Illalla istuttiin Helenalla vielä iltaa ja juotiin muutama olut. Helenalla on ihana asunto, missä on kaksi makuuhuonetta ja keittiö! Kysyinkin häntä kysymään vuokranantajiltaan olisiko minun mahdollista muuttaa sinne Helenan jälkeen huhtikuun alussa. Off-season kun alkaa, niin minulla on hyvät neuvotteluasemat kaikessa, sillä turisteja ei silloin ole. Ja mikä kaikkein parasta: talossa on vaaterekki ja peili! (Onpas minusta nyt tullut turhamainen!) Katon ja seinän välissä on tosin kolo, mutta sehän tarkoittaa vain, että voin polttaa vesipiippua sisällä. I'm so happy!
Aamulla herättiin aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen ja suunnattin taas ensiksi syömään aamupalaa Oasikseen. Olin soittanut heräämisen jälkeen Animal Rescue Centeriin ja kysynyt, oliko kirjeeni poliisille jo valmis ja sen kuulemma pystyi noutamaan. Syömisen jälkeen metsästettiin läheltä jonkinlaista valokuvausliikettä, joka ottaisi värivalokopiot passistani, mutta arvatkaapa vain löytyikö sellaista. Otettiin taksi siis kohti Assagaoa ja animal rescueta. Paikanpäällä intialainen pariskunta oli tuomassa kissanpentuja. Ne oli sullottu kangassäkkeihin, mitkä oli laitettu narulla kiinni. Yksi koira makasi tiputuksessa pedillä ulkona ja toista koiraa nainen kantoi sylissään, koska siltä oli leikattu lonkka. Sain kirjeeni loppujen lopuksi, vaikkakin tulostimessa oli jotakin vikaa ja sen korjaaminen kestikin hetken.
Panajiin saavuttuamme löysimme liikkeen, joka otti värikopiot passistani ja jälleen kohti jo niin tuttua poliisilaitosta. Paikalla oli paljon porukkaa, suurin osa portugalilaisia ja jouduin sumplimaan tieni lauman läpi. Vihdoin poliisin tarkastettua kaikki paperit, hän totesi minun tarvitsevan vielä jonkun certifioinnin järjestöltä. Ärsytti ja turhautti! Taas pitäisi ajelle edestakaisin Panajiin vain jonkin hiton paperilappusen kanssa. Pyysimme onneksi miestä kirjoittamaan paperille ylös kaiken, mitä tarvitsee ja kas kummaa - lappuja olikin yht äkkiä kolme.Kun poliisiasemalta pääsimme ulos, soitin taas animal rescueen ja selitin tilanteen. Sanoivat, että kyseinen "pääpomo" on lounastauolla ja pitäisi soittaa myöhemmin. Voi intianenglanti ja puhelimessa puhuminen. No words!
Tultiin takaisin ärtyneenä ja turhautuneina ja makoiltiin sängyllä tunnin verran musiikkia kuunnellen! Ja nyt lähdettiin taas syömään.
Tuohon guesthousemme lähelle on yksi katukoira saanut ainakin kuusi koiranpentua. Pari päivää huonolta näyttävä emokoira näkyi, mutta nyt se on kadonnut ja pennut makaavat pusikossa aivan yksinään. Kysyimme animal recueltakin, mitä niille voisi tehdä, mutta nainen sanoi, ettei niitä voi ottaa sinne ilman emoa, sillä saavat muuten muut taudit. En suostu jäämään katsomaan niiden kuolemista pusikkoon helteeseen, joten kyselen guesthousemme mummolta, voinko yrittää huolehtia niistä tuolla. Jos saisin edes yhden pysymään elossa muutaman viikon ja saisin sitten vietyä sen recuelle, voin sanoa tehneeni edes jotain hyvää.
Loppuun pakollinen kuvienpostaus, sillä Juuso oli ihana ja korjasi läppärini, jee!
 |
| Panajin tiekyltti |
 |
| Katselen Panajin menoa kirkon rappusilta |
 |
| Panajin katumaisemaa |
 |
| Huoneeni |
 |
| Räjähtänyt sähköjohto suihkussa! |
 |
| Erittäin edustavana |
 |
| Rikshawkin kyydissä |
 |
| Lisko tuijottaa |
 |
| Lehmä rannalla |
 |
| The Church of Our Lady Immoculent |
 |
| Arporan yömarkkinoiden teet<3 |
 |
| Laavakiveä rannalla |
Ps. Intiassa on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti