Life of Pi-jalanjäljillä

Day 73 - Chennai - Pondicherry

Herätyskello soi klo 5am,  mutta päädyttiin sulkemaan se. Ei saatu kummatkaan nukuttua kovin hyvin ja niinpä päädyttiin nukkumaan vielä muutama tunti. Klo 8am soi kello ja sitten väkipakolla ylös. Käytiin juomassa kahvit ja hypättiin bussiin. Pääbussiasema oliin kauempana kuin luultiin. Lonely Planet väittää paikkaa sekavaksi, mutta ei se sitä ole. Pitäisi kirjoittaa uudestaan koko lounari. Kaikki puhelinnumerot ja hinnatkin ovat jo vaihtuneet.  Löydettiin bussi Pondicherryyn tai niin kuin paikalliset sanovat: "Pondy." nyt 3,5h bussissa.

Kun maisemat pyyhältää ohi, on hauska huomata, että kaiteisiin/seiniin maalatuttujen kasvojen silmät, on melkein kokonaan raaputettu pois. Pelottavaa. Nähtiin myös eläintarha matkalla. Jos sinne kävisi tie huomenna.

Saavuttiin Pondycherryyn. Ensivaikutelma oli, kuin mikä tahansa muukin kylä. Otettiin riksa bussiaseman läheltä pondyn Notre Damelle ja käveltiin siitä rantaan. Ajateltiin, että intialaiset tulevat varmaan lomalle "pikku-Eurooppaan" Pondyyn. Kadut olivat puhtaita ja kaupunki oli aivan täynnä länkkäreitä. Oltiin kummatkin aika väsyneitä, joten mentiin syömään suhteelliseen kalliiseen ravintolaan. Juhon kanasalaatissa ei ollut salaattia ollenkaan, mutta kyllä se täytti.

Käveltiin rannalle ja katsottiin muutama yleinen nähtävyys, mm. Gandhin patsas, (ihan kuin niitä ei muuten täällä näkyisi.) käytiin juomassa masala chait, ei niin hyvät sellaiset, ja syötiin jätskiä rannalla. Lounarista bongattiin markettipaikka ja lähdettiin sinne päin kävelemään. Vieressä seisonut riksakuski turhautui, kun emme tulleet kyytiin: "always walking, why walking? Walking,walking,walking!" Tarkoitus oli kävellä puiston läpi, mutta emme päässeet, sillä portit oli lukittu. Niinpä teitä myöden marketeille.

Marketit olivat kuin mitkä muutkin Mapusan tai Bangaloren marketit. Kauppoja kauppojen vieressä. Olisi sieltä kai jotain löytänyt, jos olisi jaksanut etsiä, mutta kuumuus pakotti eteenpäin. Aamulla ennen kymmentä oli jo +30. Niinpä riksa bussiasemalle ja Chennaihin menevään bussiin. Matkalla nähtiin myös pommiryhmän auto. Onkohan jotain tapahtunut?

Bussissa alkoi mieletön rähinä. Alkuun lapsi alkoi huutaa ja sitten puolet intialaisiata ryntäsi bussin etuosaan. Kaikki huusivat poliisia ja kun päästiin eteenpäin, painoi bussikuski kaasun pohjaan. Näin paikallisbusseissa.

Yritin nukkua. Eihän tästä mitään tule. Jokaisesta pompusta pompahdan 3m ilmaan ja herään siihen. How lovely.

Ajettiin jonkinlaisen mellakan läpi. Katu oli täynnä ihmisiä ja yksi isokokoinen intialainen mies kävi bussissaa katsomassa, ennen kuin päästi ketään sisään. Hämärää. Erittäin. Bussiin lappasi muutama ihminen lisää ja yksi seisoi kyydissä muutaman minuutin. Sanasotaa käytiin kiivaasti. Sitten lähdimme taas jatkaman. En tiedä, mitä tapahtui. Bussimatka kesti odotettua kauemmin ja oltiin vasta 10pm takaisin Chennaissa. Seikkailtiin Chennain bussiasemalla tovi ja etsittiin oikeaa bussia. Hypättiin lennostakin yhden bussin kyytiin, mutta se ei enää liikennöinytkään. Viimein oikeaan bussiin kohti Triplicanea. Bussi oli tupaten täynnä ja matka kesti pienen ikuisuuden. Oltiin kummatkin väsyneitä ja jokainen paikka rikki ja Juho oli lisäksi kipeä. Ei hirveän hilpeä reissu ollut. Niinpä guesthouselle suihkuun ja suoraan nukkumaan.