Day 42 - Anjuna, Calangute, Chapora
Viime yönä tuli vielä seikkailtua. Pojat lähti Shiva Valleyyn bileisiin ja itseäni ei kiinnostanut ollenkaan. Jäin guesthouselle ja piirtelin jonkin aikaa ja kirjoittelin käteni täyteen laulunsanoja. Aion ottaa sen tatuointina jossakin välissä! Nappasin Luckyn laukkuuni ja lähdin ajamaan päämäärättömästi. Lehmiä oli mielettömästi, samoin poliiseja. Ajoin Chapporan läpi Vagatoriin ja jäin rannan päälle levittäytyvän kallion päälle istumaan. Rannalla oli jonkinlainen "pyhiinvaelluspaikka". Kalliot jatkuivat merelle ja kallioiden päälle oli laitettu risti. Lähdin laskeutumaan kalliota pitkin alas, koira laukussa. Kerran lähti irtohiekka liikkumaan ja päädyin polveani myöten pusikkoon. Hetken ehti miettimään, että jos se python onkin juuri siinä puskassa, mutta hiljaista oli. Pääsin rannalle ja kallioiden päälle, mutta ihan ristille asti päästäkseni olisi pitänyt uida. Vettä kun oli rintaan asti. Niinpä asetuin mukavasti kallion väliin pimeyteen. Itse näin kaiken, kukaan ei minua. Lucky nukkui rinnan päällä ja muistin viime syksyn geokätköilyreissun Westendin aallonmurtajalle. Silloinkin oli tuulista ja pimeää ja kuuli vain aaltojen pauhinan. Nyt vain oli lämmin, enkä etsinyt mitään. Löysin vihdoin oman pakopaikkani täältäkin.
Lähdin ajamaan takaisin Anjunaan ja nappasin Juhon mukaani ja ajettiin takaisin kalliolle. Juteltiin ehkä tunnin verran ja sitten takaisin sisälle. Rupesi olemaan viileä jo. Guesthousella polteltiin vesipiippua ja puhuttiin lisää. Loppujen lopuksi, kun päädyttiin nukkumaan, oli kello jo 06am. Hups.
Ainiin! Pojat olivat nähneet kuolleen lehmän kellumassa meressä yöllä. Namnam!
Heräsin ensimmäinen kerran klo 1037am siihen, kun Lucky hyppäsi sängyltä alas syömään. Hetken päästä nostin hänet takaisin sängylle ja jatkoin unia. Vihdoin nousin klo 1230pm. Aamutoimet ja brunssia syömään Omiin. Onneksi tänään ei ole yhtä kuuma, kuin eilen.
Ajeltiin Calanguteen ja Juho osti matkashishan. Muutama uusi makukin tuli ostettua. Tultiin istumaan Infantaria baariin juomaan. Yritin tilata tuoreita mansikoita vaniljajäätelön kanssa, mutta niitä ei ollut. Tarjoilija kiltisti ehdotti minulle hedelmäsalaattia, johon vastasin, etten halua banaania. "no problem, no banana!" kyllä Intiassa osataan!
Calangutesta ajeltiin bensatankin kautta Arupille, jossa laitoin omaa musiikkia soimaan ja maalasin hinnaston loppuun. Oli jotenkin kauhean rauhallinen olo. Kaikki oli taas käsissä siinä hetkessä. Ajettiin takaisin guesthouselle ja siivottiin koko kämppä! Olen aika ylpeä itsestäni! Nyt kelpaa taas asua.
Välillä sitä ajattelee, että tänne voisi melkein jäädäkin. Päivisin tulee se fiilis. Perustaa kämpän ja hankkia duunia ja elää vain. Iltaisin taas tulee olo, että täältä haluaa pois. Jännää, kuinka vuorokaudenajat saavat mielen noin muuttumaan. Kuitenkin, normaaliahan tuo on. Nyt on jotenkin kauhean paljon suunniteltavaa: missä asua, missä opiskella, mitä tehdä ja kenen kanssa? Mitä haluan elämältäni? En todellakaan tiedä ja kohta se pitäisi päättää, jos aikoo kouluihin hakea. Galenos kummittelee pöydällä. En ole koskenut siihen moneen päivään. Morkkis. Jos nyt vaikka etsisi netin ja hoitaisi kelan asiat pois ja sitten pohtisi nukkumista. Viime yönä, kun tosiaan jäi vähän vajaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti