Terveisiä Suomesta!

Day 30 – Anjuna, Arambol

  Menin nukkumaan liian myöhään. Olisikohan kello ollut puoli viisi aamulla. Olo oli herätessä kuin seinää päin juosseella. Ei yksikään ajatus kulkenut ja herätyskellon soiminen aamulla oli absurdeinta ikinä. Mutta eipä mahda mitään. Oltiin sovittu, että lähdetään Juhon, Akselin ja Dennisin kanssa Aramboliin aamusta. Kävin aamiaisella Oasiksessa ja tämän jälkeen vielä kahvilla Shiva Cafessa. Oli mukava ilma. Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Aurinko alkoi paistaa nätisti ja hetken sitä taas nautti fiiliksestä. Ennen kuin heräsi karuun todellisuuteen, että on kipeä.

 Dennis kävi maksamassa pyöränsä vuokran ja vuokraajan pihalla oli ehkä 4vko vanha koiranpentu. Rapsuteltiin siinä aikamme pentua ja sitten alkoi matka Aramboliin. Maisemat olivat huikeat! Iso silta ja sen alla iso joki, mäkiä ja kukkuloita, kiemurtelevia teitä ja skootteri ilman rajoitinta. Keuhkoihin alkoi pistää ajaessa. Hengittäminen ja yskiminen sattui ja pää oli räjähtää. Ajettiin Arambolin rantaan ja tilattiin limut. Ranta oli ihan toisenlainen kuin mikään aiemmin näkeväni. Hiekka oli pehmeää ja vaaleaa eikä turisteja ollut juurikaan. Hiljaista kaiken kaikkiaan. Dennis sanoi, että voisimme nukkua heidän venäläisten kommuunissaan. Dennis oli siis kolmen muun venäläisen kanssa vuokrannut kämpän ja saisimme siellä olla yötä. Ajoimme Dennisin kämpille ja ilmoitin pojille, että he voisivat painua rannalle ilman minua. Olo ei vaan yksinkertaisesti antanut periksi. Jäin siis nukkumaan ja kuuntelemaan mantraa, jota toinen venäläinen soitti joogatessaan.

  Juho tuli myöhemmin Gatoraden kanssa ja pyysin häntä ajamaan minut takaisin Anjunaan. On helpompi maata tutussa paikassa yksin kipeänä, kuin potea huonoa omaa tuntoa seurassa siitä, ettei pysty olemaan tai keskittymään mihinkään. Niinpä takaisin skootterin selkään ja Anjunalle. Iltasuunnitelmia ei nyt ole. Ilonaa pyysin kanssani istumaan, mutta hän on menossa johonkin bileisiin. Ehkä kohta vain suosiolla kävelen johonkin wifi-paikkaan ja kirjoittelen kaiken nettiin ylös. Sitten peitto korviin ja toivon, että huomenna olisi terveempi olo.

  Ainiin, posti kulkee tänne! Tänään saapui Kelan kirje siitä, että minun on tehtävä sinne ilmoitus tai muuten Suomen sosiaaliturvani katoaa! Näin siis terveisiä Suomesta! Noh, ainakin tiedän, että minulle uskaltaa lähettää tänne jotakin! Tässä siis osoitteeni, kun niin moni on sitä kysellyt:

664 Praias Vaddo, Bardoz

403509 GOA

INDIA

  Tänne ei meinaa löydä edes paikalliset osoitteiden avulla, että tuskinpa tästäkään kauheasti harmia on!

Ps. Koiranpennut ovat kadonneet. En ehkä kestä. Alkaa silmät vuotaa, kun kävelen niiden puskan ohi. Onkohan niillä kaikki hyvin? Emo vaeltaa meinaan todella paljon ympyrää paikan lähellä. Rau