16 tuntia ihmemaassa

Day 75 - Chennai, Guindy

Heräsin yöllä siihen, että palelin. Oikein tärisin. Hetken päästä oli kuuma. Pyörin tunnin verran sängyssä ja luovutin ja menin suihkuun. Kello oli vasta 340am ja herätys olisi klo 5am. Niinpä makoilin hereillä ja herätin Juhon ja juteltiin aamu. Käveltiin Marinabeachille katsomaan auringonnousua. Alkuun näytti pahasti siltä, että smog estäisi parhaimmat näyt, mutta rantaan päin kävellessä huomasimme, että kyllähän se sieltä pilkahtelee. Heti aamusta oli kauhea tohina. Ihmiset olivat kyykyssä tarpeillaa ympäri katuja, bussit ja riksat kulkivat ja lehmät sekä koirat juoksivat kadulla. Intia herää aikaisin.

Marinabeachilla tilanne oli aivan toinen. Kodittomat nukkuivat rannalla ja kesti ikuisuus kävellä aivan rannan juureen. Aallot löivät voimalla rantaan ja huomasi heti, ettei rantaa ole kyllä uimiseen tehty. Jäi siis Bengalinlahti saavuttamatta!

Käveltiin tutulle kahvikiskalle ja juotiin aamukahvit ja käytiin vielä kiskan kautta ostamassa juotavaa. Edellisiltana tilaamamme riksa odottikin jo guesthousen edessä meitä. Ei muuta kuin rinkat sisälle ja menoksi. 16km lentokentälle riksan kyydissä ei todellakaan ollut miellyttävää, mutta olin niin väsynyt, että puoliksi nukuin sen matkan. Lentokentällä suuntasimme 'international departures'-ovelle, jossa vartija katsoi lippumme ja ilmoitti, että pääsemme sisälle vasta 20.3 eli keskiyöllä. Noh. Hetken pyörittyämme ja kyseltyämme saimme tietää, missä on matkatavaroiden säilytyspaikka. Mitä vielä, tavaroiden säilytys olisi maksanut 100Rs/laukku. Niinpä kävelimme takaisin lentokentälle ja pääsimme sisälle saapuvien lentojen odotusaulaan. Toiseen kerrokseen hissillä kamoinemme ja jäimme istumaan ikkunoiden eteen, josta näkyi kiitoradalle. Tai olisi näkynyt, jollei lasi olisi ollut niin likainen. Ompelin laukkuni kasaan ja tuskallinen 16h odottelu alkoi. Väsytti mielettömästi, mutta minnekään ei miellyttänyt lähteä rinkkojen kanssa seikkailemaan. Vielä, kun muutenkin oli niin rikki joka paikasta. Hysteria alkoi iskeä ja nauraminen alkoi sattua. Vielä 12h ja päästään lähtevien lentojen aulaan, jippii.

Päätettiin kuitenkin lähteä seikkailemaan ja etsimään halvempaa ruokapaikkaa. Lentokentän kaikki ravintolat olivat todella ylihinnoiteltuja. Vietiin siis rinkat säilytykseen ja maksettiin 200Rs siitä lystistä. Kysyttiin riksakyytiä viereiseen kylään, minne on matkaa 2km. Riksakuski ilmoitti summaksi 400Rs! Hypättiin siis bussiin ja sanottiin, että menemme minne vain, minne bussi vie. Päädyttiin Guindyyn. Kaikki intialaiset tuijottivat kuin hullua, kun kaksi länkkäriä roudasi kamojaan siellä päin. Kukaan ei puhunut englantia, edes riksakuskit. Jalkapöytäni on varmaan jälleen murtunut, kiitos rasitusmurtuman, ja jokainen askel oli kuin olisi puukon iskenyt jalkapöydästä läpi. Käveltiin aikamme, tuloksetta. Paikassa oli vain tehtaita ja koulutuskeskuksia. Otettiin riksakyyti ja hän vei meidät pienen kielimuurin jälkeen paikkaan, jossa oli montakin ravintolaa. Helpotus, tosin liian aikainen sellainen. Kaikki ravintolat olivat kiinni tähän aikaan. Jatkettiin siis kävellen jälleen matkaa, yrittäen vähän väliä kysyä tietä epätoivoisesti johonkin, missä on ruokaa. Viimein yksi englantia puhuva 'bisnessmies' neuvoi meidät isoon rakennukseen, joka näytti lähinnä ostoskeskukselta. Sisään mentiin vartioiduista porteista ja tiedot otettiin ylös. Paikka oli jonkinlainen tutkimuskeskus myös. Jokapaikassa pyöri hienosti pukeutuneita intialaisia henkilökortit kaulassa. Päästiin aulan läpi ja isossa hallissa oli ainakin viisi eri ruokapaikkaa. Vihdoin ruokaa! Ja mitä vielä! Vain korttimaksu. Kyllä itketti, myönnetään. Ulos keskuksesta ja takaisin lentokentälle. Söimme siis kalliissa lentokentän ravintolassa. Ruoan jälkeen hain apteekista vahvempia särkylääkkeitä, kun en kunnolla pääse kävelemään, ja menimme takaisin istumaan aiempaan paikkaan. Jos nyt vaikka kahvia ja leffa läppäristä. Vielä 6h ja päästään lähtevien lentojen aulaan. Ja samoilla silmillä mennään.

Koukutuin pelaamaan jotain ihme peliä läppäristä ja aika kului suhteellisen nopeasti. Ei enää väsyttänyt niin paljon, mutta kipeys alkoi tulla läpi. Oli kylmä ja kurkkuun koski. Kahvia vain kiskasta jatkuvasti. Viimein kello tuli 12am ja päästiin lähtöselvitykseen. Olin varautunut viisumisotaan rekisteröintini kanssa, mutta niinpä niin: eihän kukaan edes kysynyt minulta mitään papereita. Naureskelivat vain lävistyksilleni. Nyt lentokoneeseen ja kohti Lontoota. Jos vaikka muutaman tunnin saisi nukuttua.