Tyhjiössä ilman aikaa

  Day Six – Goa Anjuna & Vagator

Anjunan rantaa

  Aamulla olo oli suhteellisen hyvä pientä tärinää ja heikotusta lukuun ottamatta. Nousimme ylös ja lähdimme syömään pakonomaisesti jotakin. Syönnin jälkeen tarkoituksena oli käydä rekisteröimässä viisumini poliisilaitoksella, hankkimassa Juusolle lentolippu Goalta Delhiin ja itselleni puhelinliittymä Intiaan. Lähdimme kävelemään Vagatoriin johtavaa tietä myöden ja löysimme poliisilaitoksen. Poliisilaitoksen miehet sanoivat, etten pysty viisumiani siellä rekisteröimään, vaan pitää mennä takaisin lentokentälle. Eli huomenna onkin tiedossa matka 50km päähän takaisin sinne. Tietä jatkettuamme löysimmekin travel agencyn, josta Juuso sai hankittua liput suhteellisen edukkaasti. Itse hankin intialaisen liittymän samasta paikkaa, tosin menee vielä pari päivää, ennen kuin alkaa toimia. Liittymää varten tarvitsi majapaikan osoitteen (minne soittivat ja varmistivat, että täällä asun), kotiosoitteen Suomessa (annoin äidin osoitteen) ja tämän lisäksi isän nimen. En tiedä, mihin sitäkin tarvitsevat, mutta en viitsinyt alkaa selittämäänkään että hän on kuollut. Tuskinpa sillä juurikaan väliä on. Liittymä sisältää Intian 3G-netin (jee!) ja 37 ilmaista tekstiviestiä. Tällä mennään toistaiseksi. Kahden päivän päästä minua ei siis saa kiinni enää Suomen numerosta. 

Rinkkareissailua

  Kävelimme yhdelle Vagatorin rannoista, joka olikin pelkkien intialaisten turistien ranta, hups. Ainakin kolme ihmistä pyysi saada ottaa minusta kuvan heidän kanssaan ja yritin kieltäytyä kohteliaasti. Tarkoitus oli mennä ottamaan aurinkoa rannalle, mutta intialaisten sekaan tunkeminen ei jostakin syystä kauheasti innostanut, joten päätimme kääntyä takaisin päin. Takaisin tullessa kävimme vielä paikallisessa supermarketissa ostamassa Kitkattia, Skittlesejä ja limua. Fazeriakin olisi kaupasta saanut. Tosin Geisha maksoi 700₨ eli lähemmäs 10€.

  Ilta meni makoillessa huoneessa ja käydessä suihkussa. Jotenkin täällä ollessa päivät vain kuluu. Ei ehdi ajattelemaan niiden menoa. Toisaalta voihan tuo johtua siitä, että herää puoliltapäivin ja tämän jälkeen ottaa aurinkoa muutaman tunnin, jonka jälkeen aurinko laskee n. klo 18 ja sen jälkeen on säkkipimeää. Vuorokaudenajat ovat häilyvät. Koko illan mittaan on yksi lisko yrittänyt taas päästä livahtamaan huoneeseen. Onpahan ainakin eläintarha omasta takaa.

  En muista olenko kirjoittanut jo, mutta kyllä täällä Goalla on roskakulttuuri hyvinkin ihmettelemisen arvoinen! Nytkin on huone täynnä tyhjiä pulloja ja roskia, mutta missään ei ole roskiksia. Jotenkin omatunto ei salli myöskään heittää roskia kadulle, vaikkakin paikalliset niin tekevät. Lehmiä ei enää edes ihmettele. Ne tulevat ja menevät miten sattuu. Yksi tosin nuolaisi Juusoa varpaista, kun olimme ottamassa rannalla aurinkoa. Pakko kyllä vuokrata skootteri viimeistään maaliskuussa, niin pääsee näkemään kaupunkia paremmin ja samalla liikkumaan vaivattomammin. Niin töihin, kuin muutenkin ympäriinsä. Päädyin siihen, että aloitan työt vasta mahdollisesti maaliskuussa, sillä pystyn ennen sitä nauttimaan ja tutustumaan paremmin, niin ei ole niin ummikko olo!

  Tuntuupas siltä, että suomenkieli alkaa kangertaa. Jotenkin kauhean vaikea kirjoittaa mitään Suomeksi. Kai sitä automaattisesti ajattelee kaiken englanniksi päässään. Niin hämmentävää, kuin se onkin! Nyt vielä syömään jonnekin, tosin uskon etten mitään syö, ja sitten nukkumaan pikkuhiljaa. Huomenna edessä suhteellisen reipas päivä lentoasemalle ja Panajiin!