Day Four – Anjuna Goa
Yö oli suhteellisen jännä. Juuso oli saanut ruokamyrkytyksen
edellisen illan ravintolasta, jossa oli syönyt pekonipizzan. Heräilin aina, kun
Juuso juoksi vessaan, mutta nukahdinkin kyllä aina saman tien uudestaan. Unen
pöpperössä heräsin kunnolla, kun Juuso kysyi, voiko juoda salmariani. Hyvin
hämmentyneenä ja unisena vastasin, että antaa mennä vain. On kuulemma paljon
raikkaampaa oksentaa, kuin pekonipizza. En ehkä itse vielä allekirjoita tuota,
mutta toisaalta, enpäs pekonipizzaa ole, (enkä kyllä aiokaan), oksentanut.
Loppujen lopuksi puolen päivän aikaan nousin ylös ja lähdin metsästämään
ruokaa. Päädyin taas Oasikseen ja juttelin hetken aikaa Skypessä Essin kanssa,
syöden samalla Calazone-pizzaani. Löysin isomman supermarketin hetken
käveltyäni. Hyvin kattava valikoima kaikkea ruokatarviketta sekä shampoita ja
muita hygieniajuttuja. Hyvä niin, sillä shampoo puuttuikin ja ostin hieman
vahvempaa aurinkorasvaakin samalla. Juusolle nappasin appelsiinimehua ja
Gatoradea. Jos se vaikka edes vähän palauttaisi miestä elävien kirjojen pariin.
Olin melkein varma,
että minuun kiinnitettäisiin enemmän huomiota nyt, kun en enää liiku Juuson
kanssa, mutta toisinpa kävi. Kyllähän sitä pari kertaa kuuli jonkun huutelevan
”lovely ladya”, mutta aurinkolasit päässä ja nokka eteenpäin, niin pääsi vain
kävelemään. Vaihdoin uimapuvun päälle ja suuntasin rannalle. Kaunis päivä ja aurinko
paistoi, (niin kuin joka ikinen päivä täällä!) Makoilin auringossa muutaman
tunnin ja hankin lisää väriä ihooni kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen.
Kävin myös uimassa, vaikka aallokko olikin aikamoinen. Juuri kun olin lähdössä takaisin ja laitoin
housuja jalkaa, tuli viereeni n. keski-ikäinen mies, joka kysyi englanniksi
voiko kysellä tatuoinneistani. Sanoi, ettei häntä kiinnosta, mutta: ”that noisy
little bastard wants to know.” Jep, terassilla istui ihan kivan näköinen nuori
poika hymyillen. Juttelimme hetken niitä ja näitä ja pyydettiin minua
nauttimaan muutaman virvokkeenkin heidän kanssaan, mutta päätin mennä takaisin
kotiin, (no nyt kutsun sitä jo kodiksikin), katsomaan miten Juuso pärjää.
 |
| Auringonlaskun kuvailua |
Siellähän mies
makasi jo ainakin melkein eloisana. Kävin suihkussa ja pesin suolan iholtani ja
hiuksistani ja aftersun nahkaan. Nyt tuntuu taas kovin ihmismäiseltä ololta.
Tänään olisi ollut myös markkinat Arporassa, mutta joudutaan nyt skippaamaan
ne. Kyllähän tässä nyt vaikka ensi lauantaina kerkeää sinne.
 |
| Palmuja Anjunalla |
Goa alkaa kolahtaa
pikku hiljaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että täällä viihtyy, eikä yksinäänkään
näytä olevan niin kauhea olla. Nyt jos vielä kävisi jotain pientä syömässä ja
sitten voisi vain rauhoittua ja olla. Jännää, kuinka päivät kuluvat niin verkkaisesti
täällä. Mihinkään ei ole kiire, mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa
olisi. Tämä on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti