Day One - Delhi, Mumbai, Goa

    Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä heräsin kaverini luota Helsingistä ja lähdin kotiin. Pakkasin loput kamat nätisti rinkkaan ja pesin viimeiset vaatteet. Alkoi pikku hiljaa jännittää. Kuuntelin äidin ja Jassen höpötystä alakerrassa siitä, koska mahdan tulla takaisin ja kuinka paljon mahtaakaan jännittää. Äiti teki ruokaa ja sanoi, että nyt pitää syödä kunnolla, kun kohta en saa kunnolla syötyä vuoteen. Sitten olikin aika nostaa rinkka selkään, napata läppäri kouraan ja lähteä ovesta ulos kohti avaraa ja suurta maailmaa.

  Helsinki-Vantaan lentoasemalla chek-in:en ja turvatarkastusten jälkeen, päädyttiin Juuson kanssa istumaan kaukolentojen terminaaliin ja tilasin itselleni shampanjaa. Oli jotenkin tosi epäaito olo. Ei tavallaan tuntunut siltä, että minnekään olisi menossa. Tuntui, ettei mikään ole muuttumassa. Silti kännykkä lauloi taukoamatta muistuttaen siitä, että jätän osan itseäni taas taakseni.

”Noni… J Turvallista matkaa<3 Ilmoittele itsestäsi. Puh nro. ja se osoite. J”

Skumppaa lentokentällä

”Ikävä jo nyt<3 Hyvää matkaa!”

”Hyvää matkaa rakas sannakko ja kiitos kaikesta.”

”Hyvää matkaa rakas pikkusisar, pysy ja nauti siitä mikä sua siellä odottaa.”

”Voi sanna rakas, mulla tulee sua ikävä!<3 Olet niin niin niin niin rakas J jos vain jotenkin voit ota muhun vielä joskus jotenkin yhteyttä! Rakas ole varovainen<3”

”Hyvää matkaa sinne maailman ääriin<3 [turvallista matkaa, me toivotamme näin, on aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa, aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän.] Going to miss you armas sisareni<3”

”Hyvää matkaa! J Olet mielessäni ja rukouksissani<3”

”Pidä huoli itsestäsi ja pidä elämäsi vuosi<3”

”<3 Onnea matkaan!”

”Siunattua matkaa ja uutta elämää!<3 Olet ajatuksissani ja sydämessäni.”

”Sä pääsit reissuun- mahtavaa :D! Mä seuraan blogia – ja otan yhteyttä tässä lähiaikoina kyllä. Siunausta ja varjelusta sinne sulle Sanna!”

”Hyvää matkaa ja pidä ittes naisena<3”

  Kiitos rakkaat ystävät.<3 Ilman teitä tästä matkasta olisi tullut vähemmän merkityksellinen.

   Koneessa ei saanut nukuttua. Niskat meni kipeäksi heti alkuun ja ratkottiin loppujen lopuksi koko yö ristikoita. Aamulla päästiin ulos kirpeään Delhiin, missä kello oli vähän yli kuusi paikallista aikaa. Sumu ympäröi lentokenttää ja lämpöäkin oli vain +8. Katseet kääntyivät jännästi puoleeni jatkuvasti. Tuntui, kuin olisin ollut piraija haiden seassa! Ensimmäinen naisvartija, joka asteli vastaan, tokaisi kovaan ääneen: ”Green!” Kyllä, hiuksissani on vihreää! Löydettiin bussiin, joka vei meidät Delhin keskustaan. Samassa bussissa tutustuimme kahteen norjalaiseen tyttöön, Heidiin ja Kristiniin.

Suihkulähde Samovarissa

  Olin ehkä valmistautunut siihen, että Delhi iskisi kulttuurishokkina pahasti päälle, mutta loppujen lopuksi en edes pahasti järkyttynyt. Vaikkakaan minkäänlaista kaupunkia en voi sanoa kohdanneeni. Enemmänkin mieleen tuli Neuvostoliiton aikainen Eesti. Kaduilla paloi kokkoja siellä täällä, koiria juoksenteli ympäri kaupunkia, paksu pakokaasu levittäytyi kaupungin katujen päälle ja naiset istuivat pikkulapset sylissään katukivillä. Kaiken kruunasi kuitenkin vapaana juoksevat lehmät ja siat, sekä vastaan tullut armeijan kamelilauma! Vei kyllä viimeisetkin auktoriteetinrippeet siltä poliisilta. Pääsimme juna-asemalle ja sieltä eräs mies opasti meidät ostamaan junalippuja turistien matkatoimistosta. Menimme tuk-tukilla pienen matkan paikanpäälle. Tuk-tukimme ei lähtenyt käyntiin ja toinen mies joutui työntämään sen loppujen lopuksi liikkeelle. Kun härveli lähti käyntiin, törmäsimme pyörällä ohi ajavaan mieheen! Toivottavasti ei käynyt pahasti. Matkatoimistossa sanottiin, ettei Goalle saa junia, sillä niitä on peruttu niin monia ja, että lentoliput maksavat 300e/henkilö. Yrittivät kovasti kaupata vaihtoehtoista reittiä, jolla olisimme saapuneet Goalle vasta 7/1, ja hinnaksi olisi tullut 500e! Lähdimme pois kaupasta ja kävelimme tyttöjen kanssa Mc Donald’siin miettimään, minne lähdemme seuraavaksi. Viereisessä pöydässä oleva mies kertoi, että tietää, mistä junalippuja voi ostaa ja opasti meidät samaiseen liikkeeseen. Tämä toistui useasti. Kadulla olevat miehet kulkivat ja seurasivat aina edellisestä liikkeestä seuraavaan mukamas tietämättöminä. Tuk-Tukilla takaisin rautatieasemalle, (neljä ihmistä ja neljä rinkkaa = Pelottavinta ikinä!), ja löysimme turisteille suunnatun virallisen junalippujen myyntipisteen. Kuulimme kuitenkin, että junalippuja Goalle ei tulisi saamaan seuraavaan neljään päivään, joten päätimme ostaa vain suoraan lennot Goalle. Pitkä valvominen alkoi tehdä tuhojaan ja rinkat painamaan selässä liikaa. Saimmekin lopulta ostettua liput ensin Delhi-Mumbai ja Mumbai-Goa. Mumbaissa ensimmäinen kulttuurishokki oli lähinnä se, että ilmasto oli lämmennyt +21 astetta! Edelleenkin turvatarkastajat naureskelivat minulle ja tuijottelivat passia, (ja kun ei minun mielestäni vihreissä hiuksissa mitään outoa ole, pah…), mutta saimme vaihdettua lennolta toiselle ja pääsimme viimein Goalle.

Samovarissa syömässä

  Otimme Goan lentokentältä pre-paid taksin Anjunaan. Matka kesti 1,5h ja maksoi yhteensä 1000₨ eli 15e. Tämä jaettuna neljälle ei siis kauheasti kukkaroa painanut. Oli kuin olisi saapunut sademetsään. Ilma oli kostea ja kuuma ja pimeys tuli hyvin nopeasti. Taksikuski ei tiennyt, missä guesthousimme on, joten jäimme yöksi toiseen majataloon ja päätimme suunnistaa vasta huomenna kohti Julianna Guesthousea. Pääsimme suihkuun ja kävimme syömässä Samovarissa kana-annokset, jotka olivatkin mielettömän hyviä! Ja paikkakin oli kaiken kaikkiaan täydellinen.

  Nyt on aika ottaa unta hieman ja päästä pahimmasta matkaväsymyksestä. Huomenna jatkamme kohti Guesthousea ja rantaa ja aitoa Goan elämää!