Nestehukka

Day 22 – Anjuna

  Aamulla päästiin helposti ylös yhdeksältä. Om Cafe kutsui jälleen ja siitä matkattiin hippimarkkinoille. Kierreltiin lähes koko paikka läpi ja tehtiin muutamia ostoksiakin. Löysin mm. vesipiipun vihdoin ja viimein! Nyt odotan, että illalla pääsen polttelemaan sitä guesthouselle! Oli kuuma! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, (en enää muista miltä pilvet näyttää), ja uupumus alkoi iskeä. Tuhannet tuoksut sekoittuivat toisiin ja alkoi etomaan; ruoka, suitsukkeet, tupakka… Törmättiin puolivahingossa Helenan pisteelle ja Helena sanoi, että hänen siskonsa Ilonan pitäisi soittaa meille, mutta oli kai jäänyt nukkumaan. Eikä mennytkään kuin muutaman hetki ja Ilona seisoi takanamme. Niinpä otimme Ilonan mukaamme ja lähdimme kävelemään markkinoille hänen kanssaan.

  Ilona oli mielettömän hyvä tinkimään ja kaupustelijoilta kuuli uusia suomalaisia huutoja. Tällä kertaa suurimman naurunremakan nosti: ”Anttila hinta, Stockman laatu!” sekä ”Sinä kaunis yksilö!” Suomalaisiakin näkee täällä jo enemmän. Pysähdyimme kahvilaan ja takanamme istui suomalainen hieman iäkkäämpi seurue. Kun olimme lähdössä, toivotin heille uudet vuodet ja yksi nainen sanoi nähneensä minut joskus Helsingissä. Noh, ehkä minulla on vain kaksoisolento. Lisäksi näytän kuulemma puutarhatytöltä. Mikä se ikinä sitten onkaan!

  Kävely kuumassa rupesi tuntumaan ikävältä ja lähdimme käymään guesthousellamme vaihtamassa vaatteita ja siitä jatkoimme rantakahvilaan syömään Shore Baariin. Tilasin mozzarellasalaatin, joka oli ihan liian kallis laatuunsa nähden! Lisäksi tilasimme kolme kertaa vettä, sitä siltikään saamatta. En pystynyt puhumaan kunnolla tai olemaan kauhean seurallinen muutenkaan, sillä minua oli alkanut taas etoa. Niinpä jätin Ilonan Juuson hoiviin ja lähdin guesthouselle.

  Matkalla ostin Maaza-juoman ja kun pääsin sisälle, sainkin taas hetken aikaa oksentaa. Kaipa se johtuu nestehukasta tällä kertaa. En ainakaan mitään erikoista ole syönyt ja tänään on tullut vähän huonosti juotua. Toisaalta vessanlattialla istuessani sain samalla myös huuhdeltua pyykit. Kyllä minusta kyllä hyvä vaimo tulisi! Vihdoin suihkun jälkeen ajattelin siivota. Kas kummaa, jostakin ihmeen syystä rämähdin lattialle kauniisti käsi ojossa ja kädessä tyhjä lasipullo. Kirlinksis vain ja ranteessa kaksi vekkiä. Ei tosin pahoja ja lähinnä vain nauratti. Ranne on kyllä pirun kipeä, mutta silti hekottelin selälläni lattialla pitkän tovin, ennen kuin siivosin sirpaleet pois. Ja hei! Sirpaleethan tuovat onnea, right?

  Jos nyt vaikka lukisi hetken ja odottelisi Juusoa takaisin ja sitten kehittäisi illaksi jotain. Jos vaikka saisi vesipiipun viriteltyä! 

  Ps. Juuso tuli ja toi snickersin ja breezerin. Mites käykään? Tiputan pullon lattialle! Nyt niitä sirpaleita sitten riittää!