My New Life In India: Day Two

Aamulla herättiin kaikenlaisten otusten ääniin. Kukot huusivat kilpaa ja tämän jälkeen koirat haukkui. Kelloa en edes viitsinyt kattoa, mutta eiköhän se aamukuuden tietämissä ollut. Yhdeksältä noustiin ylös ja syötiin aamupalaa. Tilasin intialaista teetä ja jotakin kasvisruokaa, nimestä ei mitään muistikuvaa! Loppujen lopuksi saatiinkin kahvia, koska tilaukset olivat menneet sekaisin, mutta oli kyllä yllättävän hyvää kahvia! Pakattiin kamamme ja sanoimme norjalaisille tytöille heipat ja jatkettiin kävellen Juuson kanssa kohti Julianna Guesthousea, missä meidän alun perinkin piti olla. Matka oli pitkä ja kuuma! Rinkat painoivat selässä tonnin ja tuntui, että vain käveltiin ja käveltiin. Lehmiä tuli jatkuvasti vastaan kaduilla ja uudeksi sloganiksi muotoutuikin: ”bevare the shit!” Käytiin kahvilassa juomassa välissä appelsiinimehut tuorepuristettuina ja jatkoimme vähän lisää kävelyä. Oudointa on ehkä se, ettei missään ole roskiksia. Ihmiset ovat tottuneet heittämään roskat kadulle, mutta jotenkin oma omatunto sotii sitä vastaan. Olikin suhteellisen rasittavaa kantaa mukana tyhjää limutölkkiä, mutta minkäs teet! Loppujen lopuksi emme jaksaneet enää kävellä, sillä emme tienneet missä majatalomme oli. Kysyimme taxikuskilta neuvoa ja hän ajoi meidät paikan päälle Anjunan pohjoisrannalle. Pienen räpellyksen jälkeen löysimme majatalon ja saimme ”kodin.” Pitäjä on oikein mukava vanhempi nainen, joka alkuun etsi avaimia pitkään. Tunnisti kuitenkin minut heti nimeltä. Tasokas paikka hintaan ja Intian tasoon nähden. Kaksi sänkyä, pöytä, katto- ja lattiatuuletin, lavuaari, suihku ja mikä parasta: wc-pönttö!

Lähdimme kävelemään ja etsimään syötävää ja päädyimme Anjunan markkinoille. Voi herranen aika sitä tyrkyttämistä ja tinkimistä. Juusolta putsattiin törky hintaan korvat ja itse ostin kaksi korua, törkyhintaan nekin. Ei Suomen hinnoissa tosin törkeää hintaa, mutta Intian hintoihin nähden kylläkin. Jatkoimme matkaamme syömään Oasis-ravintolaan. Halpaa ruokaa jahyvää sellaista. Juuso söi kanaa ja itse söin pinaatilla ja herkkusienillä täytetyn calzonen. Tämän lisäksi kaksi limua ja pullo vettä olivat yhteensä 500₨ eli alle 10€. Ilmainen Wi-Fi oli kanssa ihan mukava, mutta oli pelkkä kännykkä mukana, niin ei saanut päivitettyä oikein mitään kunnolla. Syömisen jälkeen lähettiin kävelemään kohti rantaa. Matkaan meni suunnilleen tunti, kun kierrettiin teitä myöten, mutta käveleminen oli mukavaa. Ja saatiin räpsittyä paljon kuviakin lisää. Ranta oli HIENO. Kävin pulahtamassa Intian valtameressä ja päädyin muutaman intialaiset lomakansioonkin. Lopulta mentiin istumaan rannan baariin ja siemailimme hieman olutta ja drinkin. Alkoi olla mieletön fiilis. Nyt sen vasta käsitti, että on Goalla tuhansien kilometrien päässä Suomesta ja katselee auringonlaskua. Melkein olisi voinut itkeä onnesta. Koirat juoksentelivat rannalle ja leikkivät toistensa kanssa. On jotenkin kaihoisaa nähdä niiden olevan noin onnellisia. Toisaalta loppujen lopuksi koirat ovat niin viattomia ja välillisiä.

Nyt alkaa olla aika puhki jo päivästä, vaikka ei varsinaisesti mitään kovin erikoista olekaan tehty. Taidankin laittaa koneen kiinni ja lähteä Juuson kanssa vielä syömään iltapalaa jonnekin. Huominen tuo tullessaan taas uudet seikkailut.

Loppuun hieman kuvia: