"Ei me nyt mihinkään vitun Intiaan lähetä!"

Day 70 - Chennai

Käytiin vielä illalla kävelemässä. Ei sellaisilla kaduilla, minne länkkäri välttämättä suuntaisi. Nähtiin iso rakennus, jota kukaan ei olluy hetkeen käyttänyt ja portit olivat kiinni. Kyltti portissa kertoi kaiken: super multispecial hospital! Täällä ei kannata sinne joutua! Ambulansseja täällä kyllä pörrää kiitettävästi. Melkein enemmän, kuin muualla Intiassa.

Unohdin kertoa eilisen hautajaisista, mitkä nähtiin! Kapealla tiellä tuli ensin vastaan armoton määrä ihmisiä ja rummunsoitto kaikui ilmassa. Sitten huomasimme etummaisten ihmisten tanssivan. Juho tanssahteli mukana ja miehet riemastuivat tästä vielä enemmän. Saattueen perässä tuli ruumisauto, jonka sisällä oli ruumisarkku ja arkun kansi oli auki. Arkkuun heiteltiin rahaa vainajan päälle. Oli kovatkin "monttubileet" selvästi.

Heräämisen jälkeen suihku ja ulos! Käveltiin Marinabeachille, mutta päädyttiinkin lopulta ottamaan riksa Georgetowniin. Matkalla oli mellakka. Koulun pihan portit oli suljettu isoilla kettingeillä ja poliiseja oli mielettömästi. Kysyttiin riksakuskilta, mitä täällä tapahtuu ja hän vastasi, että koululaisille lahjoitetaan kaikille ilmaiset läppärit. Mitä ihmettä? Saavuttiin Georgetowniin. Kauppoja kauppojen perään, mutta ei mitään turistimestoja. Hindutemppeleitä joka kulman takana ja välillä moskeijoiden melu kaikui takana tai edessä. Lehmät ovat täällä isoja "nandeja" eli pyhiä lehmiä. Niillä on valtavat sarvet ja ne on kaikki kytketty kiinni tienvarsiin. Välillä ne vetävät vaunuja, joiden päälle on ladottu valtavia rautakankia tai muuta roipetta. Nähtiin myös paikallinen teurastamo. Voin kertoa, että tämän reissun jälkeen olen enemmän vegaani, kuin koskaan aiemmin. Hyi hittolainen! Ihmisillä oli kyllä hauskaa, kun Juho otti kuvia teurastamosta. Ainiin ja astuin lehmänläjään kauniisti läsähtäen! Suomessa otan tunnin suihkun ja harjaan itseni juuriharjalla puhtaaksi!

Intialaiset ovat todella mukavia. Kaikki hymyilevät ja huutelevat 'hyvää päivää'. Tulee jonkinasteinen kulttuurishokki, kun tulee Suomeen ja suurin osa ihmisistä vain tuijottaa ja murjottaa. Jään todellakin kaipaamaan intialaisia.

Otettiin riksa takaisin Triplicaneen, missä guesthousemme on ja käytiin syömässä. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Osaankohan enää syödä haarukalla ja veitsellä? Täällä kun kaikki mätetään suuhun sormilla. Nyt välikuolema guesthousen viileydessä ja sitten jatketaan paikkaan X!

Päätettiin lähteä vielä kävelemään kolmion mallinen reitti. Noh, kartta ei ollut ihan päivittynyt tai sitten päämme ei ollut päivittynyt, joten seikkailtiin ympäriinsä, kunnes mentiin istumaan ilmastoituun baariin. Noustiin portaat toiseen kerrokseen ja päädyttiin huoneeseen, mikä ehkä joskus oli ollut baari. Vanha biljardipöytä oli enää jäljellä. Vieressä oli ovi, jossa luki "members only." ovesta sisälle! Intialaisten kansoittama baari, jossa kaikki tuijottivat. Tilattiin juomat ja huomasin baaritiskillä lapun, jossa ilmoitettiin, että ei-jäsenien pitää maksaa ylimääräistä. Kysyttiin asiasta ja saatiin vastaukseksi indian headnod. Selvä. Hetken päästä tarjoilija toi myös snackseja pöytään. Tilasimme laskun, jossa loppujen lopuksi oli vain 50Rs käymismaksua. Positiivista! Eikun takaisin tienpäälle spriten voimin!

Matka jatkui kuumassa ilmassa. Käväistiin krikettikentän laidalla ihmettelemässä krikettiä pelaavia poikia. Yksi intialainen antoi Juholle polkupyörän ja pyysi ajamaan ympäri. Teki melkein mieli mennä mukaan pelaamaan. Mitähän siitäkin olisi jätkät ajatelleet, kun länkkärityttö olisi pelannut krikettiä! Käväistiin myös st. George- kirkon pihalla ja hautausmaalla. Hautausmaa oli täynnä poliisipartioita. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Käytiin submarine-nimisessä baarissa. Alkoholijuomat ovat kalliita täällä, joten limulinjalla mentiin. Istuttiin pöydässä ja Juho tokaisi: "joku aamu pitää mennä Marinabeachille katsomaan auringonnousua-!" hetken hiljaisuus ja kummatkin tokaisevat samaan ääneen: "mut ei huomenna!" Totaalinen hajoaminen.

Lähdettyämme baarista, näimme ihan pienen koiranpennun tienvarressa. Juuri ja juuri 3vko vanhan! Mies nappasi sen käteensä ja ojensi syliini. Ainakin koira oli veg-biryania syönyt hyvin. Oli kävelevä tankki! Matkalla guesthouselle käytiin vielä optikkoliikkeessä ja sain ilokseni kuulla, että teetetyt lasit tulevat maksamaan korkeitaan 1000Rs. Helpotus. Huomenna siis kohti näöntarkastusta ja lasien miettimistä.

Käytiin suihkussa ja makoiltiin hetki. Päätin lähteä kysymään respasta, mistä voisi ostaa hiiliä. Pudisteli päätään, mutta vieressä oleva muslimilainen mies sanoi, että 'cornershopista' voisi löytyä. Mies oli myös asunut 2vuotta Venäjällä. Niinpä sinne. Ei tietenkään löydetty hiiliä,mutta riksakuskit tarjosivat innolla pilveä. Kieltäydyttyämme miljoona kertaa, he lupasivat viedä meidän paikkaan, mistä saamme hiiliä. Sanoimme, ettemme maksa, jos emme saa hiiliä. Ajettiin ympäri kaupunkia ja joka paikassa oli kuulemma poliisiratsia käynyt. Palattiin siis tyhjin käsin guesthousen pihalle. Riksakuski vaati 300Rs ja väittelimme ja selitimme miten oli sovittu. Mies huitaisi kättään ja lähti. Me taas kävimme juomassa chait katukahvilassa ja kiskalla ostamassa suklaata. Törmäsimme myös poikaporukkaan, joka lupasi hankkia huomiseksi hiiliä. Katsoo, miten onnistuu!

Nyt musiikkia ja oleskelua ja sitten unta. Päivät alkavat lyhentyä...