"Ei me nyt mihinkään vitun Intiaan lähetä!"

Day 70 - Chennai

Käytiin vielä illalla kävelemässä. Ei sellaisilla kaduilla, minne länkkäri välttämättä suuntaisi. Nähtiin iso rakennus, jota kukaan ei olluy hetkeen käyttänyt ja portit olivat kiinni. Kyltti portissa kertoi kaiken: super multispecial hospital! Täällä ei kannata sinne joutua! Ambulansseja täällä kyllä pörrää kiitettävästi. Melkein enemmän, kuin muualla Intiassa.

Unohdin kertoa eilisen hautajaisista, mitkä nähtiin! Kapealla tiellä tuli ensin vastaan armoton määrä ihmisiä ja rummunsoitto kaikui ilmassa. Sitten huomasimme etummaisten ihmisten tanssivan. Juho tanssahteli mukana ja miehet riemastuivat tästä vielä enemmän. Saattueen perässä tuli ruumisauto, jonka sisällä oli ruumisarkku ja arkun kansi oli auki. Arkkuun heiteltiin rahaa vainajan päälle. Oli kovatkin "monttubileet" selvästi.

Heräämisen jälkeen suihku ja ulos! Käveltiin Marinabeachille, mutta päädyttiinkin lopulta ottamaan riksa Georgetowniin. Matkalla oli mellakka. Koulun pihan portit oli suljettu isoilla kettingeillä ja poliiseja oli mielettömästi. Kysyttiin riksakuskilta, mitä täällä tapahtuu ja hän vastasi, että koululaisille lahjoitetaan kaikille ilmaiset läppärit. Mitä ihmettä? Saavuttiin Georgetowniin. Kauppoja kauppojen perään, mutta ei mitään turistimestoja. Hindutemppeleitä joka kulman takana ja välillä moskeijoiden melu kaikui takana tai edessä. Lehmät ovat täällä isoja "nandeja" eli pyhiä lehmiä. Niillä on valtavat sarvet ja ne on kaikki kytketty kiinni tienvarsiin. Välillä ne vetävät vaunuja, joiden päälle on ladottu valtavia rautakankia tai muuta roipetta. Nähtiin myös paikallinen teurastamo. Voin kertoa, että tämän reissun jälkeen olen enemmän vegaani, kuin koskaan aiemmin. Hyi hittolainen! Ihmisillä oli kyllä hauskaa, kun Juho otti kuvia teurastamosta. Ainiin ja astuin lehmänläjään kauniisti läsähtäen! Suomessa otan tunnin suihkun ja harjaan itseni juuriharjalla puhtaaksi!

Intialaiset ovat todella mukavia. Kaikki hymyilevät ja huutelevat 'hyvää päivää'. Tulee jonkinasteinen kulttuurishokki, kun tulee Suomeen ja suurin osa ihmisistä vain tuijottaa ja murjottaa. Jään todellakin kaipaamaan intialaisia.

Otettiin riksa takaisin Triplicaneen, missä guesthousemme on ja käytiin syömässä. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Osaankohan enää syödä haarukalla ja veitsellä? Täällä kun kaikki mätetään suuhun sormilla. Nyt välikuolema guesthousen viileydessä ja sitten jatketaan paikkaan X!

Päätettiin lähteä vielä kävelemään kolmion mallinen reitti. Noh, kartta ei ollut ihan päivittynyt tai sitten päämme ei ollut päivittynyt, joten seikkailtiin ympäriinsä, kunnes mentiin istumaan ilmastoituun baariin. Noustiin portaat toiseen kerrokseen ja päädyttiin huoneeseen, mikä ehkä joskus oli ollut baari. Vanha biljardipöytä oli enää jäljellä. Vieressä oli ovi, jossa luki "members only." ovesta sisälle! Intialaisten kansoittama baari, jossa kaikki tuijottivat. Tilattiin juomat ja huomasin baaritiskillä lapun, jossa ilmoitettiin, että ei-jäsenien pitää maksaa ylimääräistä. Kysyttiin asiasta ja saatiin vastaukseksi indian headnod. Selvä. Hetken päästä tarjoilija toi myös snackseja pöytään. Tilasimme laskun, jossa loppujen lopuksi oli vain 50Rs käymismaksua. Positiivista! Eikun takaisin tienpäälle spriten voimin!

Matka jatkui kuumassa ilmassa. Käväistiin krikettikentän laidalla ihmettelemässä krikettiä pelaavia poikia. Yksi intialainen antoi Juholle polkupyörän ja pyysi ajamaan ympäri. Teki melkein mieli mennä mukaan pelaamaan. Mitähän siitäkin olisi jätkät ajatelleet, kun länkkärityttö olisi pelannut krikettiä! Käväistiin myös st. George- kirkon pihalla ja hautausmaalla. Hautausmaa oli täynnä poliisipartioita. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Käytiin submarine-nimisessä baarissa. Alkoholijuomat ovat kalliita täällä, joten limulinjalla mentiin. Istuttiin pöydässä ja Juho tokaisi: "joku aamu pitää mennä Marinabeachille katsomaan auringonnousua-!" hetken hiljaisuus ja kummatkin tokaisevat samaan ääneen: "mut ei huomenna!" Totaalinen hajoaminen.

Lähdettyämme baarista, näimme ihan pienen koiranpennun tienvarressa. Juuri ja juuri 3vko vanhan! Mies nappasi sen käteensä ja ojensi syliini. Ainakin koira oli veg-biryania syönyt hyvin. Oli kävelevä tankki! Matkalla guesthouselle käytiin vielä optikkoliikkeessä ja sain ilokseni kuulla, että teetetyt lasit tulevat maksamaan korkeitaan 1000Rs. Helpotus. Huomenna siis kohti näöntarkastusta ja lasien miettimistä.

Käytiin suihkussa ja makoiltiin hetki. Päätin lähteä kysymään respasta, mistä voisi ostaa hiiliä. Pudisteli päätään, mutta vieressä oleva muslimilainen mies sanoi, että 'cornershopista' voisi löytyä. Mies oli myös asunut 2vuotta Venäjällä. Niinpä sinne. Ei tietenkään löydetty hiiliä,mutta riksakuskit tarjosivat innolla pilveä. Kieltäydyttyämme miljoona kertaa, he lupasivat viedä meidän paikkaan, mistä saamme hiiliä. Sanoimme, ettemme maksa, jos emme saa hiiliä. Ajettiin ympäri kaupunkia ja joka paikassa oli kuulemma poliisiratsia käynyt. Palattiin siis tyhjin käsin guesthousen pihalle. Riksakuski vaati 300Rs ja väittelimme ja selitimme miten oli sovittu. Mies huitaisi kättään ja lähti. Me taas kävimme juomassa chait katukahvilassa ja kiskalla ostamassa suklaata. Törmäsimme myös poikaporukkaan, joka lupasi hankkia huomiseksi hiiliä. Katsoo, miten onnistuu!

Nyt musiikkia ja oleskelua ja sitten unta. Päivät alkavat lyhentyä...

Uneton yö ja jalkakrampit

Day 69 - Chennai

En saa unta. Olemme jossain välillä Bangalore - Chennai. Vieressä on toinen bussi, jonka kyljessä lukee "sleep like a baby." Juho nukkuu. Itse herään joka ikiseen töyssyyn ja unilääkkeet on tietenkin bussin tavaratilassa. Vessahätäkin tavallaan on, mutta enköhän vielä sen 5h pärjää.

Tuntuu, etten ole ajatellut mitään. Tai sitten olen ajatellut paljon asioita. Suomi tulee silti aika puskan takaa, vaikka sinne päätinkin palata. Olen monelta kuullut vain moitetta siitä, että tulen takaisin. Kuinka heitä ahdistaa takaisintuloni. Mitä voin itse tehdä? Olla tulematta takaisin? Jäädä asumaan Intiaan? Olla ottamatta yhteyttä entisiin ystäviini ja alkaa rakentamaan tyhjän päälle? En tiedä. Sattuu ajatus siitä, että pois lähtöni oli muille helpotus. Oli hyvä, kun lähdin. Miksi sitten tulen takaisin? Mitä siitä itse saan? Toivottavasti enemmän, kuin pystyn nyt visuoimaan.

Bussi lähti liikkeelle taas. En jaksa enää katsoa ohikiitäviä valoja ja pimeyttä. Haluaisin vain laittaa silmät kiinni ja nukkua. Harkitsin jo käpertyväni lattialle nukkumaan, mutta ties mitä mönkijöitä sielläkin menee. Takapenkkiäkään bussissa ei ole, vaikka se tyhjä varmasti olisikin. Meidän lisäksi bussissa on ehkä kuusi ihmistä kuskin lisäksi.

Löysin biisin, mikä kuvastaa itseäni tällä hetkellä ehkä parhaiten. Soitin sen jo Juhollekin, koska... Niin. Se olen minä. Sanasta sanaan. Irina - koko kuva. Nyt uppoudun ajatuksiini, kuuntelen musiinkia ja itken. Aamu näyttää kohta kirkkaammalta.

Saavuttiin puoli seitsemän aikaan Chennaihin. Napattiin rinkat bussin tavaratilasta ja ne olivat aivan mustassa tomussa, kiva! Varmaan kymmenen riksakuskia pyöri taas ympärillä, joista ensimmäinen nappasi Juhon sitaran ja lähti kävelemään riksalleen. Pyysi 200Rs reissusta guesthouselle ja kun kieltäydyttiin, lähti pois. Oltiin pakkaamassa kamoja toiseen riksaan, kun samainen mies ajoi rinkkaani päin riksallaan! Nyt on mustelma kyljessä. Idiootti.

Päästiin guesthouselle ja saatiin ihan ok huone. Jalanjälkimallinen wc tosin, mutta muuten ihan jees. Ostettiin chait ja mentiin melkein samantien nukkumaan. Vähän verotti edellinen yö.

Lähdettiin kävelemään ympäri Chennaita puoli kahden jälkeen. Käytiin juomassa kahvit nurkan takana olevassa intialaisessa kahvilassa ja jatkettiin matkaa Marinabeachille. Isoin ranta, mitä olen koko reissun aikana nähnyt! Kaikkialla oli todella siistiä. Käveltiin rannan viertä kulkevaa asvaltoitua tietä ja hetkem päästä kaksi intialaista nuorta tyttöä alkoi huudella perään. Kun saivat meidät kiinni, tarttui toinen tytöistä Juhoa kädestä ja tokaisi: "marry me!" pienen hämmennyksen jälkeen tytöt kovaa vauhtia selittivät, että Juhon on naitava tyttö ja kun Juho selitti hänellä olevan jo tyttöystävä, kertoi tyttö voivansa olla toinen vaimo. Minulle tarjottiin toista miestä. Loppujen lopuksi päädyttiin kuviin ja otettiin kuvia ja jatkettiin 10min nauraen matkaa eteenpäin. Incredible India, jälleen kerran!

Seikkailtiin syvemmälle kaupungin sykkeeseen. Lehmiä ei enää ollut niin paljoa, mutta liikenne oli sitäkin kaoottisempaa. Riksoja pyyhältää joka paikasta, samoin polkupyöriä. Käytiin länkkäritasoisessa kaupassa ja löydettiin mielettömän kokoinen ostoskeskus! Sinne siis! Kulttuurishokki: oli kuin olisi Leppävaaran Sellossa seisonut! Alakerrassa oli pieni mäkkäri, jossa myytiin pelkkää jätskiä ja hissien vieressä oli taulu, jossa kehoitettiin olemaan käyttämättä hissejä, sillä ne eivät välttämättä toimi. Käytiin yläkerrassa syömässä KFC:ssä ja kerättiin kyllä katseita. Takaisin siis turvalliseen intialaiseen menoon kadulle. Tienvarsien kojuissa myytiin kaikkea jännää, mm. kuivatettuja lehmänläjiä. Eksyimme hieman hienommallekin alueelle, missä vastaan tuli mies weimarinseisojan kanssa. Rotukoira hihnassa intialaisen kanssa!

Vastaan tulevat ihmiset olivat osaltaan aika pelottavia. Muslimeja on Chennain väestöstä sen verran, että kadulla kävelee jatkuvasti vastaan tummiin kaapuihin pukeutuneita naisia, joiden silmät vain näkyvät. Kuumottavaa. Samoin hindutemppeleitä on joka paikassa.

Oltiin kummatkin niin väsyneitä vielä edellisestä yöstä, että suunnattiin takaisin guesthouselle, pestiin pyykkiä ja siirsin kuvat koneelle. Huomenna jatketaan sitten pohjoisempaan Chennaita!

Bengaluru, kirjaimellisesti

Day 68 - Bangalore

Yö meni miten meni. Muuten oli ihan hyvä nukkua, mutta polvet alkoivat särkeä kovalla sängyllä. Yöllä oli kylmä, mutta ei niin kylmä kuin Hampista tullessa. Vieressä nukkuva intialainen pariskunta avasi ikkunan jossain välissä aamua ja alkoi vetää. Minä kääriydyin hippipeittoon. Näkyipä aamulla erikoinen näkykin: elefantteja rekan lavalla! Kai niitä noinkin voi kuljettaa.

Puoli kuudelta ensimmäinen chai-mies tuli huutamaan korvaan: "chai,chai,chai!" tilattiin chaita ja aamiaista, mikä näytti enemmän koiran oksennukselta kuin ruualta, mutta ainakin se nosti verensokeria. Minusta on myös virallisesti tullut intialainen! Heitän hyvin intialaisittain roskat ulos junan ikkunasta! Vielä 3h ja saavutaan Bangaloreen.

Nukahdin hetkeksi ja herätessä olo oli hyvin pöhnäinen. "transut" tuli taas kerjäämään rahaa, samoin muutama muu kerjäläinen. Tällä matkalla on myyty kyllä vaikka minkälaista syötävää aina snackseista ihan ruokaan. Kahvi oli kyllä hyvää, pitää myöntää.

Ensimmäinen mielikuva, kun astui Bangaloren juna-asemalle oli: "täällä on roskiksia!" käytiin kysymässä juna-aseman vierestä hotellia, mutta se oli liian kallis. Otettiin siis paikallisbussi päälinja-autoasemalle ja käveltiin siellä stouttien johdattamana ympyrää. Oli kuuma ja joka paikkaa särki rinkan kantaminen ja kirosin kovaan ääneen suomeksi kaiken, minkä osasin. Käytiin ostamassa liput Chennaihin täksi illaksi. Päätettiin, ettei jäädä Bangaloreen, koska kaikki täällä maksaa niin paljon, eikä näkemistä juurikaan ole. Saatiin liput klo 9pm lähtevään bussiin ja päätettiin lähteä kaupunkia katsomaan. Jätettiin rinkat säilytykseen Bangaloren juna-asemalle ja kevyemmällä mielellä kohti kaupungin keskustaa.

Käveltiin sinne minne nenä näytti ja tuli taas koettua pala "oikeaa" Intiaa. Kauppoja oli laita laidassa ja teillä oli isoja lehmiä. Siis oikeasti isoja. Lisään myöhemmin kuvan. Jäi kyllä Goan lehmät terrierin kokoiseksi rinnalla. Lehmien vasikat olivat myös pehmoisia ja pörröisiä. Niillä oli pitkät karvat. Nähtiin monta moskeijaa ja kirkkoa ja eksyttiin marketille, tällä kertaa kunnon intialaiselle marketille. Maisteltiin kaikkea, mm. todella outoa hedelmää, mikä aluksi maistui mehukkaalta, mutta imi lopuksi kaiken nesteen suusta. Yh! Yksi kauppias heitti Juholle munakoison ja naurahti, kun hän sai kopin! Liikkeissä myytiin myös akvaariokaloja, jotka "uivat" muovipussien sisällä akvaarioissa, jotta eivät tappelisi keskenään. Samoin kadulla myytiin puluja! Olin sitonut vaaleat hiukseni huivini sisään, mutta silti sain paljon ihmetystä aikaan. Lävistyksiä hämmästeltiin, samoin tatuointeja. Positiivisella tavalla tosin. Ostettiin markkinoilta suitsukkeita, keksejä ja hyvää kahvia. Intiassa olen juonut elämäni parasta kahvia. Käytiin syömässä läheisessä intialaisessa ravintolassa ja juotiin lisää chaita ja kahvia. Ostin kipugeeliä apteekista olkapäähäni, (onnistuin muljauttamaan sen pois paikaltaan), ja lähdettiin kohti bussiasemaa. Vastaan käveli mies, joka pyysi neljää rupiaa bussiin, sillä hänellä ei ollut rahaa niin paljoa mennä sairaalaan. Kysyin, miksi hänen tarvitsee mennä sairaalaan ja hän vastasi, että hänen sydämessään on jotain vikaa. Annoin 4rupiaa. Yleensä en anna, mutta I feel that. Mentiin bussiaseman viereen juomaan lisää kahvia ja chaita. Pelattiin Juhon kanssa korttia ja kolmesta pöydästä oli hetken päästä lauma intialaisia tuijottamassa peliämme. Hyvin outoa!

Saatiin varattua myöa guesthouse itsellemme Chennaista. Tullaan kuitenkin aamulla klo 4am Chennaihin ja sieltä pitäisi suunnistaa eteenpäin. Toivottavasti bussissa pystyy nukkua.

Juho etsi vessaa ikuisuuden ja lopulta intialainen maksoi sen Juholle. Halusi, että otetaan hänestä kuva ja päädyttiin kaikki kuvaan. Miehet jatkoivat Mumbaihin. Hypättiin omaan bussiimme kaikkine tavaroimme ja oltiin juuri päästy asettumaan, kunnes kuski huusi, että kaikkien pitää poistua ja nyt on bussin vaihto. Oltiin vähän "häh?" ja hypättiin tavaroinemme ulos. Toinen varsinainen bussi lähtee vasta tunnin päästä. Tätähän meille ei kerrottu. Kivat tästä! No ainakin saatiin sipsejä, kitkattia ja spritea! Tällä eletään.

Vihdoin oikea bussi. Kuski näyttää ihan Ravilta, lue: ei hyvä! Nosti laukut taakse ja pyysi rahaa, koska oli herrasmies. Huokaus. Noh, 20Rs. Kunhan elossa päästään perille. Nyt kohti Chennaita ja yritän saada nukuttua! Toivotonta. Aamulla klo 6am perillä. Toivottavasti...

Lähtemisen haikeus

Day 67 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji, Vasco Da Gama

Heräsin suht pirteänä klo 11am. Nousin ylös, tein aamiaista ja pakkasin loput tavarat. Viimeiset ruuanlaitot guesthousella aiheutti vähän haikeutta. Nappasin läppärin ja mentiin istumaan Oasikseen tappamaan aikaa. Kohta pitäisi käydä vielä Arupilla ja kaupassa ja sitten palauttamassa pyörä.

Käväistiin Arupilla, mutta hän varmaankin nukkui. Vain Nick nukkui baarin lattialla ja silittelin sitä hetken. Käytiin kaupassa ostamassa hammastahnaa ja deodoranttia. On kyllä hyvin intialainen tuoksu, mutta eiköhän se pariksi viikoksi kelpaa! Käväisin palauttamassa pyörän. Påresh lupasi laitella spostia. Viimeinen fiilistelytauko Omissa. Omistaja oli todella mukava ja ruoka oli hyvää niinkuin aina. Pyörittiin vielä hippikauppoja läpi ja kävin guesthousella pitkässä suihkussa. Sitten kamat kasaan, hiukset rullalle ja kohti bussiasemaa.

Mummo oli todella mukava ja otti Luckyn pihalle kiinni. Tavallaan on haikea olo, kun ajattelee tuota pientä otusta, jonka kanssa tuli vietettyä niin paljon aikaa. Onhan se ihan eri asia, kun koira pyörii koko ajan mukana skootterissa, bussissa ja junassa, kuin se olisi vain kotikoirana. Luckylla on kuitenkin nyt hyvä olla Anjunalla.

Rinkka painoi ja bussiin nousu oli tuskaa. Bussista lähtö Mapusassa vieläkin tuskempaa. Mapusassa nopea vaihto Panajin bussiin. Panajissa ostin bussiliput expressbussiin. Luukulla oli kauhea hälinä ja ihmiset heittelivät rahaa luukulle huutaen kilpaa: "vasco,vasco!" Viimein sain liput ja sitten Panajin bussiin kohti Vascoa. Bussi oli täynnä ja Juho seisoi osan matkaa. Oli kuitenkin miellyttävää matkustaa, sillä oli viileä! Tästä eteenpäin matkataan vain iltaisin. Hartiat huutavat jo nyt Hoosiannaa!

Vascossa keskellä "puistoa" oli menossa jonkinlainen jumalanpalvelus. Sain käteeni lapun, jossa selitettiin ihmisten etsivän jatkuvasti rauhaa. Tiedä häntä. Käveltiin istumaan The Temptationiin ja tilattiin chaita ja leivät. Tässä on oikein mukava istua ja katsella Vascon iltaelämää. Vaikkakin yksi rahaa kerjäävä mies tuli ja nappasi minua nilkasta kiinni. Siedätyshoitoa

Tuntuu tavallaan siltä, kuin olisi jättänyt kodin taakse. Kun lähdin ajattelin, ettei Suomi ole minulle niin tärkeä juttu, mutta loppujen lopuksi en ehkä kaipaa Suomea, vaan asioita siellä. Sanoin lähteväni Intiaan etsimään itseäni. Uskoin sen vievän vuoden ja mahdollisesti enemmänkin, mutta olin väärässä. Nyt olen hyvin lähellä itseäni. Enää muutama korjausliike ja olen ehjä oma itseni. Silti tulen takaisin Suomeen nyt hymyillen ja pää pystyssä. Olen rohkeampi, avoimempi ja viisaampi, mutta samalla ehkä myös hieman rikkinäisempi. Joskus on vain lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle.

Käytiin läheisellä kiskalla ostamassa pari intialaista makeista ja juotavaa. Pienessä kiskassa oli varmaan kuusi miestä, joista kaikki tuijottivat minua suu leveässä virneessä. Kyselivät lävistyksistä ja tatuoinneista ja loppuun kysyivät, olenko Juhon tyttöystävä. Olipas nyrpeä ilme jätkillä tämän jälkeen!

Saatiin onneksi paikat sleeperissä sivusta, jossa on kivempi istua. Sängyt on ehkä pikkasen pienemmät, mutta muuten mukavammat. Oltiin jo innoissamme, kun istuttiin yksin tässä välikössä, mutta sitten viereen tuli päriseviä intialaisia nuoria. Noh. Unilääkkeet naamaan ja unta. Aamulla ollaan Bangaloressa.

Ps. Päätin sittenkin ladata muutaman rupian vielä credittiä liittymään, niin pystyn datalla päivittämään aina blogia! Joten en hiljene!

Chaita ja teatterihuveja

Day 66 - Anjuna, Vagator, Mapusa

Heräsin klo 130pm. Taaa koko päivä meni melkein hukkaan, kun nukkui niin pitkään. Toisaalta ihan hyvä, koska kerrankin nukuin hyvin. Ei tehty itse aamupalaa, koska Ravi oli kokkaamassa. Niinpä käytiin brunssilla Oasiksessa. Oasiksen jälkeen mentiin guesthouselle ja siivottiin ja pakattiin kaikki loput kamat. Pestiin pyykkiä mielettömästi ja lopulta kämppä näytti siltä, että ollaan oikeasti lähdössä. Haikeus.

Kello alkoi tulla jo viisi, joten napattiin shisha mukaan ja vietiin se Arupille lahjaksi. Suomeen en sitä mukanani lähde raahaamaan. Sovittiin samalla Arupin kanssa, että nähdään rannalla illalla. Tarkoitus olisi juhlia läksäreitä nuotion, hyvän musiikin ja shishan voimin!

Skootterin keula kohti Mapusaa ja teatteria. Teatteri oli, noh, ainakin mielenkiintoinen jos ei muuta. Intialaiset nauroivat, kun länkkärit tulivat istumaan konkaninkieliseen näytelmään. Yksi mies piti kalkkunaääntä enkä enää kestänyt! Voi sitä hekotuksen määrää!

Tultiin takaisin Anjunalle ja Juho rupesi tekemään ruokaa. Itse kirjoitin pääsykoetehtävät valmiiksi ja lähdin istumaan Sound Of Wavesiin nettiin, että saan lähetettyä ne Essille, joka lähettää ne edelleen yliopistolle. Mitä vielä! En saanut enää auki hakusivua, jossa yliopistohakuni oli! Niinpä spostia ko. taholle ja nyt odottelen. Stressaa!

Syötiin ja käytiin vielä viimeisiä bensoja ajelemassa pois. Nähtiin Påresh ja hän pyysi spostiosoitettani, että voidaan olla yhteydessä. Kävin ostamassa pullon portviiniä (100Rs) ja sitten kohti rantaa. Lucky leikki Hippiesin pennun kanssa ja aallot löivät korkealle! Pari kertaa piti hypätä alta pois, ettei kastu!

Loppujen lopuksi vain istuttiin ja poltettiin vesipiippua rannalla. Alkoi väsyttää ja niinpä mentiin suoraan nukkumaan.

Blogin hetkellinen pysähtyminen

Tänään alkaa reissu kohti Bangalorea ja Bangaloresta edelleen kohti Chennaita. Blogipäivityksiä en tiedä, kuinka tiheään pystyn lisäämään, mutta hengissä olen, no worries!

Auringonlasku Anjunalla

Viimeinen rantapäivä Goalla

Day 65 - Anjuna, Morjim

Heräsin ensimmäisen kerran 1039am kun koira repi makuupussia päältä. Seuraavan kerran heräsinkin sitten vasta 1pm, hups. Päivä on yhtä kuuma, kuin muutkin. Toisin sanoen: sulan! Päätettiin lähteä siis rannalle. Viimeistä kertaa Goalla.

Morjimille siis skootterin keula. Merivesi oli länpimämpää kuin koskaan aiemmin. En varmaan kesällä mene lähellekään Suomen vesistöjä, kun vesi on niin kylmää!

Lähdettiin ajamaan takaisin ja pakkasin rinkan. Ahdistus. Ei mahdu kamat kyllä millään mukaan! No, jätän puolet olemassaolevista vaatteistani Intiaan. Hetkellisen kettuuntumisen jälkeen lähdettiin ikävillä mielillä tappelemaan guesthousen omistajan kanssa. Katsotaan, kuinka tämäkin päättyy.

Felix ei ollut iloinen kun ilmoitettiin, ettemme aio maksaa koko kuukautta. Väännettiin asiasta varmaan tunnin verran ja lopulta maksettiin vähän yli puoli kuukautta. Tultiin takaisin guesthouselle. Olo oli hirveä. Kauhea paineen tuntu. Niinpä maksettiin loppukin koko kuukaudesta. Ihan vain saadaksemme hermomme tasaantumaan. Ei kyllä vieläkään ole hyvä olo. Ehkä tämä tästä aikanaan. 

Nyt lettuja ja shisha. Huomenna viimeinen päivä Goalla.