Haikeus kyynelenä silmäkulmassa

Day 28 – Anjuna, Chappora, Dabolim

  Aamulla mentiin Omiin syömään aamupalaa ja siitä rannalle muutamaksi tunniksi. Seuraamme liittyi myös Sami pallontallaajilta ja lupasinkin samassa viedä hänet illalla oleviin bileisiin. Joka tiistai siis järjestetään Anjuna beachilla isot bileet, missä trance soi. Tuttu hedelmäkauppias yritti myydä hedelmiä vielä Juusolle viimeisen päivän kunniaksi, mutta jätimme kuitenkin ostamatta ja pyörähdimme guesthouselle suihkuun. Juuso pakkasi tavaransa ja asuntoni tuntuu nyt jotenkin todella tyhjältä. Ihan kuin olisi yksi huone enemmän kuin aiemmin. Jotenkin kolkkoa. En ehkä viihtyisi nyt, jollei seinääni koristaisi sammakkokalenteri ja Hennalta saatu kuva meistä. Aina, kun katseeni osuu tuohon kuvaan, hymyilen. Kiitos Henna.

  Majatalon mummo oli kauhean huolestuneen näköinen, kun Juuso kertoi lähtevänsä. ”But she’s gonna be all alone!” Juuso rauhoitteli, että kyllä minulla ystäviä on ja mummo lupasi pitää minusta hyvää huolta. Ensimmäisen kerran meinasin purskahtaa itkuun. Tämä on minulle koti. Goalla minulla on jotain pysyvää tällä hetkellä. Asunto, jota sanoa kodiksi. Se on paljon enemmän, kuin Suomessa, missä ei ole mitään materiaalista. Odotan vain sitä hetkeä, kun itse täältä lähden. Tuntuukohan silloin siltä, kuin jättäisin kotini. En halua ajatella tuota vielä.

  Käytiin Oasiksessa viimeisen kerran syömässä ja suunnattiin Oxfordin eteen, missä Elvis odottelikin jo taksissaan. Kävimme vielä kaupassa ja ostin Gatoraden mukaan. Aurinko alkoi laskea, kun istuimme taksin kyydissä kohti Dabolimia. Tuntui tyhjältä. Olin tottunut siihen, että asuin ihmisen kanssa saman katon alla ja olin hänen kanssaan melkein 24/7. Nyt se ”turvalukko” ovesta oli lähdössä. Tuo turvalukko, jonka olin alkanut tuntea tärkeäksi ja arvokkaaksi. Oli vaikea puhua ja tuijottelin ajatuksissani ikkunasta ulos. Kyllä, tähän olin valmistautunut. Nyt avaisin oven Goalle virallisesti ja kohtaisin maailman itsekseni.

  Elvis odotteli hetken, kun saatoin Juuson lentokentän eteen ja lähdin samalla kyydillä takaisin. Elvis oli varma, että Juuso oli poikaystäväni, eikä suostunut uskomaan vastaväitteitä. Kyseli kauanko aion viipyä Goalla ja otin hänen numeronsa, jos joskus tarvitsisin kyytiä jonnekin. Luin sähköpostit samalla ja siellä oli maailman piristävin viesti Samilta ja oma biisini tiedostona! Kiitos, you made my day! Kun vihdoin pääsin Anjunalle kysyin, paljonko olin velkaa reissusta. Tipahdin melkein penkiltä, kun Elvis naurahti ja ilmoitti naurettavaksi summaksi 100₨.

 Kävin suihkussa ja lähdin istumaan iltaa Juhon ja Akselin kanssa heidän guesthouselleen. Pyörähdimme kaupassa ja tämän jälkeen ajelin Chapporaan moikkaamaan myös Arupia ja hänen koiriaan. Arupin kissat leikkivät SAMMAKON kanssa! Ensimmäinen sammakkoni täällä! Olin liekeissä! Lähdin ajelemaan takaisin.  Pimeässä on kiva ajaa skootterilla. Valot loistavat ja tuuli humisee korvissa. Tuntee olevansa jotenkin niin vapaa. Harmi vain, että illat ovat niin kylmiä. Jäädyn.

  Yhdentoista aikaan otimme suunnan kohti rantaa, jossa olin luvannut nähdä Samin. Sami istuikin rannalla intialaisen tuttunsa kanssa, johon oli törmännyt ja joi jotakin kotitekoista. Mies oli hieman tillin tallin, mutta lähdimme kuitenkin Shiva Valleyyn. Länkkäreinä kävelimme vain sisälle ja istuimme hetken aikaa keskustellen vaikka mistä. Meno nyt ei kuitenkaan sytyttänyt, joten päädyimme vaihtamaan paikkaa. Vesi oli taas noussut ja ylittäessämme laavakiviä, luiskahti jalkani yhteen koloon, missä oli lasia. Nyt siis jalkapohjassa kolme vekkiä. How nice. Sami tuli perässä ja molskahti kauniisti pyörähtäen myös mereen. Goa kuivaa, minkä kasteleekin. Sami lähti guesthousellensa ja istuimme loppuiltaa Hippiesissä saksalaisen Marvinin kanssa. Kuitenkin alkoi paleltamaan ja menimme nukkumaan. Palelin koko yön. Minusta on tainnut tulla intialainen. Tai sitten olen vain kipeä. Kurkkuun sattuu…