Feels like Kimi Räikkönen

Day 21 – Anjuna, Chappora & Arpora

  Aamulla askeleet johtivat Om Cafeeseen aamupalalle. Olin sopinut Bobin kanssa, että olen Chapporassa klo 12, joten vuokrasin skootterin majapaikkamme vierestä. Oli mielettömän hienoa ajaa skootterilla! Ottaen huomioon, että koko ajokokemukseni on kerran kokeilu veljen pyörällä, sekä Jorvin sairaalan parkkipaikalla puolisen tuntia. Näillä eväillä kohti Intian liikennettä! Ajelin kuitenkin oikein kauniisti, (äiti ei hätää!), Chapporaan ja muistin jopa vasemmanpuoleisen liikenteen, vaikka se ihan alkuun oli unohtunut. Chapporassa menin Bobin ja Tenzinin asuntoon, missä Tenzin istuikin jo ystävänsä kanssa. Poikien kanssa juteltiin niitä näitä, kunnes Bob tuli ja alkoi hiuksieni säätäminen. En ollut löytänyt bensa-asemaa matkallani, joten annoin Tenzinille avaimet ja hän kävi tankkaamassa sen ystävänsä kanssa. Tällä välin puhuttiin Bobin kanssa kaikesta! Hän kertoi elämästään nepalissa, työstään, uskonnostaan ja perheestään. Ja minä tietenkin kerroin samoja asioita. Oli yllättävän vapauttavaa puhua. Kaipa tähän englannin puhumiseen alkaa päästä jo sisälle pikkuhiljaa! Loppujen lopuksi rastat olivat päässäni ja Bob lupasi kiinnittää jatkot, kunhan saa hiukset Katmandusta. Ajelin siis pyörällä kaupan kautta takaisin guesthouselle.

  Guesthouselta jatkettiin Juuson kanssa Arporaan Karting-radalle. Ennen rataa oli kauheasti kaikenlaisia kylttejä siitä, kuinka autoilu on vaarallista ja kuinka pitää olla varovainen etc. 10 kierrosta maksoi 200₨ eli eipä juuri mitään. Nähtiin juuri edelliset ajajat radalla, kun jonotettiin. Joukossa oli yksi hieman Barbie-nuken näköinen tyttö hyvin pinkkeine huulipunineen. Raukka parka oli aivan häviksissä auton kanssa! Naureskelin Juusolle, että varmaan itse näytän ihan yhtä idiootilta. Autot olivat vähän niin kuin päältä ajettavia ruohonleikkureita! Vedettiin käyntiinkin samalla tavalla. Juuso lähti ensin ja minä perässä ja kanssamme samalla radalla ajoi neljä intialaista. Muutaman kierroksen jälkeen sainkin ohitettua Juuson! Voi sitä vauhdin huumaa! Tosin pakko myöntää, että hetki meni, että löysi kunnon tuntuman. Alkuun en käyttänyt jarrua ollenkaan, vaan vain nostin jalkaa kaasulta mutkissa. Kun jutun juonen tajusi, osasin jarruttaa käänteissä ja liusua eteenpäin! Juuso meni ohittamaan viimeisillä kierroksilla, mutta siistiä tuo kuitenkin oli! Oli kyllä intialaisilla pojilla suut auki, kun suomalainen tyttö tuli ja painoi kaasua radalla!

  Illaksi mentiin istumaan Guru Baariin, missä tilasin shishaa. Oli ihmeen levollinen olo. Olin tosin odottanut pääseväni polttamaan vesipiippua matkalla, sillä Suomessa siitä on tullut melkein jo tapa. Harmillista, että täällä muutaman vuosi sitten tullut laki kieltää tupakoinnin. Nykyään siitä ei piitata enää, mutta aikoinaan sen ollessa ankarimmillaan, vesipiiputkin kiellettiin. Oli pöntöllä tosin arvoakin, 500₨. Kuitenkin tuon verran voin maksaa hetkellisestä rennosta olosta.

  Guesthouselle päästyämme sattui selkään mielettömästi. Pelästyin ensin, että se johtuu nikamassani olleesta murtumasta vuosi sitten, mutta aspiriinilla ja nukkumiselle se hieman tasoittui. Sitten nukkumaan ja aamulla uusi yritys unirytmin korjaamisen kanssa.