Markkinahumua

Day Eleven - Anjuna & Arpora

Aamulla herättiin taas laiskasti joskus yhdentoista-kahdentoista välillä. Mitään plääniä ei ollut ja loppujen lopuksi päätettiin lähteä rannalle. Käveltiin syömään Om Cafeeseen aivan rannan tuntumaan. Otettiin pöytä ihan rannan tuntumasta terassilta ja nautittiin tuulesta ja auringosta. Tilattiin todella hyvät salaatit ja appelsiinimehut, vaikkakin Intian tasoon aikases kalliit, 700Rs kaikki yhteensä.

Kun oltiin syöty, mentiin kävelemään rannalla olevalla kivikolle. Laavakiveä se kai on virallisesti. Siis merenpohjassa oleva kivikko. Nyt on laskuvesi, niin kivikkoa myöten pystyy kävelemään todella pitkälle. Välillä kivien väliin on jäänyt ns. lammikko, missä on simpukoita, pikkukaloja ja rapuja! Ravut menee mielettömän kovaa. Hetkessä näät sen pujahtavan kivenkoloon lammikossa ja jo toisessa hetkessä se kipittää edessäsi kivikolla. Ja niitä on monen kokoisia: ihan pieniä ja rotan kokoisia!

Aikamme hyppelehtyämme menimme ottamaan aurinkoa muutamaksi tunniksi. Oli taas suhteellisen kuuma, kun ei tuullut ja kävin pistäytymässä meressäkin. Harmillista, ettei Anjunan ranta ole tehty uitavaksi juurikaan. Kivikko sattuu jalkoihin pohjassa. Joku päivä pitää siis lähteä Calanguteen uimaan ja auringosta nauttimaan.

Pistäydyimme guesthouselle suihkuun ja sitten valmistauduimme lähtemään Arporan saturday night marketille! Nappasimme rikshawkin kadun kulmasta ja ajelimme sillä paikan päälle. Olin odottanut jonkinlaista kauppatorin tapaista markkinaa, mutta jälleen Intia yllätti! Paikalle mentiin metallinpaljastimien läpi ja alue oli pikemminkin festarialue. Joka puolella oli pieniä kojuja, joissa myytiin milloin mitäkin: vaatteita, huiveja, mausteita, teetä, suitsukkeita, koruja, tyynynpäällisiä, peittoja... Näimme Helenan myyntitiskillään ja lähdimme ensimmäistä kertaa virallisesti shoppailemaan. Olin varautunut siihen, että haluan löytää täältä jotain itselleni ja ostinkin melkein heti ensialkuun kahdet haaremihousut (tai alibabat, niin kuin niitä täällä kutsutaan.) käveltyämme aikamme Juuso osti vielä teetä ja minä yhden mekon ja housut. Nyt on intialainen olo virallisesti! Juuso kävi ostamassa vihdoin huivin, mistä olen saanut kuulla jupinaa koko matkan ja samasta kojusta ostin itsellenikin intialaisen huivin.

Lähdimme markkinoilta ja nappasimme taas rikshawkin, jolla hurautimme takaisin Anjunaan. Tuttu Oxford myi meille taas suklaata naposteltavaksi ja sitten taas guesthouselle viilentymään. Nyt olisikin aika lähteä ravintolaan syömään jotakin illaksi ja sitten jälleen nukkumaan.

Tuntuu, että alan pitämään Intiasta päivä päivältä enemmän. En väitä etteikö olisi asioita, joita Suomestakin kaipaan. Yksi niistä on varmasti Mäkkiruoka tällä hetkellä!

Öisin täällä kuuluu outoja ääniä. Muutama viime yö on kuulunut aivan mielettömiä räjähdyksiä. Rn sitten tiedä, mitä ne ovat. Kaiketi joku rakentaa jotakin aivan lähellä. Lisäksi yöllä konserttiaan pitävät koirat, kissat, apinat ja linnut. Mutta eivätpä nuo yöuniani pilaa!

Lisäksi kaduilla on mielettömästi huumeita myynnissä. Joka ikinen päivä, kun kävelen rantatietä rannalle, joku kysyy: "do you wanna smoke? Hasis, kokaine, magic mushrooms?" ja joka ikinen kerta vastaan: "sorry, but I don't smoke." Intialaiset ovat niim tottuneita siihen, että kaikki länkkärit tulevat lomalle Goalle ja vetävät päänsä täyteen. Itse en tosin vielä yhteenkään ole törmännyt!

Nyt sitä ruokaa! Huomenna taas lisää.