Don't worry, be Hampi!

Day 44 - Hampi, Hampur

Eilen illalla käytiin syömässä Sanya's-nimisessä paikassa. Ruoka oli hyvää, se täytti ja se oli halpaa. Törmättiin kahteen suomalaiseenkin ja vaihdettiin numeroita. Tarkoitus olisi lähteä tänään iltaa viettämään yhdessä.

Nukuin huonosti. Ajattelin, että voisin nukkua hyvin nyt, kun on hyvät sängyt ja peitto, mutta ei. En tajua, mikä saa aikaan nuo sairaat unet päässäni. Noh, alitajunta varmaankin, mutta olen kyllästynyt katselemaan kauhuelokuvia joka yö. Ahdistavaa suorastaan.

Jalat on aivan auki. Ovat olleet niin täynnä hyttysenpuremia ja nyt olen ne kai vahingossa repinyt auki. Tänä aamuna onnistuin taas repäisemään jalan johonkin ja veri valuu jalkaa pitkin alaspäin. Ei se muuten haittaisi, mutta ei mene kuin hetki, niin haava on täynnä ötököitä. How lovely!

Törmättiin pariin uuteen suomalaiseen, jotka olivat olleet reissussa 3kk ja 3kk jäljellä. Hassua, että täällä törmää suomalaisiin useammin, kuin Goalla. Vuokrattiin pyörä ja tarkoitus on nyt lähteä katselemaan temppeleitä. Niitä täällä riittää! (kivien lisäksi!)

Lähdettiin ajelemaan eteenpäin Hampista ja löydettiin upea järvi ja sen yli vievä silta. Sillalla seisoi israelilaispariskunta, joka hyppäsi alla olevaan järveen. No, Juhokin tietty päätti kokeilla lystiä. Mielelläni olisin itsekin hypännyt, mutta rastojani ei saa kastella 10vrk ja olisihan se ollut näky, kun olisin bikinien yläosalla ja mustilla pitsistringeillä hypännyt! Intialainen mies tuli tarjoamaan 100rupialla matkaa toiselle rannalle veneellä. Sellaisella pyöreällä, jolla voisi kuvitella thaimaalaisten soutelevan. Jatkettiin kuitenkin muutaman valokuvan jälkeen matkaa.

Turistikylät jäi taakse ja ajoimme keskellä erämaata kirjaimellisesti. Näkymät olivat huikeat! Otin monta panoraamakuvaa, niin fiilis välittyy parhaiten. Pysähdyimme juomaan voimalaitoksen pihaan ja siitähän sitten lysti alkoi. Takarengas oli tyhjä! Olimmekin ihmetelleet pyöränvuokraajan tokaisua siitä, että jos rengas menee rikki, niin joudutaan maksamaan. Jännä juttu. Viereisestä pienestä hökkelistä vähän vanhempi intialainen herra kertoi, että lähin kylä Hampur on 3-4km päässä. Ei muuta kuin koira vapaaksi ja pyörää taluttamaan. Jännä kyllä, ei ärsyttänyt yhtään. Eihän se kauhean mukavaa ollut kävellä helteessä pitkin pientä hiekkatietä, mutta fiilis pysyi. Vesipuhveleita tuli joka ikisestä puskasta ja välillä pari intialaista tökki niitä kepeillä oikeaan suuntaan. Pelloilla naiset keräsivät riisiä ja riisipeltojen keskellä valkoiset haikarat tonkivat liejua. Astuin myös okaan päälle, mikä meni kengänpohjasta läpi! On vähän eri, kuin ruusunpiikit!

Vihdoin päästiin Hampurin kylään, missä ei turismi ollut selvästikään vaikuttanut. Olimme kansainvälinen nähtävyys kylässä! Saatiin pyörä korjaamolle ja paikalliset pienet lapset vilkuttelivat ja höpöttivät kieltä, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään. Rakastivat valokuvia yli kaiken ja tulihan heitä kuvattuakin. Pyörän kumin korjaus 30Rs. Ja eikun tienpäälle uudestaan.

Tarkoitus oli mennä apinatemppeliä katsomaan, mutta kappas kummaa, hetken päästä taas rengas puhki. Eikun taluttamaan taas viereiseen kylään. Tämä korjaamo olikin sitten täynnä lapsia. Kaikki puhuivat kyllä englantia suhteellisen hyvin. Huomasi, että länkkärit olivat tervetulleita. "what's your name? What's your fathers name? What's your country?" kysymyksiä viljeltiin sieltä täältä. Kyselivät myös, olisiko antaa kynää tai dollaria. Eipä löytynyt ei. Sitten lapset huomasivat tatuointini, hiukseni ja lävistykseni ja voi sitä ihmetyksen määrää. Enpä ole ikinä saanut luvan kanssa näyttää kieltä ehkä kolmellekymmenelle lapselle! Ihmettelivät koiraa sylissäni ja kaikki yrittivät lyödä Luckya. Kun sanoin, että se puree teitä, jos sitä lyö, toi yksi poika minulle syliin ehkä 2vko vanhan koiranpennun. Olin myyty. Siinä istuin pyöräkorjaamon penkillä kaksi koiraa sylissäni. Kun kumi saatiin korjattua ja istuin pyörän kyytiin, alkoivat kaikki lapset mätkimään minua avokämmenillä! Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu.

Päästiin ensimmäiseen risteykseen ja kuuluu paukahdus - jarruvaijeri irtosi. Siinä hetken aikaa katseli taivaalle ja kirosi Shivat, Visnut ja Ganeshit maan alimpaan helvettiin ja eikun samalle pyörävuokraamolle lapsien keskelle. Otin heistä taas kuvia ja näytin kuvia Suomesta. He halusivat kamerani, puhelimeni ja rahaa ja itse hoin, ettei mitään ole mukanani. Vihdoin n. 500Rs köyhempänä takaisin tielle ja taas sama mätkiminen. Näytän huomenna varmaan aivan hakatulta, sillä saan niin helposti mustelmia. Huokaus.

Pyörä palautettiin ja kirkkain silmin Juho väitti omistajalle, ettei mitään ongelmia ollut. Omistaja näytti epäluuloiselta, jännä juttu. Nyt on päivän seikkailut seikkailtu! Huomenna kohti karhujen suojelualuetta toivottavasti paremmalla tuurilla!