My New Life In India: "Halpa, Halpa karvahattu!"

Day 15 – Anjuna

Eilen illalla istuttiin Helenan kanssa iltaa isoissa bileissä rannalla. Helena haki minut guesthouselta ja ajeltiin skoballa Anjunan toiselle puolelle. Ei päästy skoballa ihan loppuun asti, sillä järjestysmiehet pysäyttivät liikenteen. Helena näki yhden tuttunsa ja kysyi, miksi eteenpäin ei pääse. Kuulemma toisella ”klubilla” oli ollut jotakin säätöä ja siksi ajoneuvoilla ei pääse sinne asti. Parkeerattiin siis tienreunaan ja jatkettiin kävellen ravintolaan asti. Ranta ja kaksi ravintolaa olivat aivan tupaten täynnä. Basso jumputti rintakehässä, ihmiset hytkyivät silmät kiinni musiikin tahdissa ja jotkut polttivat pilveä – todellakin hippimeininkiä! Tilattiin kaksi olutta illan aikana ja juteltiin ja lähdettiinkin jo takaisin, Helenalla kun oli töitä seuraavana aamuna aikaisin. Kun tulin takaisin guesthouselle käytiin vielä Juuson kanssa rannalla kävelemässä ja kuvaamassa rantaa. Oli niin pieni olo. On jotenkin mielettömän rauhoittavaa istua rannalla pimeässä ja katsoa aaltojen lyöntiä rantaan, tähtikirkas taivas pään päällä. Kylmät väreet ja päässä soi Jenni Vartiaisen Missä Muruseni On.

Aamulla herättiin jo yhdeksältä. Ehkä vuorokausirytmin muuttaminen vielä onnistuu! Käytiin syömässä Om Cafessa, tällä kertaa bruchette, smoothie ja cafe frappe! Jatkettiin matkaa kohti keskiviikon hippimarkkinoita Anjunan Etelärannan tuntumaan. Markkinat olivat hienot! Paljon enemmän omaan tyyliini sopivat, kuin lauantain yömarkkinat. Alue oli iso ja kerrankin lähti hyvillä mielillä tinkimään, kai minusta on tulossa intialainen for real! Mukaan tarttuikin kaksi paitaa/hametta, peitto ja kahdet nahkakengät. Kenkiä olen etsinyt pienen ikuisuuden ja voin vain sanoa rakastavani noita yli kaiken jo nyt! Kojuissa istuvat ihmiset huutelivat perään paljon kaikkea suomeksi. Parhain näistä oli varmasti nahkakauppias, joka huuteli peräämme: ”halpa, halpa karvahattu!” Totaalinen nauruun purskahdus! Kun ilmoitin asuvani täällä, mies hiljeni. Olisinhan minä kieltämättä näky karvahattu päällä Goalla +38 asteen lämpötilassa! Toisaalta yksi päivä joku turisti käveli vastaan huopatossuissa! Muutaman tunnin kierrettyämme aamuinen migreenini alkoi painaa sen verran, että lähdimme takaisin päin. Guesthouselle tullessamme pesin vähän pyykkiä ja nukuin hetken. Nyt olisi taas aika lähteä syömään ja sitten rupeaakin olemaan taas ilta. Huomenna olisi tarkoitus lähteä vihdoin Calangutelle riippuliitämään (!) ja näkemään 20km pitkä hiekkaranta! Ehkä tällä kertaa kunnon ranta ilman kiviä, (ja valitettavan täynnä venäläisiä turisteja kaiketi.)

Tänään päätin taas muokata hiuksiani! Nyt värjääntyy takaisin punaiseksi ja rastoittuu. Tulen hulluksi tyven kanssa ja täällä noiden tekeminen on halpaa. Voi olla, että myös jatkan sammakkometsäni tekoa Andylla surrur käteeni! Nyt on vain pakko sanoa: Oh, I really love my life here!

Täällä on muuten ärsyttävää punaista hiekkaa joka paikassa. Kun hetken kävelee jotakin katua pitkin eteenpäin, ovat kengät ja kasvot ihan punaiset. Eikä tuo punaisuus lähde vedellä pois. Nimimerkillä: pesin ennen niin keltaiset kenkäni, jotka nyt ovat oranssit. Sängyt ovat myös pirun kovat. Eiköhän tässä vuoden aikana totu kovaan sänkyyn. Voi olla, että kun vihdoin pääsen takaisin Suomeen, ei pehmeä sänky enää edes kelpaakaan!