Jeesus lasipurkissa

Day 43 - Vasco Da Gama, Hospet, Hampi

Eilen illalla istuttiin vielä Juhon kanssa parvekkeella ja polteltiin shishaa. Oli hämmentävää huomata, kuinka Intiasta on jollain tasolla tullut koti. Ulkona pauhasi hindumusiikki, mutta se ei tuntunut mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä. Kaukana kattojen yllä paukkui ilotulitus ja viereisen katon päällä oli Jeesus lasipurkissa.

Aamulla kello soi klo 06am. Ei muuta kuin hiukset rullalle ja menoksi! Käveltiin Vasco Da Gaman juna-asemalle ja hypättiin junaamme. Tämä on ahdas! Voitte kuvitella VR:n paikallisjunan perusvaunun? Kuvitelkaa, että jokaiseen penkkiväliin on tungettu kuusi sänkyä. Tai makuulaveriksi pitäisi ehkä kutsua. Ylä-,keski- ja alapedit. Juuri, kun sitä on nukahtamaisillaan, kävelee ohi mies, joka huutaa taukoamatta: "samosa,samosa,samosa,samosa!" tämän perässä tulee mies, joka huutaa: "chai, chai, chai, chai!" harmi, kun äänensävyjä ei voi kuvailla! Nukuin pari tuntia hyvin pinnallisesti. Kaikki äänet junassa sekoittui uniini, enkä ollut enää varma, mikä oli totta ja mikä unta.  Voitte vain kuvitella, kuinka chai-huudot oikein uppoutuvat uniin.

"transutkin" tulivat viihdyttämään. Junissa siis pyörii naisiksi pukeutuneita miehiä, jotka tulevat kerjäämään rahaa. Intialaiset pelkäävät näitä, sillä jos heille ei anna rahaa, he kiroavat sinut. Tämä tapahtuu sitten laulaen ja mantraa toistellen.

Juttelin yhden tärkeän ystäväni kanssa puhelimessa. Maailmaltani tippui pohja. Tai ehkä paremminkin seinä. "jää vaan sinne Intiaan. En mä tarvi sua täällä." Sattui. Varsinkin nyt, kun olen miettinyt, mitä haluan tulevalta. Suomi ei tällä hetkellä tunnu ollenkaan oikealta paikalta. Se ei tunnu kodilta. Ei ainakaan nyt.

Junassa on kuuma! Tuulettimet katossa pyörittää samaa ilmaa ympäriinsä. Jos Suomessa laittaisi tuulettimen päälle, se puhaltaisi viileää. Täällä sen puhaltama ilma on kuumaa. Suorastaan ahdistavaa. Onneksi enää tunti jäljelle junamatkaa. Odotan sitä, että pääsen makaamaan sängylle ja voin vaan olla. Hiljaisuutta kaipaa nyt.

Vihdoin saavuttiin Hospetin juna-asemalle ja katsoin puhelimen karttaohjelmasta, kuinka paljon matkaa on Hampiin. Yllätyin, kun kartta näytti 12km. Niinpä päädyttiin riksaan. Juna-asema oli täynnä riksoja ja meidän riksamiehellemme meinasi tulla kunnon nyrkkitappelu asiakkaista! Toinen riksakuski oli jo nyrkit pystyssä ja kaikki huusivat samaan aikaan. Kuitenkin päästiin eteenpäin.

Hospet oli hyvin erilainen paikka, kuin Goa tai Delhi. Sitä voisi kai sanoa pieneksi kyläksi. Melkein jokaisella talolla oli oma "talli", missä seisoi vesipuhveleita, (ovat muuten suhteellisen sympaattisia otuksia!). Hampiin saapuessa melkein jo nauratti. Sanoin Juholle, että taidettiin maksaa tästä reissusta, että päästään katsomaan kiviä. Kyllä, niitä täällä riittää. Isoja lohkareita silmänkantamattomiin. Samoin temppeleitä. Ja noh, onhan tämä turistirysä. Huhhuh. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma olisi Keralassa.

Mentiin veneellä joen yli ja käveltiin Lonely Planetin suosittelemaan guesthouseen. Nyt on oikein siisti guesthouse omalla riippumatolla, suihkulla ja vessalla. Tässä olisi tarkoitus viihtyä seuraavat 4päivää. Tai 3päivää. Riippuen siitä, kuinka kauan tämä paikka kiinnostaa. Pakko myöntää, että vähän on ikävä omaa "kotia" Anjunassa.

Käytiin paikallisessa nettikahvilassa siirtämässä rahaa Juhon tililtä omalleni, koska Juholla ei kortti toimi. Nähtiinpä samaisessa paikassa yksi suomalainenkin! Intialaiset lapset olivat ihan haltioissaan Luckysta vaikka eivät oikein tienneet, miten koiran kanssa pitäisi käyttäytyä. Nyt ravintolaan syömään ja sitten oleilemaan guesthouselle. Josko sitä huomenna niitä temppeleitä ja karhuja!