Lähtemisen haikeus

Day 67 - Anjuna, Vagator, Mapusa, Panaji, Vasco Da Gama

Heräsin suht pirteänä klo 11am. Nousin ylös, tein aamiaista ja pakkasin loput tavarat. Viimeiset ruuanlaitot guesthousella aiheutti vähän haikeutta. Nappasin läppärin ja mentiin istumaan Oasikseen tappamaan aikaa. Kohta pitäisi käydä vielä Arupilla ja kaupassa ja sitten palauttamassa pyörä.

Käväistiin Arupilla, mutta hän varmaankin nukkui. Vain Nick nukkui baarin lattialla ja silittelin sitä hetken. Käytiin kaupassa ostamassa hammastahnaa ja deodoranttia. On kyllä hyvin intialainen tuoksu, mutta eiköhän se pariksi viikoksi kelpaa! Käväisin palauttamassa pyörän. Påresh lupasi laitella spostia. Viimeinen fiilistelytauko Omissa. Omistaja oli todella mukava ja ruoka oli hyvää niinkuin aina. Pyörittiin vielä hippikauppoja läpi ja kävin guesthousella pitkässä suihkussa. Sitten kamat kasaan, hiukset rullalle ja kohti bussiasemaa.

Mummo oli todella mukava ja otti Luckyn pihalle kiinni. Tavallaan on haikea olo, kun ajattelee tuota pientä otusta, jonka kanssa tuli vietettyä niin paljon aikaa. Onhan se ihan eri asia, kun koira pyörii koko ajan mukana skootterissa, bussissa ja junassa, kuin se olisi vain kotikoirana. Luckylla on kuitenkin nyt hyvä olla Anjunalla.

Rinkka painoi ja bussiin nousu oli tuskaa. Bussista lähtö Mapusassa vieläkin tuskempaa. Mapusassa nopea vaihto Panajin bussiin. Panajissa ostin bussiliput expressbussiin. Luukulla oli kauhea hälinä ja ihmiset heittelivät rahaa luukulle huutaen kilpaa: "vasco,vasco!" Viimein sain liput ja sitten Panajin bussiin kohti Vascoa. Bussi oli täynnä ja Juho seisoi osan matkaa. Oli kuitenkin miellyttävää matkustaa, sillä oli viileä! Tästä eteenpäin matkataan vain iltaisin. Hartiat huutavat jo nyt Hoosiannaa!

Vascossa keskellä "puistoa" oli menossa jonkinlainen jumalanpalvelus. Sain käteeni lapun, jossa selitettiin ihmisten etsivän jatkuvasti rauhaa. Tiedä häntä. Käveltiin istumaan The Temptationiin ja tilattiin chaita ja leivät. Tässä on oikein mukava istua ja katsella Vascon iltaelämää. Vaikkakin yksi rahaa kerjäävä mies tuli ja nappasi minua nilkasta kiinni. Siedätyshoitoa

Tuntuu tavallaan siltä, kuin olisi jättänyt kodin taakse. Kun lähdin ajattelin, ettei Suomi ole minulle niin tärkeä juttu, mutta loppujen lopuksi en ehkä kaipaa Suomea, vaan asioita siellä. Sanoin lähteväni Intiaan etsimään itseäni. Uskoin sen vievän vuoden ja mahdollisesti enemmänkin, mutta olin väärässä. Nyt olen hyvin lähellä itseäni. Enää muutama korjausliike ja olen ehjä oma itseni. Silti tulen takaisin Suomeen nyt hymyillen ja pää pystyssä. Olen rohkeampi, avoimempi ja viisaampi, mutta samalla ehkä myös hieman rikkinäisempi. Joskus on vain lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle.

Käytiin läheisellä kiskalla ostamassa pari intialaista makeista ja juotavaa. Pienessä kiskassa oli varmaan kuusi miestä, joista kaikki tuijottivat minua suu leveässä virneessä. Kyselivät lävistyksistä ja tatuoinneista ja loppuun kysyivät, olenko Juhon tyttöystävä. Olipas nyrpeä ilme jätkillä tämän jälkeen!

Saatiin onneksi paikat sleeperissä sivusta, jossa on kivempi istua. Sängyt on ehkä pikkasen pienemmät, mutta muuten mukavammat. Oltiin jo innoissamme, kun istuttiin yksin tässä välikössä, mutta sitten viereen tuli päriseviä intialaisia nuoria. Noh. Unilääkkeet naamaan ja unta. Aamulla ollaan Bangaloressa.

Ps. Päätin sittenkin ladata muutaman rupian vielä credittiä liittymään, niin pystyn datalla päivittämään aina blogia! Joten en hiljene!