Day 50 - Anjuna, Vagator
Aamu alkoi taas harvinaisen huonosti. Yöllä heräsin siihen, että palelin. Käperryin toiseen peittoon ja nukahdinkin pian. Loppujen lopuksi heräsin siihen, kun koira tallusteli ylitseni. Ei kai siinä muuta, kuin vaatteet päälle ja koiran kanssa ulos. Juho rupesi tekemään aamupalaa ja minä siivosin. Sisäsiisti koira oli päättänyt toteuttaa itseään sängyn alle. Siinä siivotessani törmäsin valtavaan hämähäkkiin sängyn alla! En ole kertaakaan noin isoa nähnyt täällä. Hypähdin pois sängyn alta, mutta päätin antaa hämähäkin olla. Jospa se söisi ötökät pois. Kun menin pesemään hampaitani, iskin pikkuvarpaani aivan täysiä tuollaiseen kulmaan. Hetken ajattelin vain, että taas varvas murtu, ennen kuin alkoi tulemaan verta. Kulma oli leikannut pikkuvarpaan kynteni halki pituussuunnassa. Huokaus. Putsasin haavan ja syötiin aamupalaa. Anna lähetti viestiä, että menemmekö syömään yhdessä illalla. Kaipa mennään kokeilemaan beans me up-ravintola. Vegaaniruokaa!
Olin haltioissani eilen, kun löysin kaupasta appelsiinimarmeladia! Voi sitä riemua! On kyllä niin hyvää! Ja tajusin samalla, etten ole kirjoittanut mitään rahakulttuurista täällä. Kaupassa käydessä ei kassalla ole aina välttämättä antaa takaisin pientä vaihtorahaa. Niinpä yhden rupian sijasta saa yhden karkin. 5rupian sijasta taas purkkapaketin. Loogista? Tekisi mieli kävellä pankkiin karkit kädessä ja kysyä, voiko ne vaihtaa rahaksi.
Ei viitsitty rannalle lähteä, kun aikaa ei ollut niin mielettömästi ennen ruokailua. Niinpä suunta kohti Oasista ja wifin käyttöä. Sain laitettua paljon työhakemuksia sinne tänne. Melkein odotan jo työntekoa Suomessa. Essi ja Henna piristivät. Kiva palata Suomeen, kun tietää siellä olevan jonkun, joka oikeasti välittää. Love ya!<3 sampokin nähtiin pikaisesti. Sitten jälleen guesthousen kautta suihkuun. Päivällä on ihan tajuttoman kuuma nykyään. Odotan sitä jäätymiskuolemaa, mikä iskee Suomeen palatessa. Tarvin toppatakin!
Mentiin illalla Annan kanssa syömään beans me uppiin. Matkalla ihmettelimme ajaessamme sitä, kun vastaantulijat huutelivat "policepolice!". Asia selkeni Anjunan poliisilaitoksen kohdalla; ratsia. Kolme ihmistä ja koira skootterin päällä ja vielä länkkäreitä. Hetki kävi mielessä, että tästä ei selvitä. Poliisi viittoi pysähtymään, minä käänsin skootterissa kaasua. Poliisit jäivät sinne ja me selvisimme ilman sakkoja. Ravintola oli tosi laadukas ja hieno. Pöytien ylle oli katoksi levitetty verkko, ettei roskia tipu ruokaan. Söin "saetan sandwitchin" missä oli bbq-maustettua tofua leivän sisällä ja salaattia. Kun alkoi pimetä, paikan täytti kauniit valot. Anna oli vielä kipeä, joten ajoimme Annan takaisin guesthouselleen. Itse tulimme takaisin omaan kotiimme. Avasin Madventuresin kansainvälisen seikkailijan oppaan ja aloin lukemaan tarinoita ääneen. Hetken päästä katseeni etsiytyi lattialle ja näin valtavan tulimuurahaisen! Nappasin myrkytteen pöydältä ja suihkutin ainetta kaikkiin reikiin, mitkä näin seinän ja lattian välissä. Jatkoin ääneen lukemistani. Taas hetken luettuani, katseeni osui oikealle lattiaan; varmaankin 20 tulimuurahaista! Huudahdin ääneen sen, mitä otsikkokin kertoo ja nappasin 'All Out'-myrkytteen. Ruiskutin puolet pullosta muurahaisiin ja Juho hekotti sängyllä. Hetken päästä samainen mies nappasi pullon kädestäni ja höpötti jotain siitä, että kohta me myrkytymme. En olisi näin brutaali näille kyseisille pienille otuksille, mutta se yksi, joka iski hampaansa vapaaseeni, sai peace-asenteeni muuttumaan. Ääneenlukemiseni jatkui. Eikä aikaakaan kun sängyn alta kipittää 5cm pitkä torakka kylppäriin! Jep, taas olin oikeassa. Olisi pitänyt suihkuttaa vaan lisää myrkkyä.
Käytiin kävelyllä koiran kanssa. Hyvää harjoitusta koiralle, kun joutuu oppia seuraamaan. Nätistihän tuo tulikin. Meinasi käydä vain syömässä Sound of Wavesissa. Tarjoilijat naureskelivat, että kyllä koira tietää missä on hyvää ruokaa. Jännää kuinka intialaiset pelkäävät koiria. Isot miehet kiljuvat kun koira tulee jalkoihin. Sitten kun näkevät meidät koiran perässä, alkavat nauraa. Mitäs ovat potkineet ja hakanneet koiria täällä. Näin muuten pentujen emokoiran tänään. Virallisesti olen ristinyt sen Nipsuksi. Se ei enää ollut laiha eikä kapisen näköinen. Päivän kohokohta. Ihan sydäntä lämmitti.
Ajelin vielä Vagatoriin. Pääsin vihdoin "pakopaikkaani" asti. Fiilis. Kuu paistoi taivaalla ja istuin isoin valkoisen ristin juuressa kalliolla rannasta merelle päin. Niin pitkälle kuin silmä kantoi, näkyi vain meri. Aallot löivät rantakallioon. Mietin, mikä minua painaa? Jatkuvasti tuntuu pieni painon tunne jossakin syvällä. Ei sille ole mitään loogista selitystä. Se on jossakin syvällä alitajunnassa. Jos vain osaisi kunnolla itkeä, niin sen saisi pois. Mutta en osaa itkeä. Joten olen edelleen tässä samassa kiertokulussa. Saankohan korjattua itseni ennen paluutani Suomeen? Vain aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti