Menninkäinen vai maahinen?

Day 55 - Anjuna, Calangute, Baga, Sinquerim, Candolim

Heräsin taas neljän aikaan aamuyöstä aivan paniikissa. Näin kauheita unia. Ei unet ennen ole saaneet minua näin tolaltaan, mutta nyt ne tuntuvat ikäviltä. Makoilin jonkin aikaa ja yritin olla nukahtamatta, etten herää taas uneeni. Kohta tämä menee siihen, etten nuku. Ei hyvä.

Sähköt oli poikki yöllä ja jossakin välissä ne rävähti päälle. Tuuletin alkoi pyöriä katossa ja vessaan syttyi valo. In India we have no electricity!

Aamu alkoi taas koiran kanssa ulkona käymisellä ja aamupalalla. Selvisi myös, että kaivovesi on juotavaa. "good water in well!" niinkuin Ravi kertoi. Ravi on siis omistajan poika, josta ehkä aiemmissa postauksissa on ollut jotain juttua.

Mietittiin pitkään, mitä tehdään tänään. En halunnut lähteä rannalle, sillä paloin eilen poskipäistäni niin paljon. Niinpä päätettiin lähteä vain ajelemaan jonnekin. Ajettiin Bagan ja Calanguten läpi ja pysähdyttiin kiskalta ostamaan juotavaa ja itse kävin apteekissa pyörähtämässä. Sain vihdoin ostettua unilääkkeet, 100Rs. Toivotaan, että vihdoin saisin nukuttua. Kiskalla naismyyjä puhui todella hyvää englantia! Ihan hämmennyin. Toivotteli namastet ja jatkettiin matkaa. Päässä soi viime yönä kuunneltu Dr. Bombayn S.O.S. Jos ei olisi ikinä tullut Intiaan, ei tuo biisi olisi niin hauska. Mutta nyt! Ei herranen aika! Kuunnelkaapa aikanne kuluksi. Juuri tuollaista englantia täällä puhutaan ja yritetään ymmärtää.

Pysähdyttiin Sinquerimin rannalla ja tavattiin taas uusi suomalainen. Hänkin oli tutustunut intialaiseen sairaanhoitoon, kun oli joutunut makaamaan sairaalassa viisi päivää haimatulehduksessa. Kuulemma vain sydänkohtaus on kivuliaampi. Ajettiin ylös Fort Aguadalle ja käveltiin linnoituksessa. Hampin jälkeen se ei tuntunut oikein miltään. Luckylla oli kuuma ja itseänikin vähän painosti kuuma aurinko, mikä porotti suoraan kirkkaalta taivaalta. Ajettiin vielä alas
Goan vankilalle. Ahdistava paikka, mutta toisaalta ei näyttänyt mitenkään mahdottomalta paikalta karata. Nythän sieltä oli joku murhaaja juuri karannut. Piileskelee nyt jossakin päin Arporaa. Kyläläiset ovat sanoneet, että ottavat kohta ohjat itse käsiinsä, koska Anjunan poliisi ei tee mitään. Että tällaista tänne.

Guesthouselle taas suihkuun ja läppärin kanssa kohti Oasista. Oasiksessa vierähti taas tovi ja sitten ruokaa tekemään. Jollakin tasolla on fiilis ihan maassa. En sitten tiedä miksi. Mutta ehkä nuo lääkkeet auttaa nyt ainakin nukkumisen kanssa.