin espanjalainen lause, jota en enää muista. Kun sanoin tuon hänelle ennen keikkaa, hän keskeytti keikkansa ja juoksi omaan sviittinsä, jonne jouduin menemään perässä ja puhumaan hänet pitämään keikan. Mitä ihmettä?

Aamupalan jälkeen kohti rantaa taas. Ensimmäinen kerta Goalla ollessani, kun jätän hippimarkkinat väliin. Aurinko paahtaa taas pilvettömältä taivaalta ja hiekka polttaa varpaissa. Melkeinpä tekee palovammoja jalkapohjiin. Onneksi tuulee. Kuumuus ei tunnu painostavalta nyt.

Ajattelin alkaa kirjoittaa taas uutta blogia, minne kirjoitan kaikki asiat, mitkä painaa. Joskus kirjoittelinkin sellaista, salattua tosin. Nyt alan kirjoittamaan samanlaista julkisena, kunhan vain jaksan aloittaa. Tämänkin blogin kirjoittaminen on suhteellisen työlästä.

Perjantaina olisi ensimmäinen virallinen työpäivä klo 4pm-11pm. Minä baaritiskin takana! Miettikääpä sitä! Voin jo kuvitella tilanteen:
"can I have one tequilabomb?"
"yes.. So it's tequila and...?"
No. Ainakin myyn erikoisia drinkkejä jos ei muuta!

Rannalta ajettiin kaupan kautta taas suihkuun ja sieltä kohti Oasiksen netin ihmeellistä maailmaa. Juho oli unohtanut lompakkonsa kauppaan ja haettuamme sen sieltä, oli joku ottanut löytöpalkkiota 400Rs. Pieni hinta, kun kaikki muu oli kuitenkin tallessa. Oasiksessa oli kylmä! Vaikka minulla oli farkut päällä, niin palelin. Enää tunti niin leffa on latautunut ja päästään viettämään leffailtaa, (jep tosi intialaista.) Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Menninkäinen vai maahinen?

Day 55 - Anjuna, Calangute, Baga, Sinquerim, Candolim

Heräsin taas neljän aikaan aamuyöstä aivan paniikissa. Näin kauheita unia. Ei unet ennen ole saaneet minua näin tolaltaan, mutta nyt ne tuntuvat ikäviltä. Makoilin jonkin aikaa ja yritin olla nukahtamatta, etten herää taas uneeni. Kohta tämä menee siihen, etten nuku. Ei hyvä.

Sähköt oli poikki yöllä ja jossakin välissä ne rävähti päälle. Tuuletin alkoi pyöriä katossa ja vessaan syttyi valo. In India we have no electricity!

Aamu alkoi taas koiran kanssa ulkona käymisellä ja aamupalalla. Selvisi myös, että kaivovesi on juotavaa. "good water in well!" niinkuin Ravi kertoi. Ravi on siis omistajan poika, josta ehkä aiemmissa postauksissa on ollut jotain juttua.

Mietittiin pitkään, mitä tehdään tänään. En halunnut lähteä rannalle, sillä paloin eilen poskipäistäni niin paljon. Niinpä päätettiin lähteä vain ajelemaan jonnekin. Ajettiin Bagan ja Calanguten läpi ja pysähdyttiin kiskalta ostamaan juotavaa ja itse kävin apteekissa pyörähtämässä. Sain vihdoin ostettua unilääkkeet, 100Rs. Toivotaan, että vihdoin saisin nukuttua. Kiskalla naismyyjä puhui todella hyvää englantia! Ihan hämmennyin. Toivotteli namastet ja jatkettiin matkaa. Päässä soi viime yönä kuunneltu Dr. Bombayn S.O.S. Jos ei olisi ikinä tullut Intiaan, ei tuo biisi olisi niin hauska. Mutta nyt! Ei herranen aika! Kuunnelkaapa aikanne kuluksi. Juuri tuollaista englantia täällä puhutaan ja yritetään ymmärtää.

Pysähdyttiin Sinquerimin rannalla ja tavattiin taas uusi suomalainen. Hänkin oli tutustunut intialaiseen sairaanhoitoon, kun oli joutunut makaamaan sairaalassa viisi päivää haimatulehduksessa. Kuulemma vain sydänkohtaus on kivuliaampi. Ajettiin ylös Fort Aguadalle ja käveltiin linnoituksessa. Hampin jälkeen se ei tuntunut oikein miltään. Luckylla oli kuuma ja itseänikin vähän painosti kuuma aurinko, mikä porotti suoraan kirkkaalta taivaalta. Ajettiin vielä alas
Goan vankilalle. Ahdistava paikka, mutta toisaalta ei näyttänyt mitenkään mahdottomalta paikalta karata. Nythän sieltä oli joku murhaaja juuri karannut. Piileskelee nyt jossakin päin Arporaa. Kyläläiset ovat sanoneet, että ottavat kohta ohjat itse käsiinsä, koska Anjunan poliisi ei tee mitään. Että tällaista tänne.

Guesthouselle taas suihkuun ja läppärin kanssa kohti Oasista. Oasiksessa vierähti taas tovi ja sitten ruokaa tekemään. Jollakin tasolla on fiilis ihan maassa. En sitten tiedä miksi. Mutta ehkä nuo lääkkeet auttaa nyt ainakin nukkumisen kanssa.

"älä tule siihen eteen, voi pyhä lehmä!"

Day 54 - Anjuna, Morjim, Vagator

Yö meni taas valvoessa. Täydenkuunjuhlan trance iski korviin koko yön rannalta ja nukahdin aivan yllättäen. Heräsin aamulla klo 7am ja kyllä, trance pauhaa yhä. Koira ulos, pyykinpesu, hampaiden harjaus ja aamupalaa. Jos tänään saisi vähän enemmän aikaan kuin eilen.

Skootteri alle ja kohti Morjimbeachia. Minulle tulee kyllä ikävä sitä, että skootterilla pääsee tasaisella tiellä 80km/h. Pimeällä ajaessa vauhti ja yön äänet rauhoittavat kivasti. Toisaalta Suomessa ei ikinä voisi ajaa liikenteessä niin kuin täällä. Morjimilla oli taas mielettömän kuuma. Eipä ainakaan tarvitse Suomessa valittaa kuumaa kesää kun täällä on niin jumalattoman kuuma. Ja hyttysiä. Ei ole ikinä jalat ollut niin täynnä arpia kuin nyt täällä.

Tänään pitäisi käydä vielä Arupin baarilla sopimassa työvuoroista. Ja ehkä mennä istumaan taas illaksi internetin ihmeelliseen maailmaan ja ylläri ylläri, tekemään lisää työhakemuksia!

Ajettiin Arupin baarille ja sovin tekeväni töitä aina ma, ke ja pe klo 4pm-11pm. Nyt pitäisi shakersetti vielä löytää niin olen pesunkestävä baarimikko! Putsasin samalla Arupin uuden kissan silmät ja korvat.

Arupilta ajeltiin guesthouselle. Matkalla meinattiin ajaa yhden lehmän päältä, joka oli päättänyt kävellä tien poikki juuri silloin. Kävin pitkässä suihkussa! Oli ihanaa, kun sai pestä kaikki hiekat pois päänahasta, (ei oo muuten helppoa rastoilla!) Suihkun jälkeen kuivattuani itseni, olin ihan yhtä hiekkainen kuin aiemminkin. Yhtä tyhjän kanssa! Nappasin läppärin mukaan ja lähdettiin ajamaan Oasikseen. Matkalla ajettiin hautajaiskulkueen läpi, akward. Oasiksessa sain taas vähän tulevaisuutta selvitettyä ja haettua kouluihin. Nyt odotellaan!

Haettiin Juhon onki guesthouselta ja ajettiin vihanneskaupan kautta Vagatoriin. Kaksi tuttua koiraa liittyi seurueeseen ja tuli perässä kallioille. Vesi oli niin alhaalla ettei tarvinnut kahlata. Aika oli taas pysähtynyt.

Nyt näyttää siltä, että tieni vie Tampereelle kun Suomeudun! ai miksi Tampere? Siellä on koulutus, mikä kiinnostaa (eläintenhoitaja) ja töitä tarjolla. Kai siitä myös syksyn aikana tuli jonkinasteinen koti. Teakkiin jos pääsisi niin olisi myös aika pala taivasta, mutta yrittänyttä ei laiteta! Ei se anna, jos ei otakaan!

Iltaruokaa ja shishaa ja peti kutsui.

Kuvapostailua osa 2

Tajusin, etten ole pitkään aikaan laittanut kuvia blogiin, koska lisään tekstit aina kännykän kautta. Nyt siis muutama kuva iloksenne ja piristykseksenne! 

Don't worry, be Hampi!

Or be happy :)

Morjimbeach

Hampi

Masterchef India

Lucky<3

Hampin kiviä

Junan sleeperclass

Hampia edelleen

Pyörä jätti tielle

Hampurin kylä

Vespuhvelit!

Juho @ Hampi

Hampissa ei ihan napannut enää